Miedonna

Ai moi! Mie ja Kjerppe oltii viime viikolla Madonnan konsertis. Yks päivä ku mie olin salaa hiippailemas Marjukan kämpäs, mie huomasin keittiön pöydäl lipun Madonnan konserttii. Mie ajattelin välittömästi, et mie ja Kjerppe lähetää sinne Marjukan seuraks. Marjukka yllättikii miut tuijottamast oravan näkösenä sitä lippuu, ja alko häätää minuu luudan kans ulos. Siin samal hää huus, et ”Madonnan konserttia ette minulta pilaa! Sitä paitsi sinne ei enää saa edes lippuja!”

Mie menin kotii, ja haaveilin siitä, et mie, Kjerppe ja Marjukka tanssittais Madonnan tahtii siel konsertis. Siin mielikuvas miu kädet heilu niiku propellit. Mie rupesin googlettamaa niit lippui, ja ensiks miu haku ei tuottanu mitää tulosta. Mut sit mie tajusin, et miu hakusana oli Miedonna. Mie ajattelin, et oho. Sit mie ostin liput joltai trokarilt. Konserttipäivän aamuna mie ja Kjerppe oltii leiriydytty Marjukan auton vieree ajoissa, ettei hää pääsis lähtemää ilman meitä. Ku Marjukka tuli autolle, hää alko taas huutamaa ja valittamaa, mut hetken päästä myö kuitenkii istuttii Marjukan takapenkil, ja Marjukka kaahas kohti Helsinkii. Perillä hää jätti meiät jollekkii torille ja sano, et myö ei enää nähtäis toisiamme, mikäli se hänest on kiinni. Miullekii se sopi iha hyvi, ku Marjukka oli nii äkänen, mut hetken päästä mie jo soittelin Marjukan kännykkää. Hää ei vastannu.

Myö selviydyttii konserttialueelle parin villi- ja muinaiseläimii sisältävän episodin jälkee, mut niist amurintiikereist mie voin kertoo myöhemmin. Kjerppe osti Madonna-paidan ja käveli suoraa kaljateltalle. Mie tajusin, et Kjerppe aikoo tosissaa nauttii siit konsertist. Mie menin oravan näkösenä seisomaa lavan etee ja oottamaa Madonnaa. Välil Kjerppe tuli sanoo miulle, et ”Hitto Hassari sielt anniskelualueelt ei saa Frezza Moccaa!” Mie sanoin ilosesti, et ”Ai jaa!”. Sit mie tajusin ehdottaa, et Kjerppe kävis kattomas, saisko niit kahvikojult. Kjerppe lähti kahvikojulle ja mie päätin lähtee kiertelee lavaa. Siin lavan sivus oli joku ovi, ja siit kulki jotai porukkaa sisälle. Mie menin mukana jonon jatkeena, ja yhtäkkii miu päälle oltii vetämässä trikoita ja show-asusteit. Sit joku mies tarkasti kaikki, ketkä hyö oli pukenu, ja miu kohal hää katto vähä pitkää, mut sano sit ”Okei”. Yhtäkkii musiikit alko pauhata täysii, ja miut ja ne muut ihmiset työnnettii lavalle. Siel kaikki alko tanssii, ja Madonna esiinty siin keskellä. Miekii tanssin ku viimest päivää, ja Madonna vilkuili minuu vihasena. Mie ajattelin, etä hää on varmaa kateellinen miu notkeest kropast. Yhtäkkii mie näin Marjukan katsomos, ja hänel oli sellanen ilme naamalla, et iha ku hää yrittäs unohtaa miu olemassa olon, mut mie teen siit vaikeeta.

Jossai vaihees miut vedettii, ryntteist takahuonnen puolelle, ja jotkut ihmiset keskusteli vihasena ja viittoili minuu. Mie kävelin oravan näkösenä vaihtamaa omat vaatteet päälle, ja mie olin jo yleisön puolel A-katsomos, ku poliisit tuli sisää. Kjerppe olikii löytäny jääkahvii, sit ku se keikka loppu, mie ja Kjerppe käveltii ihmisporukan mukana ulos.

Kevät tuli!

