Kulttuurist luontoo

Ai moi! Mie en oo päässy päivittää miu tilannetta, ku mie oon tavallaa asunu metsäs tän viikon. Siel Marjukan juhlis ku Marjukka moikkaili viimesille vieraille, mie ja Kjerppe hiivittii kohti ikkunaa, ja poistuttii sitä kautta. Mie jäin ekaks farkkujen vyölenkist kiinni siihe ikkunaa, mut sit Kjerppe sai vedettyy miut jaloist ulos. Mie tömähin maaha Marjukan liljojen ja hortensioitten päälle. Sit ku mie nousin, mie vahingos kaadoin Marjukan pyörän, ja siit kuulu sellanen ääni, et Marjukka tuli pihalle kattoo, et mitä siel tapahtuu. Myö lähettii nopeesti juoksemaa miu kämpille, ja se pyörä raahautu miu perässä, ku sekii jäi miu farkkuje vyölenkkii kiinni. Onneks se pyörä tippu jossai vaihees matkast, ja myö päästii miu kämpille.

Sit Marjukka tuli pimpottaa ovikelloo. Mie menin avaamaa, ja kysyin heti, et voisinks mie tarjota Marjukalle teetä ja canapeita. Marjukka oli nii vihane, et häne naama oli iha punane, ja hää ei sit tajunnu reagoida miu kysymyksee. Marjukka alko huutaa, et mikä ihmeen älynväläys meilt oli tulla häne juhlii, vaik meit ei ollu kutsuttu. Mie yritin selittää, et se Kjerpen lemmikkiankka oli vaakkunu koko illan nii kovaa, et myö ei pystytty olee miu kämpil, ni mei piti tulla Marjukalle. Marjukka sano, et mitää ankkaa ei ois olemassa, ja sit hää kysy, et pietääks myö häntä iha tyhmänä. Mie sanoin, et eihä myö häntä tyhmänä pietä, ja vilkasin oravan näkösenä sitä ankka-käsinukkee, joka loju olohuoneen pöyällä. Miust Marjukka taas kerran ylireagoi.

Marjukka sano, et ois parempi, et hää ei näkis meit vähää aikaa, ja mie tajusin, et miu pitäis muuttaa vähäks aikaa metsää. Mie ku kysyin Kjerpeltä, et tulisko hääkii sinne metsää asumaa, ni Kjerppe sano, et ”Ei kai tässä metsää asumaa lähetä. Hitto miu pitää olla taas huomen elokuvateatteril töissä, ja eiks Hassari siukii pitäis olla töissä huomen aamul?” Mie sanoin ilosesti, et ”Joo!”, ja lähin reppu seläs metsää. Väilil mie ajattelin, et missäköhä Sini on, ku hää asuu nykysi miulla. Mie lähetin Sinille tekstarin, ja Sini vastas, et hää on nyt Leenal, ku Leena kuulemma haluu yrittää leikkii hyvää äitii. Mie ajattelin, et hyvä, et mie selvisin siitä. Leena ei varmaa ois tykänny, jos mie oisin hävittäny Sinin. Sit mie elelin siin kommuunin lähimetsäs teltas viime viikon, ja välil miu kaa sinne telttaa tuli muutama kurki. Hyö sano, et heil on pian edes syysmuutto.