Kjerpen nouto

Tänä aamuna mie heräsin siihe, ku pihalta kuulu jotai helinää. Mie menin yöpuvussa kattomaa ikkunasta, ja siel oli Kjerppe hopeises keijupuvussa. Siihen pukuun kuulu taikasauva, jonka pääs on tähti ja hopeiset kengät. Hää näytti tosi tukevalta, ja häne naamal oli sellanen irvistys. Seuraavas hetkessä Marjukka tuli vihasen näkösenä ulos ovesta, ja hää veti samal takkii päälle. Marjukka työnsi Kjerpen häne autoo, ja Kjerppe meni sinne selkä notkolla ja kalja kädessä. Marjukka vilkas ohi mennessää minuu ku mie tuijotin ikkunasta.

Mie istuin oravan näkösenä uudelle sohvalle, ja ihmettelin, et mitäköhä mie nyt tekisin. Miul tuli hetkeks mielee, et miehä voisin olla tv-ohjelman juontaja. Sit mie päätin myöhemmi lähtee moikkaa äitiä ja isää. Mie siivoilin ja tiskailin ja valmistin tuliaistorttuu. Mut siin ku mie olin vispaamas vaahtoo, ja se vaahto lensi päi seinii ja ikkunoit, ni puhelin soi. Mie vastasin, et ”Hassu”, ja painotin sanan loppuosaa. Siel oli Kjerppe. Hää sano, et ” Hitto Marjukka vei miut vierotukseen, tuu hakee miut täältä!” Mie kysyin, et mite hää saa soittaa sieltä, ku yleensä sielt vierotuksest ei saa olla yhteydes ulkomaailmaan. Vaik onha Kjerppe tosi monta kertaa aikasemminkii soittanu miut hakee hänet sieltä. Kjerppe sano, et ”Hitto mie sanoin niille hoitajille, et mie soitan miu perheelle, et miut on tuotu tänne.” Hyö ei vissii ois antanu lupaa soittaa kommuuninaapurille. Kjerppe sano, et ”Hitto miul on keijupuku mukana, mut tuo kaljat!” Mie heitin välittömästi sen tortun ikkunasta ulos. Nyt miu pitää lähtee hakee Kjerppee vierotuksest! Mie laitan bondit valmiiks koneesee ja kerron teille sit myöhemmin lisää.