Ai moi! Miul onkii ollu täs kaikenlaista kevätpuuhaa, ja muutakii hässäkää, mut niist visenteist mie kerron sit myöhemmin. Eilen mie keräsin erilaisii kukkii maljakkoo, ja moni ihmettelikii, et mitä mie siel kedol nii kauheesti häärin. Päivän päätteeks mie nappasin Marjukan pihalta vähä orvokkei. Mie olin ikkunas kattomassa, ku Marjukka ajo autolla pihaa. Siit ei menny montaa minuuttii, ku hää oli jo miu ovella huutamas siitä, et mie oon tuhonnu häne orvokit. Mie ihmettelin, et mite hää tuollasest pikkuasiast nii suuttuu, ku oonha mie tehny hänelle paljo pahempiiki juttui, esimerkiks valehellu hänelle, et Kjerpel on lemmikkiankka, joka tekee kaikennäkösii tihutöitä, tuhonnu häne kämpän, soluttautunu häne ystäväpiiri väkisi, häirinny häne joulurauhaa ja piilottanu turtlespuvun häne kukkapenkkii.

Mie muistelin sitä lemmikkiankkaa ja mietin, et olikoha se iha oikeesti olemassa, ku Marjukka tarttu minuu ryntteist, veti pihalle ja työnsi miu pään tyhjää orvokkiruukkuu. Hää sano, et siinä ne orvokit oli vielä aamulla. Se ruukku tarttu miu päähä, ja mie toikkaroin vähä aikaa siin pihal iha sokkona. Onneks mie pystyin paikallistaa Marjukan häne vihasen äänen perusteella. Mie kävelin suoraa Marjukkaa kohti vähä niiku sovinnon elkeenä ja hää pamautti minuu halol päähä. Se ruukku hajos ja mie ajattelin, et hyvä et mie sain sen pois päästä! Marjukka ei ollu vieläkää tyytyväinen, ja mie ihmettelin, et mitä hää oikee meinaa. Miust Marjukka ei osaa iloita pienist asioist.

Mie kertausharjotuksis #1

Nyt mie kerron miu joulukuisist kertausharjotuksist! Periaattees kaikki alko siit ku mie joulukuun alus kävelin tiimarii ja menin kassan etee seisoo. Se myyjä tuijotti minuu ihmeissää hetken kunnes kysy et “voisinkos palvella teitä jotenki?”. Mie meinasin vastata “ethä sie MINUU palvele” mut sit mie tajusin, etten mie voi enää jatkaa miun negatiivista kautta. Mie luin kerran yhelt nettisivustolt, et kertausharjotuksii kannattaa suhtautua positiivisel mielellä, joten mie päätin ryhtyy taas positiivariks. Mie tuijotin vielä hetken oravan näköisenä sitä tiimaritätiä, kunnes miu takana jonossa seisova mies avas suun. “Onko tämä mies häiriöks?”, hää kysy silt tiimaritätiltä ja mie meinasin tokasta “ehä mie häiriö oo!”, mut onnistuin pitää mölyt mahassa. Seuraavaks se mies nappas minuu paidast kii ja heitti miut leppäkeihäänä tiimarist ulos.

Seuraavan päivän mie palasin tiimarii ja ostin vihon ja sulkakynän. Mie pidin kertausharjotusten aikan taistelupäiväkirjaa.

6. joulukuuta

Rakas päiväkirja, tänä aamun mie kävelin korvenkylää bussipysäkille. Mie marssin tomerasti pikabussin kyytii ja ongelmat alko oikeestaa siin vaihees ku se kuski kysy mihin mie oon menossa. Miu mieles alko liikkuu se miu askartelema 3D-paperimassa-apato, ja mie tajusin etten mie tiiä mis se kertausharjotuspaikka on. Miu äiti oli viimeiset viikot soitellu miulle jatkuvasti ja komentanu selvittää, missä se miu kertauspaikka on mut miust se tieto ei ollu relevanttii. Yhes vaihees Marjukkaki sai kuulla et mie oon tehny apaton siit kertauskirjeestä, ja hää veti minuu turpii. Marjukka vissii pelkäs, et mie en lähtis sinne kertauksii ku sit miust ei tulis koskaa suurta taistelijaa. Sen jälkee Marjukkaki on soitellu läänin esikuntaa jatkuval syötöl miu kertaus-asioist mut ite mie en oo pannu tikkuu ristii sen suhteen.

