Kesäisil rannoilla

Mie ku olin nuori, ni miul oli pitkä tukka, ku mie ajattelin, et mie harrastaisin hevii. Äiti aina sano, et ”Kyllä tuon pojan tukka pitäis saada jo leikattua!”, mut mie en halunnu. Keväällä ku koulu päätty, ni mie kävelin selkä suorana ja tukka tuules liehuen reippaasti kotiin todistuksen kanssa (miul oli lippis päässä), ja näytin todistusta äitille ja isälle. Hyö katto sitä, ja sano, et ”No ensi vuonna sitte paremmin!” Joskus hyö vei miut ravintolaa syömää ja mie vietin kesiä rannalla ilakoiden. Eilen mie olin Woodoossa ja mietin niit kesii.

Tänä vuonna miu rannal olot onkii ollu vähää hankalii. Mie ku olin Marjukan kans pelastautunu rannalle siit kanoottionnettomuudest, ni mie tajusin, et miu pitää alkaa elvyttää Marjukkaa. Mie roikotin häntä jaloista sillee, et vedet pääs tulee ulos keuhkoist, ja sit mie laitoin hänet maaha retkottamaa. Sit Marjukka avas silmät ja näki häne pelastajansa. Marjukka veti minuu turpii ja sano, et oishan se pitäny arvata, mitä tapahtuu ku lähtee miu kans ajelee kanootil. Mie soitin Kjerpelle, et hää tulis hakee meiät, ja kohta Kjerppe kaahas kalja kädes Marjukan autolla rannalle. Hää anto sen kaljan Marjukalle ja sano, et ”Hitto juo täst, ni siulle ei tuu hypotermiaa!” Marjukka joi.

Kohta myö istuttiiki jo Marjukan kans häne auton takapenkil ja Kjerppe ajo vihasena kohti kommuunii. Mie raaputin linkkaril dinosaurukseen kuvaa siihe auton sisäpuolen ovenkahvaa. Marjukka sano, et miu pitäis käyä lämmittämäs kommuunin sauna, et hää pääsisi lämmittelee. Mie kävin pistämäs saunan kiukaan täytee puuta, heitin sinne oravan näkösenä bensaa kanisterista ja pistin tulitikut perää. Sit mie lähin Woodoosee. Siel mie join kaljaa, ja muistelin sitä, ku mie uin nuorena Batman-kellukkeitten kans rannal. Sillon mie olin 16-vuotias.