Miust tuntuu, et Kjerpel on menos joku erikoinen vaihe elämäs, ku eilenkii hää oli koko aamupäivän iha erilainen ku yleensä. Eilen aamulla ku mie heräsin, ni Kjerppe ei ollukkaa sohvalla eikä hänel ollu kaljaa kädes! Hää oli keittelemäs puuroo, ja sitä puuroo ei ollu lennelly ympäri seinii niiku miulla. Mie kävelin oravan näkösenä olohuoneen läpi vessaan, ja mietin, et mitäköhä miu pitäis tehä. Mie päättelin, et myö lähettäis kohta Citymarkettii ostaa kaljaa. Yhtäkkii Marjukka tulikii ulko-ovest sisää, ja sano, että ”Hassu sinun äitisi pyysi minua lähtemään mukaan avuksi, kun ostat uutta sohvaa, onko nyt sopiva aika?” Ennen ku mie olin ehtiny tajuta mist on kysymys, mie sanoin, et ”Eihä tää sopiva aika oo!” Sit Marjukka sano vähä vihasen näkösenä et ”No sitten kun on, niin tule ilmoittamaan.” Miul rupes aivois raksuttaa, et saankoha mie nyt sen uuden batman-puvun! Sit Kjerppe sano, et ”Hassu, tää sohva on täynnä kaljatahroja ja tonne välii on työnnetty kaikennäkösii pehmoeläimii. Lähetää Marjukan kans ostamaa uutta sohvaa.”
Mie aloin heti haaveilee niist pehmoeläimist, mut hetken päästä mie ja Kjerppe kuitenkii seisottii Marjukan ovella, ja Marjukka tuli vihasen näkösenä avaamaan. Sit hänelle tulikii yhtäkkiä yllättyny ilme naamalle, ja miekii muutuin heti iha oravan näköseksi. Sit ku myös käveltii Marjukan autolle siin pihalla, ni mie huomasin, et Kjerpel on päällä sellanen uus tumma villapaita ja häne maha on pienentyny! Sit Kjerpel oli viel sellanen reppu, jota mie en ollu ennen nähny. Kjerppe puhu Marjukan kans jostai remontist, ja Marjukka muuttu vähä ilosemmaks. Myö matkustettii Marjukan autol Sotkaa, ja aina ku se auto kiihdytti, ni se kiihdyttämisen ääni kuulosti iha miu ääneltä.
Sit ku myö oltii peril siel liikkessä, ni mie kävelin Marjukan ja Kjerpen perässä oravan näkösenä, ja hyö puhu jotai siit, et millanen sen sohvan pitäis olla. Mie kuikuilin sellasii mis ois iso, kulunu, keltanen, likanen kangas päällä, mut niit ei näkyny. Vähän ajan pääst mie en enää nähnykkää Kjerppee, mut Marjukka yritti näyttää miulle jotai punertavaa sohvaa. Sit ku myö käveltii eteenpäin, ni mie näin yhes nurkkaukses Kjerpen istumassa sellasel keltasel nahkasohvalla. Hänelle oli tullu se vanha paita ja maha takas, ja siin vieres oli kaljakori. Sitä reppuu ei enää näkyny missää. Marjukka muuttu jostai syystä tosi vihaseks ja sano, et ”Voi hyvänen aika!” Sit hää meni hakee Kjerppee sielt pois. Kjerppe katteli kulmiesa alta tosi vihasen näkösenä ku Marjukka lähti työntämään hänee ulko-ovee kohti. Kjerppe käveli polleena kalja kädessä selkä notkolla ja hänel oli naamal tavallaa sellanen irvistys.
Marjukka huus, miulle, et ”Nyt mies valitse se sohva!” Mie osoitin oravan näkösenä myyjälle sitä punertavaa sohvaa, ja hää kysy, et mite se toimitetaa kommuunille. Mie sanoin, et ”Ehä mie tiiä!” Se myyjä katteli vähä Marjukkaa päin, ja Marjukka huus ovelta, et otetaan kotiinkuljetus, ja samal hää työnsi Kjerpen ulos sielt liikkestä. Mie ojensin Marjukan pankkikortin sille myyjälle. Mie olin nimittäi siel auton takapenkil ottanu Marjukan laukusta häne lompakon ja heittäny osan siit sisällöstä ikkunast ulos, mut se kortti miulle oli jääny. Yhtäkkii Marjukka tuli vähä vihasen olosena nappaamaan sen kortin siit välistä ja mie näin liikkeen ikkunasta, ku Kjerppe istu Marjukan autossa juomassa kaljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti