Enkelten kaupunki

Eilen Kjerpel oli eka päivä töissä siel elokuvateatteril, ja koko kommuunin väki oli kutsuttu näytöksee. Kjerppe oli luvannu antaa meille jokaiselle ilmasen lipun siit luukulta, mis hää on töissä. Myö pakkauduttii Marjukan autoo, ja mie yritin napata ihmisten lompakoit siin matkan aikana. Takapenkil oli kuitenkii nii ahdasta, et mie en onnistunut. Sinii vissii ärsytti, ku hää sano, et ”Mitä sie Hassu koko ajan häsläät?” Mie toivoin, et ne dinosaurukset ei seurais minuu sinne elokuvateatterille, ku se ei välttämättä ois kovin hyväks, et joku Tyrannosaurus Rexin pää kattelee elokuvateatterin ikkunast, ku myö ollaa ostamas karkkei. Miust tuntuu, et Marjukka ei ainakaa tykkäis. Se elokuvateatteri on siin iha mei putiikin lähellä, ja yleensä ne dinot ei enää seuraa minuu töihin. Miust tuntuu, et miu pomo on hätistelly niit kauemmaks, ku ne on häirinny asiakkait, ja sit ne ei oo enää viittiny tulla ollenkaa, ku niit on aina vaa hätistelty pois.

Myö ku saavutti sinne teatterille, ni siel oli jonkii verran jonoo. Sit mie näin, ku Kjerppe istuu siel lipunmyyjän paikalla pipo päässä vihasen näkösenä ja vähä takakenossa. Hää kuitenkii näytti nauttivan olostaa, vaik miust tuntuu, et kukaa muu ei sitä häne olemuksest pystyny näkemää. Aina ku siihen tuli joku asiakas, ni Kjerppe sano vihasel äänellä, et ”Päivää” Välil hää kysy, et ”Kuinka monta lippuu sais olla?” tai et ”Saako olla muuta?” Myö ku tultii siihe, ni Kjerppe ojensi jokaiselle oman lipun ja sano, et ”Tervetuloa.” Miust Kjerppe vaikutti iha ammattilaiselt siin hommassa.

Mie ku katoin Kjerppee istumas siin lippuluukul ja palvelemas ihmisii, ni mie tajusin, et Kjerppe on vähä niiku enkeli, pelastava enkeli. Hää on tavallaa hommannu miulle työpaikan sielt putiikilt, ku joku häne serkku on siel töissä. Vaik mie oon ollu siel nyt monta vuotta töissä, ni miulle ei oo koskaan selvinny, et kuka se Kjerpen serkku on. Miust tuntuu, et Kjerppe ei tiiä itekkää. Siniikii hää pysty auttaa kouluasiois, vaik Sini on muuten nii fiksu ja arrogantti.

Myö seisoskeltii siin aulas, ja yhtäkkii mie näin yhes nurkassa Turtlesin. Mie toivoin, et muut ei näkis sitä, mut sit Sini sano, et ”Kato Hassu, Turtleseistha sie tykkäät.” Sini kopautti sitä Turtlesii, ja mie tajusin, et se olikii sellanen pahvinen mainoshahmo. Mie huokasin helpotuksest. Eija halusi koko ajan jutella siit, ku myö lähettäs sinne mökille, ja hää sano, et ”Mökillähän sitä viihtyis vaikka koko kesän.” Mie sanoin, et kyl myö kommuunilkii vietetää aikaa, ni Eija yritii selittää, et talvellaha sitä ei sitte mökille pääsekkää. Mie tajusin, et nii joo.

Marjukka näytti siltä, et hää toivois, et myö päästäis pian sisää sinne salii. Marjukas on sellanen jännä piirre, et hää ei haluu, et häne ystävät näkee häntä miu ja Kjerpen seurassa. Kerran ku Marjukalle oli tulos vieraita, ni mie kysyin, et voinks miekii tulla. Marjukka meni vähä vaivautuneeks ja sano, et mie en välttämättä viihtyis niitten häne vieraitten seurassa. Mie tuijotin häntä oravan näkösenä ja kysyin, et miks. Marjukka selitti sillee, et myö oltas vähä niiku eri planeetoilt. Mie kysyin, et ”Ai sillee, et mie on ufosta ja hyö maasta?” Marjukka sano, et ”No vaikka sillee.”