Rakas päiväkirja, eilen mie olin oikeusistunnossa! Myö Kjerpen kans istuttii yhel penkillä, ja Marjukka tuli todistamaan. Mie aattelin, et täällähä onkii miu tuttuja enemmän ja vähemmän. Marjukka puhu jostai pahoinpitelystä, mut mie en iha tavottanu sitä, et mistä siin oli kysymys. Kjerppekii ois halunnu mahollisimman nopeesti pois, koska miu sohvalla ois paljo mukavampi juua kaljaa, ku siel oikeussalissa. Mie ja Kjerppeki lausuttii siel jotai jostai tilanteesta. Mie rakentelin ne tapahtumaat uuestaan mielessäni, ja mainitsin siit seeprastakii, ku mie jo kovasti ootin, et myö päästäs puuhaamaan sen kans. Sit myö jouduttii käytävää oottelee, ku tuomari lähti tekee ratkasua. Myö kuultii Kjerpen kans oven takaa, ku ne puhu siellä, sillee että: ”Ei voi olla totta, että se tappelu on alkanu jostain lelusta! Nää miehet ei kyllä oo ihan järjissään, näkeehän sen jo naamoistakin!” Mie aattelin, et harmi ku miu naama meni nii oravan näkösek siellä poliisikuulusteluissa. Mie katoin Kjerppee miun vieressä, mut senki naama näytti miusta iha siltä miltä yleensäki. Nykyaikana sitä on nii kovat vaatimukset tuolle ulkonäöllekii.
Jotenki siin kävi nii, et oikeus päätti määrätä miut ja Kjerpen holhouksen alaisiksi, ja meijän huoltajaks pääsi Marjukka. Miust se tuntu ekaks hyvältä ratkasulta kaikille! Marjukka sano heti, että hänel ei olis mitää velvollisuutta alkaa miu ja Kjerpen holhoojaks, ku hää ei kuulemma todellakaan oo samaa sukua tai perhettä. Sit se tuomari näytti jonku paperin, jossa luki, et meiän talo eli kommuuni, on määritelty omakotitaloksi. Sit se tuomari sano, et kerran ku myö asutaa kaikki samassa omakotitalossa, ni myö periaattes oltais niinku samaa perhettä, ja sen takia Marjukan pitäis alkaa meiä holhoojaks. Marjukka katto sitä paperia ja vilkas vihasesti minuu. Miust näytti ihan siltä, et mie oisin allekirjottanu sen paperin. Marjukka puhu jotai, et hää valittaa hovioikeuteen siit päätöksestä.
No sit myös lähettii sielt oikeudesta, ja Marjukka sano, et ”Nyt molemmat istumaan takapenkille!” Mie mietin, et tarkottaakoha tää huoltajuushomma sitä, et Marjukka revittää tästä lähtien miun kans ympäriä metsiä ettimässä dinosauruksia. Marjukka saatto meiät ovelle, ja käski olla ihmisiks. Tänä aamuna Marjukka tuli miu ovesta omilla avaimilla, ja sano, et ”Nyt lähettii Citymarkettii.” Myö istuttii taas Marjukan auton takapenkillä, ja Kjerpellä oli kalja kädessä. Marjukka huus jotai, et takapenkkiä ei saa sotkee. Mie mietin, et toivottavasti myö ei olla kovin pahasti sotkettu sitä autoo niil reissuil, ku myö ollaa etitty dinosauruksii. Kerrankii miul oli Gallimimus siel takapenkillä, mut saatto se olla miu Kissakii. Kyl miul sekii tuli mieleen, et miksköhän mie en oo tehny niit reissui miu omal autolla. Siel marketin pihassa Marjukka sano, et ”Toinen teistä tulee näyttämään, minkälainen se seepra on!" Kjerppe lähti. Mie istuin autossa ja muistelin aseetonta armeijaa. Sielläkii mie istuin aika paljo, mut ennimäksee kuitenki hinailin. Sit Marjukka ja Kjerppe tuli takas, ja Kjerpel oli kainalossa sellanen uus seepra! Marjukka oli vähä vihanen, ku mie olin irrottanu auton radion, ja olin just antamassa sitä yhelle pojalle. Miulle vaa tuli yhtäkkiä sellanen tunne, et se poika tarvii sitä enemmän ku Marjukka, ja miust se oli siin mieles oikee teko Marjukkaa kohtaan.
Tänä iltana myö ollaa leikitty niil seeproilla iha kunnolla. Myö juoksutettii niitä siinä miu matolla, ja miust tuntuu, et Kjerppeki on nyt iha uus ihminen. Kjerppe on tavallaa herkistyny ja äskenkii se oli tunnin juomatta kaljaa, ku myö leikittii. Sit Kjerppe nousi polvillee ihan oudon näkösenä, ja sen naama väänty sellaseksi ku se oli ennen niit seeproja. Sit Kjerppe meni jääkapille hakee kaljan. Miust näytti, et ikkunan takana ois ollu triceratops, mut se olikii Marjukka! Marjukka pyöritteli päätään, ja mie ajattelin, et täs onkii alkamassa meillä kaikilla uudet paremmat ajat. Siin mieles mie oon kuitenkii onnelises asemassa, et eihä täs miu elämäs tähänkää mennessä oo mitää sen kummempii ongelmii ollu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti