Miu viikonloppuvapaat suju iha, iha hyvi!

Ai moi! Miu suunnitelmat mukavast viikonlopust toteutu! Onneks äitikää ei tullu sotkee asioit, ku hää on viime aikoin vaahonuu niist kertausharjotuksista. Hää ei vissii oikee tykänny, ku mie olin tehny siit kertausharjoituskutsusta paperimassa-apaton. Perjantai-iltan eka vieras oli Kjerppe, hää ajelehti miu kämpille suoraa uimapatjal omast kämpästää, ku se putki oli vuotanu iha kunnol. Vähän ajan päästä Marjukka tuli vihasena miu ovelle, ja sano, et hää tulee miu luokse ainoastaa sen takii, et mie saan tarjota hänelle ruuan ja yösijan, koska mie oon taas kerran aiheuttanu vesivahinkoi häne kämppää. Miul oli putkiasentajan tutkintotodistus keittiön pöydäl, ja Marjukka vilkas sitä vihasesti.

Mie kävin pyytää Eijaa ja Perttiiki miulle, mut Eija sano, et hyö ei tuu, vaa hyö lähtee sukulaisille. Eija kuitenkii työns sen undulaatin miu kätee ja sano, et miu pitäis hoitaa sitä viikonloppu. Mie palasin oravan näkösenä undulaatti kädes omaa kämppää, ja Eija veti Perttii ja matkalaukkui perässää autoo. Kjerppe istu sohval kattomas telkkarist joutsenlampee, ja Marjukka oli tyhjentämäs miu makuuhuonetta. Hää heitti sielt miu lakanat ja pyjaman olohuoneen puolella ja sano, et hää ottaa nyt miu makuuhuoneen käyttöö siks aikaa, ku häne kämppä saahaa taas kuntoo. Mie tein itelleni yhtee nurkkaa siskonpedin ja Kjerppe nukku tapasa mukaa sohvalla.

Lauantain mie tajusin, et mei pitää lähtee ostaa sille undulaatille jyvii eläinkaupast. Mie kysyin Marjukalt ja Kjerpeltä, et lähteeks hyö mukaa. Marjukka sano, et ei kiitos, hää lähtee mieluummin omal autol. Kjerppe sano ekaks, et ”Ei kai tässä mihinkää lähetä”, mut sit ku mie aloin puhuu eläinkaupast, hää päättikii lähtee mukaa. Sit ku mie ja Kjerppe oltii lähös, Marjukka tulikii mukaa, ku häne auto ei käynnistyny. Mie jätin mainitsematta, et mie olin edellisen yönä käyny valuttamas bensat ulos Marjukan tankist. Marjukka sano, et hää hoitas kaupungil omii asioit, ja myö liikuttais hänest erillää. Eläinkaupas Kjerppe vilkuili vihasen näkösenä kaikkii seeprapeippoi ja ara-papukaijoi, ja hää otti esitteit kaikist mahollisimman isoist linnuist. Illal mie ja Kjerppe leikittii sen undulaatin kans, ja Marjukka muovas vihasena savee miu makuunuonees.

Tänä aamun joku kunnan mies soitti miulle ja kysy, et mite on mahollist, et kommuunil tarvitaa useit putkiremonttei vuositasol. Mie sanoin, et ”Ehä mie tiiä!” Mie päätin tehä asiast valituksen kunnalle.