Yhtäkkiä mie kuulin itteni kysyvän silt bussikuskilt: “Et sie sattuis olee sotaharjotuksii lähös?” Se kuski katto minuu hetken oudol ilmeel ja sit naurahti “Siltäkö näytän?”. Mie utelin heti perää, et mis päi hää viimeks kävi kertaamas mut sit hää alko vaikuttaa kireeltä. “Sanokaa nyt hyvä mies, mihin matkustette ja istukaa alas”. Mie jäin vaa tuijottaa sitä kuskii oravan näkösen, kunnes se yhtäkkiä tokas vihaisesti “Porissa”. Sen jälkee mie kerroin tomerasti matkusvani Poriin, ojensin setelin ja kävelin bussin perälle istuu.

7. joulukuuta

Mie vast tänää saavuin tänne Porin prikaatii, ku mie piipahin eilis-iltan matkanvarrella Tampereel jouluostoksil. Mie sain ostettuu glögilasit ja Sinille super-tyrannosaurus-figuurin (samanlaisen ku miul). Se bussikuski patisti miut eilen Lappeenrannan asemal ulos autosta, ku hää ei kuulemma ollu ajamas Poriin päinkään. Hää ohjeisti minuu jatkamaa junalla.

Matkan aikan tapahtu yhtä ja toista mut oleellisint on se et mie saavuin Porin prikaatin portille biisonilla (mie yritin tulla taksil mut miul oli rahat loppu ja yks asia johti toiseen). Tilenne eteni sikäli jännästi, et se biisoni ei suostunu pysähtyy portin kohalla vaa myö viiletettiin suoraa varuskunta-alueelle. Sotilaspoliisit oli kaikonnu kintereiltä siin vaihees, ku se biisoni pysähty. Mie hyppäsin sen seläst ja syötin sille myslipatukan. Se biisoni lähti tyytyväisen näkösen pois ja mie jäin seisoo niille sijoille ku nalli kalliolle. Mie olin semmose rakennuksen ees, jossa luki Kranaatinheitinkomppania ja mie rupesin heti miettii et oonkoha mie kranaatinheittäjä. Miun negatiivine kausi astu taas hetkeks voimaa ja mie aattelin “ehä MIE semmone oo!” mut siit huolimatta mie kävelin siihen rakennuksee sisälle.

***

Mie jatkan näitten taistelupäiväkirjojen julkasuu sit myöhemmin, mut nyt miu pitää mennä ruokkii miu laamaa.

Joulu tuli ja meni, niiku Marjukan hiuksetkii

Ai moi! Mie oon pitkäst aikaa taas kuviois, vaik oonha mie jossai kuviois ollu koko ajan. Ainakii Marjukan mielest. Kaikki alko siit ku mie olin kertausharjotuksis, ja miu piti jättää jouluvalmistelui Kjerpen tehtäväks. Mie ku ohjeistin häntä, ni hää istu sohval tosi vihasen näkösenä joku tölkki kädes, ja mie en ollu sillon iha varma, et tajusko hää mitä häne pitää tehä. Jouluna Marjukka tuli sit vetämää minuu turpaa. Ai nii, siinhä oli viel sellanenkii tapaus välissä, et ku mie tulin takas sielt kertausharjotuksist, ni Kjerppe oli tehny miu käskyst himmeleit, piparkakkui, porkkanalaatikkoo ja koristellu miu kämppää joulukoristeil. Mie menin oravan näkösenä kattoo niit pipareit, ja mie huomasin, et kaikki ei ollu kohallaa. Mie sanoin välittömästi Kjerpelle:”Kjerppe, nää ei oo paraisten pipareit!” Kjerppe sano laiskasti ja vihasesti, et ”Ai jaa”. Illal mie kuulin, ku hää soiti äitilleen, ja sano, et ”Moi äiti, tääl on Manu. Hitto ne ei ollu paraisten pipareit!”

