Mie lähen takas aseettomaa armeijaa

Tänä aamun mie kävelin hessu hopo -pyjamas kommuunin pihan läpi hakee miu ja Kjerpen postit. Marjukka käveli minuu vastaa ja mulkas vihasesti. Sit mie menin sisälle ja Kjerppe oli siel istumas sohvalla ja juomas kaljaa. Miul oli sylis miulle tullu kirje ja mie mietin et pitäsköhä miu leikellä siitä lumihiutale vai avata ja lukee se. Mie meinasi kysyy Kjerpen mielipidettä mut sit ku mie näin Kjerpen ilmeen ni mie aattelin et parempi antaa häne jatkaa Mission Impossible 3:n kattomist. Sit mie avasin oravan näkösenä sen kirjeen ja toivoin et sieltä tulis dinosaurusten kuvii mut siel lukikii et "Herra Ääninen...". Miu silmät mulkoili ekan sinne tänne ja sit mie jatkoin lukemista. Siin sanottii et miu pitäs kesäl mennä kertausharjotuksii aseettomaa armeijaa. Siin sanottii myös et miu pitäs hyvis ajois ilmottaa jos miu pitää lykätä sinne menoo. Miul on viime aikoin ollu semmone negatiivine kausi jote mie aattelin mielessäni et "ehä mie sitä heille ilmota".

Mie piirsin apaton siihe kirjeesee ja aloin kattoo Mission Impossiblee. Siin samas mie rupesin kuitenki aattelee et jos mie menisin sinne kertausharjotuksiin ni miust saattas tulla vähä niinku Tom Cruise. Vaik oonha mie nytki vähä sen tyylinen. Sillo ku mie palvelin aseettomas armeijas ni mie ain toivoin et miut värvättäs koviin taistelutehtävii. Useimiten mie olin ain vartiointitehtävis ja sit mie toivoin et miu ohi rymistäis esimerkiks dinosauruksii ni mie voisin hätistää niit pois. Joskus mie jouduin jättää sen vartiointipaikan ja lähtee niitte liskojen tai muitten tunkeilijoitten perää mut siit ei useimiten seurannu hyvää. Ain ku huomattii et mie olin kadonnu vartiointipaikalt ni pistettii pystyy esitutkinta ja usei mie olin sotaoikeudes. Miu isä kerra soitti miulle sinne sotaoikeutee ja sano et niist dinosauruksist kannattaa vaieta. Niihi aikoihi miul oli myös satunnaisest negatiivisia kausia ja mie vastasin et "ehä mie niist vaikene". Seuraavin viikkoin mie palvelin prikaatin mielenterveysklinikal.