Ei päätä eikä häntää

Yks päivä ku mie olin tulos Woodoost takas kommuunille, mie näin, et sielt oli lähössä paloauto, ja Marjukka oli naama mustana pihalla. Mie yritin hiipii huomaamatta omaa kämppää, mut portailla Marjukka nappas minuu kiinni punasen paidan niskasta. Hää retuutti miut istumaa puutarhakeinuu, ja huus miulle, et oonks mie taas kerran lopullisesti seonnu. Marjukan mukaa mie en käytä nykysi järkee enää sitä vähääkää, mitä ennen. Hää selitti jotai, et kommuunin sauna oli syttyny tulee, ja hää oli joutunu kutsumaa palokunnan. Marjukka sano, et jos mie nyt mistää mitää voisin tajuta, ni miu ei tulevaisuudes pitäis laittaa bensaa kiukaasee. Mie ihmettelin, et mist mie olin sen bensakanisterin saanu, mut sit mie muistin, et sehä olikii varmaa sielt miu ja Kjerpen pommisuojasta. Yks päivä ku mie ja Kjerppe katottii Maailmojen sotaa, myö tajuttii, et mei pitäis varautuu maailmanloppuu varten, ja myö kerättii kommuunin ullakolle kaikkee tarvittavaa tavaraa: ruokaa, kaljaa, bensaa ja elektronisii laitteit. Mie ajattelin, et maailmanlopun tullessa mie voisin olla tavallaa Tom Cruise.

Sit Marjukka kysy miulta, et oonks mie ajanu juovuksis kotii Woodoosta, ja mie sanoin, et ”Ehä mie juovuksis oo ajanu!” Kjerppe katto vihasen näkösenä ikkunasta kalja kädessä. Mie ku lähin kaahaamaa sielt kotii, ni mie muistin, et sillon vissii ei ois hyvä ajaa, ku on juonu kaljaa. Mie oon yleensä juonu kaljaa sen takii, ku Kjerppe on aina laittanu miu kätee kaljan, ja mie en tavallaa oo päässy tutustumaa muihi juomii. Kerran mie tajusin, et kaljan vois vaihtaa kokikseen, ja sit miul on viel kaktusmehu. Mut Woodoossa mie en niit muistanu. Mie rytkyttelin kaikennäkösii mettäteitä kotii, ja poliisit ajo miu perässä pillit ulvoen. Onneks mie tunsin kaikkii jännii reittei, ni ne poliisit juuttu autolla suohon. Se suo oli sama, johon mie kerran ite juutuin työmatkalla, ja olin siel monta päivää.