Kevät tuli!

Ai moi! Miul onkii ollu täs kaikenlaista kevätpuuhaa, ja muutakii hässäkää, mut niist visenteist mie kerron sit myöhemmin. Eilen mie keräsin erilaisii kukkii maljakkoo, ja moni ihmettelikii, et mitä mie siel kedol nii kauheesti häärin. Päivän päätteeks mie nappasin Marjukan pihalta vähä orvokkei. Mie olin ikkunas kattomassa, ku Marjukka ajo autolla pihaa. Siit ei menny montaa minuuttii, ku hää oli jo miu ovella huutamas siitä, et mie oon tuhonnu häne orvokit. Mie ihmettelin, et mite hää tuollasest pikkuasiast nii suuttuu, ku oonha mie tehny hänelle paljo pahempiiki juttui, esimerkiks valehellu hänelle, et Kjerpel on lemmikkiankka, joka tekee kaikennäkösii tihutöitä, tuhonnu häne kämpän, soluttautunu häne ystäväpiiri väkisi, häirinny häne joulurauhaa ja piilottanu turtlespuvun häne kukkapenkkii.

Mie muistelin sitä lemmikkiankkaa ja mietin, et olikoha se iha oikeesti olemassa, ku Marjukka tarttu minuu ryntteist, veti pihalle ja työnsi miu pään tyhjää orvokkiruukkuu. Hää sano, et siinä ne orvokit oli vielä aamulla. Se ruukku tarttu miu päähä, ja mie toikkaroin vähä aikaa siin pihal iha sokkona. Onneks mie pystyin paikallistaa Marjukan häne vihasen äänen perusteella. Mie kävelin suoraa Marjukkaa kohti vähä niiku sovinnon elkeenä ja hää pamautti minuu halol päähä. Se ruukku hajos ja mie ajattelin, et hyvä et mie sain sen pois päästä! Marjukka ei ollu vieläkää tyytyväinen, ja mie ihmettelin, et mitä hää oikee meinaa. Miust Marjukka ei osaa iloita pienist asioist.