Päivä miu elämästä - mie nykyajassa

Rakas päiväkirja, mie oon täs muistellu menneitä, ni täl kertaa mie kerronkii miu tästä päivästä. Tää päivä on ollu oikeestaa miulle iha tyypillinen päivä, vaik joka päivä onkii iha erilainen.

Aamulla mie heräsin kuuden maissa, ja alotin jumpan. Kjerppe ei pahemmin miu jumpista oo välittäny, mut sit mie keksin, et miu naapuri Marjukkahan saattais kans tykätä jumpasta. Mie menin heti soittamaan Marjukan ovikelloo! Se ovikellon ääni kuulosti iha siltä, ku mie oisin sanonu Pim Pom. Marjukka avas oven ja huusi miulle jotai, mist mie en iha päässy selvyyteen, mut siinä hötäkässä Marjukka heitti miu jumppakepin läheiseen ojaan. Sit ku mie olin jumpannu, ni mie päätin keittää puuroo. Siin vaihees miust näytti, et ulkona ois vilahtanu dinosaurus, mut se saatto olla miun kissa tai miun toinen naapuri Pertti. Mie keittelin puuroo kaksin käsin, ja kylhä siit jäi syötäväksikii jotai.

Mie huomasin, et nyt ois aika lähtee töihin, etten mie myöhästyis, ja nii mie siirryin ketterin liikkein autolle. Yhtäkkiä mie tajusin, et se auto ei lähe liikkeelle, ja siit mie päättelin, et sen täytyy olla Marjukan auto, ku se oli kerran rikki. Se kyl näytti iha miu autolta. Mie päätin hiihtää töihin! Mie otin Kjerpen sukset. Töihi mie saavuin joskus puolen päivän aikaa, ku mie jäin matkan varrella kattelee joutsenii.

Töissä puhuttii kaiken näköstä, ja mie myin ja pistin tavaraa hyllyihin. Kerran nuorena mie laittelin hyllyy kaikkii miu leluja, ja se hylly kaatu miun äitin huonekasvien päälle. Miu äiti sano, et ”Kyllä tuo poika on iha ainut laatuaan”. Kerran mie näin, et miu isä oli käyny Särkänniemessä, ku sil oli sellanen ranneke kädessä.

Jossai vaiheess mie tajusin, et pitää vissii lähtee kotii, ku siel putiikis suljettii ovii ja laitettii valot pois. Muut työntekijät sano miulle, et ”Moikka Hassu”. Ku mie olin lähössä kotii, ni mie muistin, et miu pitääki käyä kaupassa. Siin lähikaupan kohalla mie pysähyin ku seinään, ja menin sisään. Melkosii ostosparatiisei nuo lähikaupat on nykyää. Yhtäkkiä siin kassan lähellä mie ajattelin, et jos mie ryhtysinkii kaupan kassamyyjäks! Sil hetkellä mie ajattelin, et siin ois tavallaa yhtäläisyyksii lepakkomiehen ammatin kans. Enää mie en muista, miks mie sillee ajattelin. Mie istahin siihe tyhjään kassaan, ja aloin myyä.

Sit ku mie olin jutellu yksien viranomaisten kanssa, ni miut saatettiin kotii. Miulle tuli sellanen välähdys, et mie oisin nähny ne samat viranomaset ennekii. Kjerppe oli jo oottanu kaljaa monta tuntii, mut mie toinki kaktus-mehuu! Sini tuli käymää, ja kerto häne opiskeluist. Sini näytti kaikkii sen koulukirjoja, ja mie ihmettelin, et mistä Sini on tienny, et mitä kirjoja sen pitää ostaa. Toista se oli miu nuoruudes. Vaik oli Sinikii vissiin ostanu yhen väärän kirjan. Mut nuorena se on vitsa väännettävä! Kjerppe katto niit kirjoja iha ihmeissään, ja miust tuntu, et Kjerpen silmissä vilahti seepran kuva. Sini kysy miult, et tulisinks mie hänen kans hiphop-tanssikurssille, ja myös ilmoittauduttii sinne netissä.

Nyt mie alan tekee kiisseliä iltapalaks. Miehä voisin viiä sitä Marjukallekii, ku Marjukalla oli vissii aamulla joku ongelma.