Kanoottielämää

Ai moi! Tänää mie olin viemäs roskii samaa aikaa ku Marjukka, ja mie kysyin hänelt, et mite häne taiteileminen on sujunu, ni hää sano, et nyt ei oo ollu oikee hyvää inspiraatioo. Mie sanoin, et ”Siehä voisit löytää inspiraatioo luonnosta!” Marjukka sano, et sieltähän sitä vois löytää, ja lähti takas omaa kämppääsä. Oikeestaa mie olin seurannu ikkunast pari tuntii, et millon Marjukka tulee viemää roskat, et mie voisin viiä miu roskat samaa aikaa. Kjerppe sano, et hitto miu pitäis jo viiä ne roskat, ku siel kuulemma jo hörräs monenlaisii kärpäsii. Marjukka ei oo päästäny minuu enää kylää sen jälkee ku mie asensin ja purin ne salakuuntelulaitteet.

Sit mie huomasin ikkunasta, et Marjukka lähti kävelee autolle, ja mie seurasin häntä ja hyppäsin takakonttii. Imatran keskustas mie avasin takakontin ja katoin sielt kirahvin näkösenä ulos. Marjukka oli menos kohti Intersporttii. Mie seurasin häntä, ja siel Intersportis mie olin sovittelevinani lenkkareit, et Marjukka luulis minuu tavalliseks asiakkaaks. Mie seurasin, ku Marjukka puhu jonkuu myyjän kanssa, ja mie tajusin, et Marjukka meinaa ostaa kanootin! Se myyjä kysy hänelt, et oliks hää ajatellu yhen vai kahen hengen kanootti. Miust sen myyjän ääni kuulosti iha miu ääneltä. Marjukka sano, et yhen hengen. Sit se myyjä lähti hakee varastolt kanoottii, ja mie seurasin perässä. Ku hää oli tarraamas kiinni yhen hengen kanootti, ni mie taklasin hänet ja nappasin siit kahen hengen kanootin. Sit mie sanoin yhelle toiselle myyjälle, et tää kanootti pitäis viiä sille taiteilijanaiselle, joka seisoo tiskin luona.

Sit mie juoksin takas kommuunille ottamaa, et Marjukka tulee takas. Marjukka jätti sen kanoottipaketin pihalle ja meni sisälle. Mie oottelin ikkunas, et hää tulis taas pihalle. Yhes vaihees Kjerppe sano miulle, et ”Hitto siu pitää keksii itelles jotai muuta tekemist!” Mie sanoin, et ”Ehä mie muuta tekemist keksi!” Muutaman tunnin oottelun jälkee Marjukka tuli pihalle ja alko avata sitä kanoottii. Sit ku Marjukka tajus, et se onkii kahen hengen kanootti, hää pyöritteli päätä, ja miekii tuijotin sitä kanoottii kaula pitkänä. Mie ehdotin, et miehä voisin lähtee hänen kans melomaa, ja Marjukka sano, et ”Ehdottomasti ei!” Sit mie tulin takas omaa kämppää ja vetäsin kaapista melonta-asun. Nyt mie meen oottelemaa rannalle, et millon Marjukka tulee sinne sen kanootin kans.