Rakas päiväkirja, tänää mie kävin miu äidillä ja isällä. Oikeestaa mie käyn siel sen verran usein, et miu äiti on välil joutunu heittää miut ulos, ku se on halunnu jo alkaa nukkumaan. Joskus mie vaa käyn moikkailee takapihan ikkunast, mut en mee sisään, ettei miu äiti hermostu. Kjerpel on sellanen juttu, et usein ku mie lähen jonnekki, ni se luulee, et mie oon kuollu. Sit Kjerppe alkaa aina soittaa heti miu ädillekii, et mie oisin kuollu, ja miu äiti on jo iha kyllästyny niihi puheluihin. Usein sillon ku Kjerppe soittaa, mie saatanki olla jo miu vanhempien ikkunan takana moikkailemassa äidille! Tänää mie vein miu äitille ja isälle herukkatortun tuliaisiks. Miul sattu olee yks asiakas kyydis, ja sekii joutu tulee mukaan miu äidille ja isälle, ku mie menin sinne suoraan töistä. Mie olin vahingossa pyytänyt sitä asiakasta kattoo miu voileipägrilliä, ja hetken päästä se jo istukii miu autossa, ja mie mietin, et mitäs nyt. Miu äiti kuiskas miulle, et ”Kuka toi on?”, ku se asiakas seiso siel miu äitin ja isän olohuoneessa, ja mie sanoin, et ”Ehä mie tiiä”! Miu isä vaa tuijotti sitä asiakasta sohvalta ja miekii seisoin siin hetken aikaa iha jähmettyneenä.
Onneks miu vanhemmat on jo tottunu siihen, et miu seuras saattaa tulla mukana jotai joukkoja, ketä mie en tunne. Kerrankii mie toin mukana ison parven muuttolintuja, ja miu vanhemmat vähä ihmetteli, et oonks mie seonnu! Mie selitin, et miu piti ottaa ne linnut, ku kevät oli ekaks alkanu liian aikasin, ja sit tulikii taas pakkaset, eikä ne linnut ois muuten selvinny. Sit miu oli pakko viiä ne linnut omaa kämppää kommuunille, ku äiti sai jonkuu raivokohtauksen, ku kaikki paikat oli ihan linnun jätöksissä. Mie yritin siivota niit jätöksii, mut miust tuntuu, et ne vaa levis sitä enemmän, mitä kovemmin mie kuurasin. Siit ajasta miul jäi vaa mielee sellanen, et Kjerppe joi vihasena sohvalla kaljaa, ja ne linnut hörräs siin ympärillä.
Kjerppe istu sohvalla juomassa kaljaa, ku mie tulin kotii sen asiakkaan kans. Siinä vaiheessa, mie olin jo unohtanu, et minkä takii se asiakas on mukana, ja kattelin sitä vähä ihmeissäni. Mie aattelin, et se asia pitäis jotenkii selvittää, mut kuitenkii myös kaikki kolme istuttii sohvalla jotai kolme tuntia ja Kjerppe joi kaljaa. Sit ku myö jatkettii sitä sohvalla istumista pari tuntia, ja mie katoin sitä ihmistä tarkemmin, ni mie tajusin, et eihä se ookkaa mikää asiakas vaan miu naapuri Pertti! Miulle jäi epäselväks, et oliks se ihminen vaihtunu jossai välissä, mut hyvihä tää näikii meni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti