Rakas päiväkirja, mie ja Kjerppe mietittii eilen, et mitenköhä myö voitas kiittää Marjukkaa siitä, et se ryhty meiän huoltajaks. Kjerppe ehdotti (tai saatoin se olla miekii), et vietäs kukkia. Mut sit miul tuli yks joulu mieleen, ku mie vein Marjukalle joulukukan, ja hetken päästä se ruukku oli Marjukan päässä, ja Marjukka näytti aika vihaselta. Siitä mie päättelin, et joku muu vaihtoehto vois olla parempi. Mie näin ikkunasta Pertin kävelemässä pihalla, ja mie päätin pyytää Pertinki mukaan miettimään. Myö istuttii siin miu pöyän ääressä jotai kolme tuntii, ja mietittii sitä asiaa. Sit lopulta mie kysyin, et mitä mieltä Pertti on, ja Pertti sano, et ”No mie en tiiä, mut mei Eija vois tietää!” Sit myö kaikki kolme porhallettiin Eijan ja Pertin ovelle kysyy Eijalta. Mie siin mietin, että kyl tää päätöksenteko nykyaikana on vaikeeta. Eija sano, että ”Viekää se vaikka ravintolaan syömään”. Mie mietin, et istuttasko myö Kjerpen kans autossa sen ajan, ku Marjukka syö, mut sitte mie sainkii Eijan puheista sen käsityksen, et mie ja Kjerppeekii syötäs siel ravintolassa!
No tänää myö Kjerpen kans mentii Marjukan ovelle, ja siit oven ikkunalasista heijastu miun ja Kjerpen naamat. Sit Marjukka tuli avaamaan, ja mie sanoin, et ”Marjukka, nyt myö lähetää ravintolaan syömään”! Marjukka sano, et ”Tervemenoa vaan”, ja laitto oven kiinni. Mie aattelin mielessäni, et ”Oho”. Sit Kjerppe sano miulle, et ”Meiän pitää selvittää Marjukalle, et sekii ois lähössä mukaa”! Kjerpen etuhampaat näky tosi selvästi. Mie tajusin, et nii pitääki! Välillä Kjerpel on tosi hyvii ideoita. No sit myös taas seisottiin siin Marjukan oven takana, ja meiän naamat näky siin oven lasissa. Mie aattelin, et Marjukka ei varmaan tykkäis, jos miu naama heijastuis sen jokaisesta ikkunalasista ja peileistä. Sit ku Marjukka avas oven, ni Kjerppe alko mesoomaan, et ”Hitto Marjukka sie lähet mukaa sinne ravintolaa!” Mie vaa kattelin siin vieressä, ja miust tuntu, et mie en ihan näyttäs omalta iteltäni. Miu naama ja kaula tuntu jotenki pitkiltä ja mie kattelin sinne sun tänne.
No hetken päästä myö oltiinki jo miu autossa menossa kohti ravintolaa. Marjukka ajo, Kjerppe joi pelkääjän paikalla kaljaa, ja mie moikkailin ihmisille takapenkiltä. Marjukka sano, et saattais olla parempi, et hää ajaa, ku Marjukka vissii tuntee suorimmat reitit niihi ravintoloihin. Kerran ku mie etin meiän lähikioskia, ni siin välis mie kävin Lapissa! Sit hetken päästä myö istuttii Rossossa. Kjerpeltä otettii ovella kalja pois kädestä, tai muuten myö ei oltas päästy sisään. Marjukka tilas siel sisällä Kjerpelle heti uuen kaljan, ku Marjukka vissii pelkäs, et Kjerpelle tulis juoppohulluuskohtaus. Miullekkii tilattii Koffi. Sit myö avattii ruokalistat, ja mie ihmettelin, et täällähä on melkosta valikoimaa. Mie kysyin Kjerpeltä, et ”Mitäköhän miu kannattais tilata?” Kjerppe sano, et hää tietää ratkasun. Kjerppe vetäs esiin ison vihkon paperia, mut sit Marjukka sano, et nyt pitäski jo tilata, ja mie hätäännyin, et mitäs myö nyt tehää! Mut sit Marjukka sano, et mieti nyt vaan, mitä haluat syödä. Mie tajusin välittömästi, et mie haluun syyä pitsaa! Kjerppekii tilas salamipitsaa.
Myö mätettiin niit pitsoi naamaa, ja mie mietin pääsiäistä. Marjukka yritti jutella meille jotai, mut mie en tiiä, et tajusko Kjerppe mistä se puhu. Mie en ainakaa tajunnu. Se oli varmaa jotai taiteilijajuttuja. Sit ku myö oltii syöty, ni se tarjoilija kysy, et ”Maistuiko?” Mie sanoin, et ”Joo!” Sitte ku meille tuotiin lasku, ni Kjerppe sano, et sil ei oo rahaa, ja miekii olin siin matkalla heittäny lompakkoni ulos auton ikkunasta. Sit Marjukka kaivo vihasena lompakon laukusta, ja myö lähettii menemään.
Siin vaihees mie aattelin, et täähä menikii ihan hyvin, ja Marjukkakii varmaan tykkäs. Sit illalla myös taas istuttii Kjerpen kans miu sohvalla ja juotiin kaljaa, iha niinku myö ei oltas ikinää oltukkaa siel ravintolassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti