Mie taide-elämyksii hakemassa

Ai moi! Eilen Kjerppe työnsi vahingos takkaa sen Marjukan miulle lainaaman paidan. Mie katoin oravan näkösenä, ku se paita kärvenyt siel, ja ajattelin, et Marjukan mielest se vois olla taidetta, niiku miukii. Tai ehä mie taiteest mitää tiiä, mut viime viikol mie menin Marjukan pitämälle maalauskurssille. Se kurssi on täs mei lähel yhellä koululla, ja ekan tunnin alussa mie oottelin siel muitten kurssilaisten kans opettajaa. Marjukka astu ilosen näkösenä sisään ja sano, et ” Tervetuloa maalaamaan, minä olen Marjukka, tämän kurssin opettaja.” Sit Marjukka näki miut, ja hää meni iha eri näköseks vähäks aikaa. Sit Marjukka alko taas ilosesti kertomaa siit kurssista.

Miulle oli tullu kotii kirje, jossa luki, et mitä tarvikkeit sinne pitää ostaa. Meil kaikil kurssilaisil oli mukana maalauspohjii, siveltimii, öljyvärei, tärpättii, pellavaöljyy ja muitakii tarvikkeit. Marjukka vilkas vihasesti miu hienoo maalaussalkuu, joka sisälsi hyväs järjestyksessä kaiken tarvittavan. Välkällä ku muut ei huomannu, ni Marjukka kysy miult vihasesti, et miten mie oon saanu hommattuu ne tarvikkeet. Hää sano, et häntä ihmetyttää sen takii, ku hänen pitää yleensä aina lähtee miu oppaaks ostamaa jotai iha yksinkertasiikii asioit. Sit se tunti jatku, ja myö alettii maalaamaa. Mie juttelin jonku naisen kans, joka maalas miu vieressä, ja Marjukka katto minuu vähä vihasesti sillonkii .

Sit ku se tunti loppu, ni Marjukka kysy miulta, et mist mie olin saanu tietää siit kurssista. Marjukka sano, et hää oli hakenu työväentopiston esitteet pois miu ja Kjerpen postilaatikoist, et myö ei saatais tietää siit kurssista. Mie kerroin Marjukalle, et mie olin sattumalt nähny häne kämpässä niit kurssipapereit, ja siit mie olin kirjottanu muistii ilmoittautumisohjeet. Marjukka sano vähä väsyneen olosesti, et ”Jaahas”. Mie kerroin hänelle, et seuraaval kerral Kjerppekii tulee mukaa.