Mie ja Kjerppe uusis kuviois

Ai moi! Mie huomasin, et kukaa ei oo kirjottanu tähän miu blogii, ni mie päätin kirjottaa ite! Oonhan mie kyl nää kaikki aikasemmatki tekstit kirjottanu ite. Miul meni joulu vähä surullisis merkeis, ku mie en saanu joululahjaks uutta batman-pukuu, vaik mie sellast toivoin. Marjukka vei sen vanhan lumpuks, ku häne mielest se vissii oli jo nii huonokuntonen. Mie marmatin äidille kaikki joulupyhät siit puvusta, ni sit loppaisen hää pakotti miut lähtemään takas omaan kämppää. Kjerppe istu siel sohval juomas kaljaa iha niiku ennenkii. Sit ku miekii istahin sohvalle ja Kjerppe oli tökänny kaljan miu kätee, telkkarist alko tulla joku luontodokumentti. Siin vilisteli seeproi savannilla, ja mie tuijotin sitä oravan näkösenä. Ensiks mie ihmettelin, et miksköhä myö ei katota bondia, mut sit mie tajusin, et voiaahan myö sitä luontodokumenttiiki kattoo! Sinikii varmaa tykkäis enemmän siitä, ja kyl Sini tietää, et mitä kannattaa kattoo! Sini valmistuu pian meteoriitiks.

Sit Kjerppe alko näyttää vähä kummaliselta, ja yhtäkkii hää tokas, et ”Hassu, tää kaljan juonti ei varmaan tee hyvää!” Mie en ollu ite koskaa ajatellu asiaa silt kannalt. Kjerppe on vaa aina työntäny miu kätee kaljan, ku mie oon tullu kotii sielt putiikist, ja viikonloppun myö ollaa haettu Citymarketist lisää kaljaa. Vaik kylhä mie joka päivä viikolkii lähikaupast haen. Mie ajattelin, et mei pitää lopettaa kaljan juonti! Vaik mie oon ennenkii yrittäny tarjota Kejrpelle mehuu juotavaks, ni hää on aina oksentanu sen pois, ku se on häne mielest maistunu iha kauheelta. Seuraavas hetkes mie näin, et Kjerppe onkii keittiös keittämäs teetä!

Marjukka oli antanu miulle jouluahjaks sellasen herkkukorin, jos oli kaikkee syötävää, ja mie olin työntäny sen nurkkaan piiloo, ku mie en tienny, et mitä mies sen kaa tekisin. Joulun jälkee mie välil kattelin oravan näkösenä sinne nurkaan päin. Ni sielt korist Kjerppe oli ottanu jotai vihreetä teetä! Yhtäkkii, Kjerppe oli kattanu pöydälle sellasen häne hienon posliinisen perintöastiaston ja teeleipii. Sit myö alettii juomaa teetä ja syömää niit teeleipii. Mie ajattelin, et oha se hyvä tietää muistakii juomavaihtoehdoist ku kaljasta. Siin ku myö hörpittii sitä teetä, ni yhtäkkii Kjerppe alko näyttää tosi vihaselta, ja hää katteli ympärillee sillee, et näkeeks kukaa. Sit hää yhtäkkii kysy vihasena, et ”Mitä hittoo tää safka ja roina on?” Mie sanoin, et ”Siin on siu tekemii teeleipii ja siu perintöasiasto!” Sit Kjerppe sano, et ”Hitto miul ei sellasii oo!” Sit hää haki jääkapist kaljan miulle ja itelleen, ja mie pistin bondit pyörimää.