Putiikkielämää

Eilen Kjerppe sano miulle, et se Plasma-tv ilta ei menny iha putkee, ja et miu pitäis panostaa nyt töihi et mie saisin pitää miu työpaikan siin putiikis. Tänää mie menin töihi klo 7.00, ja avasin putiikin heti, vaik se muuten avautuis klo 9.00. Päivän ensimmäiselle asiakkaalle mie aloin myyä koval tohinal kännykän akkuu. Mie kysyin heti, et ”Minkäs värist sie aattelit?” Hää sano, et ei niis akuis taida olla eri värejä, mut mie sanoin, et ”Jos ei oo, ni niit voiaa tilata!” Siin ku mie olin täyttelemäs tilauskaavaketta sinisest akusta, ni pomo tuli paikalle. Hää katto sitä kaavaketta, ja kysy, et ”Ääninen, minne tämä tilaus on menossa?” Mie en tienny mitä sanoo, mut sit mie tajusin! Mie sanoin, et ”Yhelt miu naapurilta voi tilata tällasii”, ja annoin hänelle Pertin puhelinnumeron. Sit pomo soitti Pertille ja kyseli, et onks hänel myynnis värillisii kännykän akkuja. Se puhelin oli aika kovalla, ja mie kuulin, et Pertti vastas et ”No miul ei oo, mut mei Eijal vois olla.” Sit pomo sopi Pertin kans, et pomo tulee illalla kommuunille tapaamaan Eijaa, ja neuvottelemaan niist akkujen toimituksist.

Ruokatunnil mie käyskentelin elokuvateatterin ympäristös ja kuvittelin olevani Tom Cruise. Sit mie palasin takas putiikkii ja seisoin tiskin takana oravan näkösenä siihe asti, ku seuraava asiakas tuli sisää.