Miu viikonloppu

Tänää mie menin juoksemal töihin, ku miu oma auto oli viikonlopul unohtunu metsään ja Marjukka on kieltäny miut ja Kjerppee ajamast häne autolla. Mie jäin lauantai aamun kiinni siitä, et mie käytän Marjukan autoo. Marjukka oli just lumikenkäilemäs luonnonhelmassa, ku mie yhtäkkiä kaahasin häne autol vastaan keskellä luontopolkua. Marjukal oli tosi vihanen ilme, mut mie lepyttelin Marjukkaa tarjoomal kyydin kotii. Marjukka meinas tehä miust rikosilmotuksen, mut samas hää jo muistikii et hää on vastuussa miu ja Kjerpen tekemisist. Marjukka ain hokee, et hänel on jo paperit vetämäs hovioikeudessa, et hää pääsis siit huoltajuudest eroon. Mut miust tuntuu, et Marjukkakii pohjimmiltaa tykkää siit, et hää saa nykyää viettää paljo aikaa miu ja Kjerpen kans.

Lauantai-iltan Marjukka määräs miut kotiarestii ja sito miut narulla kylppärin putkee kiinni. Hää sano, et se auton varastaminen oli viimenen niitti miu toilailus. Mut mie sanoin ilosena et hääkii saa vastavuorosesti lainata miu autoo ain ku haluaa. Sen jälkee Marjukka lähti pois ja paukautti kylppärin oven kii. Mie seisoin aamuu asti siin putkeen sidottuna ja miust tuntu et mie näytin ihan kiraffilta. Kjerppe ei tienny, et mie seison siel kylpyhuoneessa ja se alko taas luulla et mie oon kuollu. Seuraavan aamun ku mie pääsin vapaaks ni mie huomasin, et Kjerppe on järjestäny mei kämppään muistotilaisuuden miun muistolle. Miekii kerkesin just vastaanottaa Kjerpen kaa niit surevii vieraita. Myö seisottii ovella ja käteltii niit sisälle astelevii vieraita. Ne vieraat mulkoili miuta jotenki omituisen näkösinä, mut sisälle ne kuitenki tuli.

Sunnuntai kulukii sit siinä, ku mie kuuntelin muistopuheita itestäni. Jopa miu kauan kadoksissa ollu kaksoisvelikii oli saapunu paikalle. Tai ainakii ne muut omaiset väitti nii, vaik ehä mie häntä nähny missää. Jossai vaihees miu äiti taputti miu olkapäätä ja kysy, et haluisinks miekii sanoo sanasen miu veljestä. Siin vaihees mie tajusin, et mie oon se miu veli. Mie aloin heti näyttää ihan oravalta, mut mie toivoin ettei kukaa muu huomaa sitä. Miust tuntu hetken siltä, et miu ois jo heti alku vaihees pitäny tunnustaa et mie oon elossa. Mie aattelin kuitenki, et kylhä se Kjerppe ain osaa hoitaa nää asiat, joten mie yritin selvitä kunnialla siit tilaisuudesta.

Kaikki päätty kuitenki siihen, ku Marjukka tuli käymää mei kämpässä. Marjukka tajus, mitä oli meneillään ja hää huus kaikille vieraille et "Nyt loppu tää pelleily! Hassu Ääninen on elossa, ja tuossahan se istuu teiän joukossa. Nää kaks älykääpiötä on sairaita miehiä ja niitten hullutuksiin ei pidä lähteä mukaan!".

Miun mielest Marjukka ylireagoi.