Elämän ja kuoleman keskusteluit

Ku Kjerppe tuli sielt lakikeikalta, ni mie olin nukkumas sohvalla. Mie näin sellast unta, et mie tanssahtelin dinosauruksien kans kukkakedolla, ja aurinko paisto. Yhtäkkii mie kuulin, et ovi avautu, mut mie en viel noussu ylös. Sit mie kuulin, et Kjerppe sano vihasesti ja tohkeissaan, et ”Hitto se on kuollu!” Mie mietin, et oonkoha mie nyt kuollu ja päässy paratiisii. Sit mie nousin istumaa, ja Kjerppe veti minuu turpaa ja mie aloin nähä tähtii. Seuraavan kerran ku mie heräsin, ni mie makasin Marjukan sohvalla, ja Marjukka oli laittanu miu otsalle kylmän kääreen. Sit miu näkökenttä alko laajeta, ja oravan ilme väistyä naamalta. Mie huomasin, et Kjerppe istuu nojatuolis juomas vihasen näkösenä kaljaa.

Kjerppe ja Marjukka riiteli, ja Kjerppe sano Marjukalle, et ”Hitto jos Hassari meinaa kuolla, ni samaha se on, et hää kuolee samantien!” Mie ajattelin, et ehä mie samantien kuole! Marjukka sano, et ”Kjerppe, me molemmat tiedämme, että suurin pelkosi on Hassarin kuolema.” Kjerppe sano, et ”Hitto miult vietii lapsena se seepra, ja nyt viiää Hassarii!” Marjukka kysy Kjerpeltä, et mitä sit tapahtuis, jos mie kuolisin, ja Kjerppe nousi suoraks istumaa ja sano vihasesti, et ”Hitto nytkö se kuoli!?” Marjukka sano äkäsesti, et kyseessä ois hypoteettinen tilanne, ja Kjerppe rauhottu vähä ja nojas taas selkänojaa. Kjerppe sano, et monet ihmiset ei oo tullu hänen kans toimee, ja häne isäkää ei koskaa hyväksyny häntä, ku hää oli liian älykäs. Kjerppe kerto, et hää oli joutunu piilottelee isältä niit papereit, et hänet oli hyväksytty kaikkii huippuyliopistoihi. Marjukka katto Kjerppee sen näkösenä, ku hää kattos kultast noutajaa, joka onkii Collie! Sit Kjerppe viel sano, et ”Hitto mite mie saan kaupast kaljaa jos Hassari kuolee, ja hitto kuka miu laskut maksaa verkkopankis! Hitto sit selviää, et mie oon miljonääri ja elokuvateatterin omistaja, jos joku selväpäinen alkaa hoitaa miu asioit!” Marjukka sano vähä ihmeissää, et hää lupaa hoitaa ne asiat, jos mie kuolisin.

Kjerppe sano Marjukalle, et ”Hitto sie et sit vie minuu enää sinne vierotuksee, tai sie saat tulla heti perää keijupuvun kans hakee minuu!” Marjukka vilkas minuu vihasesti, ja mie teeskentelin nukkuvaa. Sit hää vastas epäröiden, et hää hakis tarvittaessa Kjerpen vierotuksest ja tois keijupuvun mukana. Seuraavas silmänräpäykses mie aloinkii nousta istumaa, ja Marjukka kysy, et mite mie voin. Mie sanoin, et miul on vähä sekava olo. Kjerppe nousi vihasena ja reippaana ylös, ja sano, et ”Hitto sit Hassari on OK, nyt myö voiaa lähtee!” Marjukka sano Kjerpelle, et miu pitäis jäähä häne tarkkailtavaks viel seuraavaks yöks. Aamulla mie nousin ylös ja aloin tehä Marjukalle aamupalaks tosca-kakkuu. Hetken päästä palomiehet saatteli miut ja Marjukan ulos, ku Marjukan keittiös oli syntyny pieni paloturvallisuustilanne. Aurinko paisto, ni ikkunoist näki sisää vähä huonosti, mut mie näin vilaukselt, ku Kjerppe istu miu kämpäs sohval juomas kaljaa pipo päässä, ja häne naama oli vääntyny tosi vihasee ilmeesee.