Joulun miul ja Kjerpel oli sit kaupast ostettui pipareit, ku joku hirmulisko oli käyny syömäs ne Kjerpen leipomat piparit. Mie arvasin jo ennakkoon, et Marjukka haluais viettää jouluu ilman minuu ja Kjerppee. Mie ja Kjerppe kuitenkii metakoitii nii paljo, et Marjukka joutu tulee valittamaa, ja sit hää vietti mei kans jouluu vähä aikaa. Sekii meni vähä pipariks, ku mie olin avaamas saksil yhtä lahjapakettii, ni mie vahingos leikkasinkii Marjukan ponihännän. Se oli sillee yllättävää, ku Marjukka oli iha toisel puolel huonetta ku mie ja se lahja. Mie yritin lohduttaa häntä sillä, et miekii kerran leikkasin lyhyet hiukset ja sen jälkee miu ääni muuttu vähemmän hassuks. Vaik kyl se oli kuitenkii aika hassu. Kerran ku mie olin Idolsis laulamass, ni tuomaristo sano, et miu ääni oli aika hassu, mut yleisö huusi, et "Hassuäänisen ääni ei ole Hassu!" Sillon Sinin piti oikeesti mennä Idolsii, mut tavallaa mie päädyin sinne häne sijastaa.

Isänpäivä miu tapaan

Ai moi ystävät! Mie kävin tänää viettämäs isänpäivää miu vanhempien luona. Aamul mie olin kukon laulun aikaa hei ovella, ja ku sitä kieuntaa ei alkanu kuuluu, mie aloin kiekuu ite. Sit äiti tuli avaamaa ja vetäs miut nopeesti sisää. Hää sano, et mie voisin vaa soittaa ovikelloo niiku tavalliset ihmiset. Mie tajusin, et voisha sitäkii kokeilla. Mie olin ostanu lohta, ja aloin heti marinoimaa sitä. Äiti sano, et hää vois marinoia, mut mie marinoin ite. Sit mie heitin lohen uunii ja kävelin oravan näkösenä olohuoneesee. Mie kattelin ympärilleni, et näkyyks sitä miu kaksoisveljee jossai. Myö katottii telkkkarii, ja aina ku mie aloin puhuu jostai miu lapsuusasioist, äiti ei halunnu puhuu niist. Isän kans myö muisteltii sitä, ku myö vietii miu tavaroit miu ensimmäisee omaa asuntoo, ja miul tuli mielee se, ku mie istuin siel ensimmäist iltaa oravan näkösenä yksin.

Yhtäkkii uunist alko tulla savuu ja lieskoi, ja mie ajattelin, et sielt on tulos savuhirviö. Mie ajattelin, et nyt mie en ainakaa oo ite se savuhirviö. Mie menin heti ettii netist ohjeit sellasii tilanteisii, ja mie kirjotin googlee, et ”savuhirviön karkotus”. Äiti tuli kuitenkii keskeyttämää miu tiedonhaun ja veti paian niskast keittiöö. Mie tartuin siihe lohee, ja sekii oli tulessa. Mie juoksin pihalle palava lohi kädes ja heitin sen parkkipaikalle. Siit tulikii iha jännää, ku naapurin autost oli valunu bensaa maahan, ja se lohi räjähti naapurin auton kans ilmaa. Mie juoksin paikalle vaahtosammuttimen kans, ja se sammutin sumutti vaahtoo suoraa miu naamalle. Äiti tuli siihe auttamaa, ja sit mie rupesin vaahottamaa varmuuden vuoksi häntäkii. Sit ku isä tuli siihe, ni vahingos mie kumautin häntä päähä sil sammuttimel, ja hää joutu menee terveyskeskuksee. Isä sai otsaa muutaman tikin ja lievän aivotäräyksen. Mie ajattelin salaa, et onneks se aivotäräys ei tullu miulle.

Loppupäivän olikii sit vähä vaivautunu tunnelma. Äiti teki ruokaa, mut ei lohta ja mie googletin miu vanhas huonees.

Miu viikonloppuvapaat suju iha, iha hyvi!

Ai moi! Miu suunnitelmat mukavast viikonlopust toteutu! Onneks äitikää ei tullu sotkee asioit, ku hää on viime aikoin vaahonuu niist kertausharjotuksista. Hää ei vissii oikee tykänny, ku mie olin tehny siit kertausharjoituskutsusta paperimassa-apaton. Perjantai-iltan eka vieras oli Kjerppe, hää ajelehti miu kämpille suoraa uimapatjal omast kämpästää, ku se putki oli vuotanu iha kunnol. Vähän ajan päästä Marjukka tuli vihasena miu ovelle, ja sano, et hää tulee miu luokse ainoastaa sen takii, et mie saan tarjota hänelle ruuan ja yösijan, koska mie oon taas kerran aiheuttanu vesivahinkoi häne kämppää. Miul oli putkiasentajan tutkintotodistus keittiön pöydäl, ja Marjukka vilkas sitä vihasesti.

