Mie ja Kjerppe meikkiostoksilla

Yks päivä miul sytty idealamppu, ja siin sanottii, et miu pitää taas alkaa kokeilla kaikkii usii ammatteja, ja et niist löytyis niinku miulle se oikee. Mie olin ensin vähä epäileväinen, mut sit mie päätin kysyy Kjerpeltä, et mitä mieltä hää on. Mie kysin, et ”Kjerppe, kannattasko miu kuunnella sen idealampun ääntä?” Kjerppe vastas siihen laiskasti ja vihasesti, et: ”Mistä minä tiiän.” Mie päättelin, et se tarkottais sitä, et miu pitäis kuunnella sitä lamppuu! Seuraavas hetkessä mie olinkii jo selaamaas aikuiskoulutusopasta, ja mie päätin valita ensimmäisen, jonka mie sielt huomaan, ja se oli kosmetologi. Mie soitin Sinille, ja sanoin, et ”Sini, miust tulee kosmetologi!”. Sini vähä ihmetteli, ku hää vissii luuli, et mie en tiiä säästä mitää. Mut sit Sini rupes kyselee jotai, et tiiänks mie mitää meikeistä. Mie sanoin hänelle, et ”Ehä mie niist mitää tiiä!”. Minuu jäi vähä vaivaamaa se puhelu, ja sit mie päätin, et mie rupeen tutustuu niihi meikkeihin, jos niil vaik jotenkii piiretää siihen sääkarttaan.

Seuraavana päivänä mie sanoin Kjerpelle, et: ”Kjerppe, myö lähetää nyt ostaa Citymarketist meikkejä!” Kjerppe sano miulle, et ”Mie en semmosee lähe!” Hää painotti noita kahta viimest sanaa. Mut sit ku mie sanoin, et samalla myö voijaa ostaa kaljaa, ni Kjerppe pakkas heti kaljat mukaa ja myö lähettii Marjukan autolla kaahaamaan kohti Citymarkettia. Matkalla mie olin näkevinäni tyrannosaurus rexin pellolla laiduntamassa. Sit myö mentii sinne Citymarkettii, ja ne meikit olikii heti siin mei eessä! Mie otin kärryt, ja aloin lappamaa sinne meikkei kauheel vauhilla. Kjerppe sano, et ”Hassu, pitäsköhä siu kattoo, et mitä meikkei sie ostat?” Mie ihmettelin, et mites Kjerppe alkaa tollasii puhumaa, ja heti sen jälkee Kjerppe kattelikii nopeesti ympärilleen tosi vihasen näkösenä ja otti kaljasta tosi ison kulauksen. Mie kuitenkii tajusin, et Kjerppe on oikeessa! Miu pitäis kokeilla niit meikkei siellä. Mie aloin laittaa itelle luomivärii ja huulipunaa, et mie tietäsin, et miltä ne näyttää. Hetken päästä siihen tulikii jo vartija paikalle, ja kysy, et: ”Aiottekos te pojat ostaa nää kaikki meikit?” Mie sanoin, et: ”Ehä mie tiiä!” Kjerppe katteli vihasen näkösenä ympärilleen. Sit se vartija sano, et mei pitäis lähtee, ku ne tuotteet pitää kuulemma ekaks ostaa, ennen ku käyttää, ja et siel ei sais juua kaljaa. Mie ajattelin, et ehkä se sääennustajan homma ei ollukkaa minuu varten.

Illalla Marjukka sano, et miu naama näyttää nyt todella paljon oudommalta ku normaalisti. Ja sit hää sano vielä, et miu tapaukses se on jo melko erityinen saavutus. Mie en iha tienny, et mitä hää sil tarkotti, mut miust tuntuu, etä hää yritti hienovarasesti viestittää, et miulle ois joku muu ammatti parempi ku sääennustaja.