Hanhikki

Moi! Miul meni Tuusulan taiteilijaseminaari vähä pipariks. Eka päivä meni iha hyvi, mie kerroin miu tuotannost ja osallistuin aktiivisesti kaikkii keskusteluihi ja työpajoihi. Yhes vaihees Marjukka huomas miut istumas oravan näkösenä auditorion takapenkis. Iltapäiväl ku mie juttelin yhes ihmisporukas, Marjukka vilkuili minuu vihasena. Toka päivän ku mie istuin siel audotorion takapenkis, mie huomasin, et miu vierest ikkunast kattoo tosi iso brontolisko, mut muut ei ollu viel huomannu. Mie yritin työntää tuuletusikkunast sille myslipatukkaa, et hää pysyis tyytyväisen, mut se ei auttanu. Ku hää oli syöny sen myslipatukan, pihalt alko kuuluu kauheeta ryskettä, ku se bronto tallusteli siin opiston pihalla ja tallas yhen keinun päälle. Ihmiset juoksi paniikis autoihisa ja lähti ajamaa. Miekii juoksin selkä suorana kohti juna-asemaa, mut yhes vaihees Marjukka sai napattuu minuu paian niskast. Hää huus, et miu pitää mennä ajamaa se lisko pois sielt opistolta.

Sen jälkee miu ja Marjukan välit onkii ollu vähä hankalat, ja ku ne kurjet kuuli siitä, hyö ehdotti, et mie tulisin hei kans vähäks aikaa Espanjaa. Myö sovittii, et yks hanhi vois kuljettaa miut. Yks päivä siel Espanjas Kjerppe tuli yhtäkkii sinne puulle, mis mie istuskelin niitte lintujen kaa. Kjerppe sano, et: ”Hitto Hassari sie et voi vaa lähtee talveks asumaa etelää lintujen kaa! Hitto siu pomokii on soitellut siu kännykkää.” Siin vaihees mie tajusin, et miu kännykkä ja matkatietokone oli jääny Suomee. Kjerppe nappas minuu ryntteist ja sano, et ”Hitto nyt myö lähetää takas Suomee kommuunille”. Yks ongelma tuli siin, ku se joutsen, joka oli tuonu Kjerpen, ei suostunu ottaa kahta matkustajaa. Hää oli luvannu kuljettaa Kjerpen talviruokintaa vastaa. Sit Kjerppe suostutteli sen hanhen tuomaa miut takas, ja mie lupasin sille hanhelle, et miu naapuri Marjukka voi talviruokkii hänet. Illal myö laskeuduttii kommuunin pihalle, ja Marjukka katto vihasena ikkunasta. Mie käskin sen hanhen mennä suoraa Marjukan ovelle.