Teepannust on moneksi

Ai moi! Sinä iltapäivänä, ku mie olin luvannu viiä Marjukalle miu teepannun, mut myö lähettiikii Kjerpen kaa karkuu, Marjukka tuli kattelee miu ikkuinoist. Mie tajusin, et hää oli varmaa kuullu jotai ääntä ja luuli, et myö ollaa tultu takas. Tai kylhä myö oltiiki tultu takas, mut miust ois ollu parempi, et Marjukka ei ois sitä tietäny. Siin tapaukses miu pitäis antaa se miu normaali teepannu Marjukalle, ja ottaa itelle se miu äänel uliseva pannu. Mie ajattelin, et siin mieles se ois hankalaa, ku miu kämpil saattais sit kuuluu sitä ulinaa stereona, ja Marjukka ei varmaa tykkäis, enkä miekää sais nukuttuu.

Mie ja Kjerppe mentii ikkunan alle piiloo istumaa, et Marjukka ei näkis, et myö ollaa siel. Mie vetäsin ankka-käsinuken kätee, nostin sen ikkunaa ja sanoin, et ”Kvaak”. Mie harhautin Marjukkaa sillee, et hää luuli, et se Kjerpen lemmikkiankka on aiheuttanu ne äänet. Marjukka kuitenkii suuttu siit, ilmeisesti hää ei tykkää ankoista. Marjukka tuli vihasena sisälle ja näki miut ja Kjerpen istumas ikkunan alla. Kjerppe sano, et ”Eiköhä tää ollu tässä”, ja meni sohvalle juomaa caffelitoo. Marjukka nappas minuu ryntteist kiinni ja sano, et nyt miu pitäis antaa se teepannu hänelle heti paikalla. Mie yritin selittää, et se pitäis pestä, mut Marjukka sano, et hää ottaa sen nyt vaik likasena ja et miul on ollu vaik kuin kaua aikaa pestä se. Sit Marjukka meni miu tiskialtaalle pesemää sitä pannuu, ja sano, et tällanen yksinkertanen asia miu kans pitää saaha hoidettuu, ku mie oon kerran varastanu häne pannun. Miu näkemys ei ollu samanlainen. Marjukka sano vihasena, et hää ei osaa eikä haluu ees kuvitella, miten mie oon saanu tehtyy sen häne pannun sellaseks.

Illal ku mie olin jo vetässy pyjaman päälle ja menos nukkumaa, mie huomasin, et Kjerppe istuu sohval kädessää tosi hieno koristeellinen posliiniteepannu ja hää katteli sitä vihasena.