Mie aloin ymmärtää

Ai moi! Viikonlopul mie kattelin niit miu ite tekemii pääsiäismunii. Sit mie huomasin, et Kjerppe ei ollukkaa kääriny niit ilosen värisii foliopapereihin, vaa hää olikii heittäny niitte päälle Koff-etikettei. Kjerppe osaakii ain tehä sellast käytännön taidetta.

Eilen Marjukka tuli pyytämää miulta takas sitä häne paitaa, mut mie sanoin, et ”Mie poltin sen takassa!” Marjukka oli vissii nii vihanen, et hää ei saanu ekaks sanaa suustaa. Ensiks mie ihmettelin, mut sit mie päätin kokeilla sellast konstii, minkä Marjukka miulle kerran opetti. Hää sano, et miu pitäis kuvitella itteni sen toisen ihmisen tilanteesee, ni mie kuulemma pystyisin ymmärtämää häntä paremmin. Mie ajattelin, et jos Marjukka ois polttanu takas miu punasen paidan, ni miu pitäis alkaa olla ilman paitaa. Sit mie ajattelin, et miulleha vois tulla helposti kylmä. Yhtäkkii mie tajusin, et Marjukka huutaa miulle jotai, ja mie vaa tuijotan oravan näkösenä horisonttii. Mie tokasin, et ”Marjukka, mie ymmärrän sinuu!” Sit mie pistin oven kiinni.

Marjukka tuli uuestaa sisää, ja mie ihmettelin, et eiks myös jo selvitetty se asia. Marjukka sano, et miu pitäis korvata hänelle se paita, ja hää halus maksun rahana. Hää luetteli kaikki vaihtoehdot, mitkä hänelle ei käy: ei miu ostama paita, ei miu tekemä paita, ei miu vanha paita, ei miu nykynen paita, ei Kjerpen paita. Mie mietin, et voisinkoha mie korvata sen antamalla Marjukalle lemmikki-dinosauruksen. Mie sanoin Marjukalle, et kylhä mie muuten maksasin hänelle, mut miul ei just nyt oo käteistä, ku mie käytin kaikki rahat siihe maalauskurssii. Marjukka lähti vihasena pois, ja mie lähin ettimää metsäst diplodocuksen pesää, mist mie voisin napata yhen munan Marjukalle.