Miu ja Leenan ero

Rakas päiväkirja, tänää mie löysin miu ja Leenan hääkuvan yhest laatikost. Fipsukka on vissii vähä pureskellu sitä, ku siin on jotai hampaitten jälkii, mut muuten se on iha hyvä kuva. Miust tuntuu, et mie oon miettiny aseetonta armeijaa siin kuvaustilanteessa. Mie rupesin välittömästi muistelee miu ja Leenan hyvii aikoi, ja sit eroo. Myö vietettii iha onnelist perhe-elämää Leenan ja Sinin kans. Sit Leena rupes hermostuu, ku mie kaatelin vahingossa seinii ja kaikkii muita esineitä aika usein. Kerran miu veli oli meil kokkaamassa, ja sit ku Leena meni seuraavan kerran keittiöö, ni se keitto oli lattialla ja miu veli (eli Sinin eno!) oli siel liukastelemassa siin keitossa. Miust tuntuu, et kaikki huipentu yksii Sinin synttärijuhliin. Mie olin leiponu torttui ja kakkui, mut osa niist tippu lattialle. Mie aattelin, et siinähä kävi hyvin, nyt meiä koirat voi syyä ne! Sinil ja Leenal on sellanen Tupa-koira. Myö usein lenkitettii Fifii ja Tupaa yhessä, ja välil mie join kaljaa siel lenkilläkii.

Siel Sinin juhlis oli kauheesti sakkii, enkä mie tienny, et ketä ne on. Mie en oo varma, et tieskö Leena ja Sinikää. Miul oli sellanen epävarma aavistus, et mie oisin saattanu viiä kauppojen seinille sellasii ilmotuksii, et meil ois iha kaikille avoimet juhlat tarjoiluinee ja ilmapalloinee päivinee. Siel mie näin Kjerpenkii pitkästä aikaa amis-päivien jälkee. Miust tuntuu, et Kjerppe ei iha sulautunut joukkoo, ku se vaa istu sohvalla ja joi kaljaa. Muut ihmiset keskusteli sellasis pienis ryhmissä. Mie ja Kjerppe ei sillee varsinaisesti tunnettu amikses, ja myö oltii ilmeisesti eri linjoillakii. Mut yhel samal kurssilla myö oltii, ja myö tehtii siel yks ryhmätyö yhessä. Myö ku oltii esitelty se työ luokan edessä, ni se opettaja sano, et myö ei saaha yhessä tehtyy minkäänäköstä järkevää ja hyväksyttävää työtä, ja et meiä pitäis tehä se uuestaan joissai eri ryhmissä. Sit se opettaja viel sano, et myö ei oltu ymmärretty sen tehtävän aihetta. Miust myö tavallaa oltii ymmärretty, ku kylhä täs maailmas kaikki liittyy kaikkeen. Yhten päivänä sitä on haravoimas koulun pihaa ja toisena päivänä sitä on heittämässä naapurisa tyttären sohvaa ulos parvekkeelta. Sen jälkee myö tehtii sitä ryhmätyötä eri ryhmis, mut kuitenkii myö välil vilkuiltii toisiimme, ja miust tuntuu, et jo sillon myö tunneettii jotai yhteekuuluvaisuuden tunnetta.

Niit juhlii ennen Leena oli jo valitellu miulle, et pihalla melskaa millon minkäkilaisii eläimii. Yks ilta ku Leena oli laittamas ruokaa, ni siel pihalla karju Tyrannosaurus Rex, ja mie vaa katoin selkä suorana nurkan takaa, et mitä siel tapahtuu. Leena oli sitä mieltä, et mie oon syypää siihen, et ne eläimet tulee sinne pihalle, ja miekii pahoin pelkään, et niil eläimil saatto olla jotai tekemist miu kans. Leena sano, et hää ei kerta kaikkiaan ymmärrä, et miten miu seurassa normaaliki ihminen alkaa nähä sellasii eläimii. Mut minkäs teet, muinaiseläimet tuntuu olevan yleistymässä. Leena sano, et mei elämä on sen takii kauheen rauhatonta. Sillon synttärijuhlapäivänä mei pihalle rynnisti iso biisoni, ja hetken päästä mie olinki jo sen biisonin selässä, ja jotenkii Leenaki oli onnistunu joutumaan sen biisonin selkään. Leena sano jälkeen päin, et siin biisonin kyydis sillä hetkellä hää mietti, et onks tää nyt sitä, mitä hää elämält haluu. No nii siin sit kävi, et myö erottii, vaik eihä se miulle iha selvä asia pitkää aikaa ollu.

Yhten jouluna sen eron jälkeen mie vein Leenalle ja Sinille kuusen, mut siin kävi sillee, et Leenalt hajos joitai huonekalui, ku mie hiissasin sitä kuusta sisälle. Yks ikkunakii siin tais mennä epäkuntoon, ja mie singahin vahingos Sinin huoneen oven läpi. Mie lupasin tulla korjaa ne huonekalut ja samalla tekee jotai sähkötöitä, mut Leena vaa sano, et hää ei edes uskalla ajatella, et mitä siit seurais, ja et mie en tosiaankaan sais tulla tekee niitä korjauksii. Mie jäin miettii, et mitäköhä Leena sil tarkotti. Miust tuntuu, et Leena saatto, pelätä sitä, et miu mukana tulis taas jotai eläimii sinne mesoamaa.