Mie kävin pyytää Eijaa ja Perttiiki miulle, mut Eija sano, et hyö ei tuu, vaa hyö lähtee sukulaisille. Eija kuitenkii työns sen undulaatin miu kätee ja sano, et miu pitäis hoitaa sitä viikonloppu. Mie palasin oravan näkösenä undulaatti kädes omaa kämppää, ja Eija veti Perttii ja matkalaukkui perässää autoo. Kjerppe istu sohval kattomas telkkarist joutsenlampee, ja Marjukka oli tyhjentämäs miu makuuhuonetta. Hää heitti sielt miu lakanat ja pyjaman olohuoneen puolella ja sano, et hää ottaa nyt miu makuuhuoneen käyttöö siks aikaa, ku häne kämppä saahaa taas kuntoo. Mie tein itelleni yhtee nurkkaa siskonpedin ja Kjerppe nukku tapasa mukaa sohvalla.

Lauantain mie tajusin, et mei pitää lähtee ostaa sille undulaatille jyvii eläinkaupast. Mie kysyin Marjukalt ja Kjerpeltä, et lähteeks hyö mukaa. Marjukka sano, et ei kiitos, hää lähtee mieluummin omal autol. Kjerppe sano ekaks, et ”Ei kai tässä mihinkää lähetä”, mut sit ku mie aloin puhuu eläinkaupast, hää päättikii lähtee mukaa. Sit ku mie ja Kjerppe oltii lähös, Marjukka tulikii mukaa, ku häne auto ei käynnistyny. Mie jätin mainitsematta, et mie olin edellisen yönä käyny valuttamas bensat ulos Marjukan tankist. Marjukka sano, et hää hoitas kaupungil omii asioit, ja myö liikuttais hänest erillää. Eläinkaupas Kjerppe vilkuili vihasen näkösenä kaikkii seeprapeippoi ja ara-papukaijoi, ja hää otti esitteit kaikist mahollisimman isoist linnuist. Illal mie ja Kjerppe leikittii sen undulaatin kans, ja Marjukka muovas vihasena savee miu makuunuonees.

Tänä aamun joku kunnan mies soitti miulle ja kysy, et mite on mahollist, et kommuunil tarvitaa useit putkiremonttei vuositasol. Mie sanoin, et ”Ehä mie tiiä!” Mie päätin tehä asiast valituksen kunnalle.

Mie oon saari

Myö sovittii sillee, et seuraavan kerran ku mie, Kjerppe ja Marjukka vietetää aikaa yhes, myö olla miu kämpillä. Marjukka sano, et häne kämpille myö ei enää voia tulla, koska myö muka aiheutettii nii kauhee sotku. Miust se sotkija oli Marjukka. Mie ku yritin sopii, et millo myö taas nähtäis, ni Marjukka sano et, eiköhän tässä oo nähty nyt riittävästi. Mie en ollu samaa mieltä. Viimeks Marjukka yritti saaha meit siivomaan häne kämppää jostai tuhkasta, mut mie en paljoo siivonnu, ku mie ajattelin, et siel kertausharjotuksis mie voin sit ratsastaa apatolla ja taistella vihollisii vastaa vähä niiku Tom Cruise. Kjerppe siivos ja sano, et ”Hitto Hassari myö päästää täst hommast nopeemmi, jos siekii teet jotai!” Häne silmis välähti joutsenen kuvat.

Mie päätin, et vaik Marjukka ois eri mieltä, myö kuitenkii vietetää täl viikonlopul yhteist aikaa häne ja Kjerpen kans. Eilen mie kävin sujauttaa Marjukan postilaatikkoo kutsun, jossa häne käskettii tulla miu luokse perjantain kaheksalta. Äsken mie huomasin, et Marjukka on pakkaamas matkalaukkuu auton takakonttii, mut mie kävin hajottamas yhen putken Marjukan asunnosta, ni hää ei voinu lähtee mihinkää! Sitä vettä on nyt vuotanu kaikkien muitten asuntoihi paitsi miun.