Inspiraatioo hakemas

Ai moi! Yks päivä ku mie jäin rannalle ootteelee, et Marjukka tulis sinne kanotoimaa, ni mie jouduin oottaa koko yön, kunnes Kjerppe tuli vihasena hakee miut sielt pois. Kello oli jotai yks yöllä, ja mie nukuin laiturin alla, ni yhtäkkii Kjerppe nappas minuu ryntteist kiinni, ja sano, et ”Hitto Hassari nyt sie oot menny liian pitkälle! Hitto sie voit hommata itelles oman kanootin, ettei siu tarvi naapuuris kanoottii kytätä kaiken päivää ja yötä!” Mie sanoin, et mie ajattelin vaa Marjukan parasta, ku miust tuntuu, et hää inspiroitus taiteesee paremmin siel kanoottireissul, jos mie oisin mukana. Ja siin ois sekii hyöty, et jos jotai sattuis, ni mie voisin auttaa Marjukkaa. Seuraavan päivänä mie kysyin Kjerpeltä, et voisinks mie nyt mennä rannalle oottelee, et Marjukka tulis sinne kanootin kans. Kjerppe sano, et ”Hitto mee.” Mie vetäsin taas melonta-asun päälle, ja menin rannalle oottamaa. Mie lämmittelin käsii housuissa, ku ulkona oli vähä kylmä. Parin tunnin päästä Marjukka tuli sinne kanootin kans.

Sit Marjukka rupes laittamaa sitä kanoottii lähtökuntoo, ja mie sanoin, et ”Marjukka, mie tuun siu kanootin perämieheks!” Marjukka lupas, et mie saisin tulla mukaa, jos mie meloisin kunnolla ja oisin iha hiljaa. Miu mielessä kuulu sellanen lause, et "Ehä mie hiljaa oo!", mut mie en sanonu sitä äänee. Sit myö lähettii ulapalle, ja mie meloin ku viimestä päivää. Yhes vaihees myö ohitettii moottorivene. Sit mie ajattelin, et vois olla iha jännää keinuttaa kanootti, eikä Marjukkakaa ollu kieltäny sitä. Mie aloin heiluu siin kanootis, ja Marjukka huus, et miu pitäis heti lopettaa. Yhtäkkii se kanootti olikii kääntyny ylösalasin, ja Mie ja Marjukka törötettii kanootis päät kohti järvenpohjaa. Miu naama pyyhkiyty oravan ilmeesee, ja mie huomasin, et Marjukka pyristelee pois kanootist. Sit ku hää oli päässy ite irti, hää tuli vetää minuu pois. Sit ku miutkii oli irrotettu, mie huomasin, et Marjukka alko vajota kohti pohjaa. Mie tarrasin häntä jaloista ja vedin rantaa. Siin ku mie raahasin Marjukkaa rannalle, ni mie ajattelin, et tää on sitä extreme-elämää! Mie päättelin, et täs ois Marjukalle inspiraatioo kerrakseen. Sit ku Marjukka avas silmäsä, hää näki ensimmäisenä miu naaman ja punasen lippiksen.