Sini kävi kylässä

Eilen se sohva tuotii miulle! Pihaa ilmesty yhtäkkii Sotkan auto, ja mie tuijotin sitä oravan näkösenä ikkunasta. Sit ku ne miehet oli kantanu sen sohvan sisälle, hyö kysy, et vietäskö se vanha sohva saman tien pois. Mie vastasin siihen, et ”Noo, sitä tietoo miul ei oo.” Sit ne miehet katteli toisiaa, ja yksi niist kysy miult, et ”Ettekös te ole tämän talon isäntä?” Mie vaa tuijotin niit miehii oravan näkösenä. Samal hetkel Sini astu sisää, ja sano niille, et ”Joo, Hassu on tääl isäntä.” Mie katoin Sinii ja tajusin taas kerran, et Sinillä sitä älyä riittää! Sit ne miehet taas kysy miult, et ”No isäntä, mites tän sohvan kanssa on?” Sini sano miulle, et ”Eiks toi vanha rotisko kannattais viiä pois?”, ja mie vastasin siihen, et ”Joo!” Saman tien ne miehet oli jo kantamassa sitä vanhaa sohvaa ulos. Mut sit tapahtukii yllättävä käänne: sielt sohvan välistä tipahti seepra! Kjerppe alko tuijottaa sitä seepraa, käveli sen luo ja sano, et ”Ai sie oot nyt täällä.” Sit hää otti sen seepran ja meni omaa kämpäänsä. Sinikii katto iha ihmeissään.

Sini alko selittää miulle jotai häne loppukokeista, ja et hää ei osaa ratkasta jotai matikan tehtävii. Sini sano, et Leena oli käskeny tulla kysyy miult apuu, ku Leenal on kuulemma joku uus mies. Leena haluu viettää aikaa sen miehen kans, eikä vissii jaksa neuvoo Sinii. Sini ei kuulemma tykkää siit miehest. Mie katoin oravan näkösenä niit Sinin laskui, mut mie näin niis vaa dinosauruksen kuvii. Sit Kjerppe tuli takas miu kämppää, ja hänel oli taas se uus paita ja mahaa oli vähä hävinnyt. Se reppukii oli mukana. Kjerppe kysy, et ”Hei Hassari, keitetääks myö kahvit?” Mie en tienny mitä sanoo, mut Sini sano reteesti, et ”joo keitetää vaa”. Sit Kjerppe kysy, et mitä myö Sinin kaa katotaa. Mie näytin hänelle niit Sinin laskui, ja Kjerppe sano, et hää vois opettaa Sinii. Kjerppe selitti Sinille, et miten niit tehtävii lasketaa, ja hää piirteli siin jotai kuvioit. Mie toivoin, et ne kuviot alkais näyttää dinosauruksilt. Sit Sini sano Kjerpelle, et nyt hää tajuu, et miten niit pitää tehä. Miul meni aina nuorena koulussa kaikki kokeet vähä huonosti, ku miust näytti, et niis papereis oli batmanin ja dinosauruksen kuvii, ja mie värittelin niitä. Joskus mie taittelin niist papereist joutsenii.

Sit Kjerppe meni keittiöö, ja Sini kysy ihmeissää miult, et ”Mikä toho Kjerppee on menny, ennenhä se ei ees tajunnu kuka mie oon!” Sillon miekii tuijotin Sinii pitkää ja yritin muistella, et kuka hää on. Mut Sinihä on miu tytär, vaik Leena ei sitä uskokkaa. Leena on selittänyt jotai, et Sini oli 7-vuotias ku hyö muutti Suomeen, ja et hyö ei ollu koskaa nähnykkää minuu ennen sitä. Eikä viel vähää aikaan Suomessakaa.

Mie pelkäsin, et Kjerppe ei oo iha kunnossa. Sit mie ja Sini liityttii netissä Anna Abreun fani-klubiin. Illalla mie istuin oravan näkösenä sohvalla, ja se Kjerpen uus reppu oli siin vieressä. Ku Kjerppe ei huomannu, ni mie kurkkasin sinne reppuun. Siel oli se Kjerpen normaali paita, kaljakori ja keijupuku. Mie ku mie olin laittamassa bondeja pyörimää, ni Kjerppe yhtäkkii sano, et ”Myöhä katottii tää bondi just pari päivää sitte, katotaaks välillä Mission Impossiblee?” Mie laitoin oravan näkösenä Mission Impossiblet pyörimään.