Elossa ja kuolleena

Eilen ku mie tulin töist kotii, ni Kjerppe oli miu sohval tekemäs ristasanatehtävii. Hää kysy, et minkä takii mie oon piirrelly niihi ruutuihi dinosauruksii, mut mie sanoin, et ”Ehä mie tiiä!” Sit mie päättelin, et onha Marjukkakii saattanu tehä ne piirrokset, ja mie ehdotin, et myö mentäs kysymää Marjukalta, et onks ne hänen tekemii. Kjerppe sano miulle, et se Sotkan reissu Marjukan kans ei menny ihan putkee, ja et mei pitäis vältellä Marjukkaa jonki aikaa. Mie en ymmärtäny mist on kysymys, mut mie päätin kuunnella Kjerppee. Hää on monesti tienny nää jutut. Vaik on hää joskus järjestänyt miulle hautajaisii, vaik mie oon ollu elossa! Useesti mie oon ollu itekkii mukana niis järjestelyissä.

Kerran ku myö istuttii sohval juomas kaljaa, ni Kjerppe yhtäkkii tokas vihasesti, et ”Hitto mie en täl sohval rupee vainajan kans istumaa!” Sit hää sano, et hää lähettäis miut miu viimeselle matkalle. Mie rupesin ilosena pakkaamaan. Mie kuulin ku Kjerppe samaa aikaa puhu puhelimee jotai et ”Hitto miu naapuri on kuollu ja tääl tarvitaa arkkuu välittömästi!” Sit Kjerppe tuli nappaamaa minuu ryntteist kiinni, ja sano etuhampaat näkyen, et ”Hitto myö lähetää valitsee se arkku nyt!” Myö mentii Marjukan autolle, ja Kjerppe lähti kaahaamaa kaljapullo toises kädessä. Mie istuin takapenkillä. Arkkuliikkeen mies sano meille, et ”Otan osaa suruunne”, ja miekii sanoin, et "Kiitos". Sit se mies kysy, et ”Minkäs tyylist arkkuu työ aattelitte?” ja et ”Minkä kokoinen vainaja on?” Sit Kjerppe sano, et ”Hitto se vainaja on Hassari.” Se myyjä sano, et ”Ahaa…”. Sit siin tuli sellanen hiljanen hetki. Miul oli päällä työpaita, jossa oli rinnassa kyltti, jossa luki Hassu Ääninen.

Sit samana iltana myö tehtii Kjerpen kans jotai kukka-astelmii ja suuniteltii tarjoilui. Mie olin kirjottamassa muistokirjotusta, ku Marjukka tuli sisää. Marjukal oli vissii ollu vähä huono päivä, ku hää sano miulle vihasesti, et ”Hassu, nyt äkkiä käymään minun asunnollani.” Mie kysyin Marjukalta, et onks hänel ollu huono päivä, mut Marjukka sano, et ”Minulla on ollut huonoja päiviä niin kauan, kuin olen tässä kommuunissa asunut poislukien ne, kun sinä olet ollut pidätettynä tai vanhempiesi huostassa.” Mie käsitin, et Marjukka tarkotti sitä, et hää tuntee ittesä vähä yksinäiseks kommuunilla. Mie ajattelin, et miu pitää alkaa viettää enemmän aikaa häne kans. Marjukka sano miulle et ”Etkö sinä hyvä hölmö ymmärrä, että sinun naapurisi oireilee järjestämällä sinulle hautajaisia, sinä et saa missään nimessä mennä mukaan siihen hullutukseen!” Mie en ymmärtäny, mist Marjukka puhu. Sit hää sano, et ”Kjerpellä ei ole ketään läheisiä ihmisiä sinun lisäksesi, joten hän pelkää kuollakseen, että sinä Hassu kuolet.” Mie sanoin, et ”Ai jaa!” Marjukka sano, et miu pitäis selittää Kjerpelle, et mie en oo kuollu, enkä oo kuolemassa. Mie kävelin oravan näkösenä takas omaa kämppää, ja ku Kjerppe näki miut tulemas ovesta sisää, hää sano, et ”Hitto sie ootkii vielä elossa!” Mie sanoin hänelle, et ”Ehä mie elos oo!”