Kjerppe ja seepra, osa 1

Kjerppe oli eilen pitkästä aikaa omassa kotonaan. Miust tuntuu, et edellisest kerrast on jo vuosii. Kjerppe on muutenki tuntunu miust jotenki erilaiselta viime aikoin. Hää on ollu jotenki herkäs mielentilas ja miust tuntuu, et hänel on pitkästä aikaa ollu mielessä jotai muutaki ku kalja. Mie aattelin aluks, et ehkä hääkii on nyt innostunu dinosauruksista ja mietiskelee niitä! Mut myöhemmin miulle valkeni, mist oikeesti oli kysymys.

Mie siis eilen olin pitkäst aikaa yksin kotona. Ku mie tulin töist kotii, ni mie heti istahin sohvalle. Kyl mie vähä ihmettelin, ku siin tuntu nii oudolt istuu ilman Kjerppee mut nopeesti mie totuin. Ooha mie pitkän jakson miu elämäst kuitenkii istunu sohval itekseni, niihi aikoihin ku Kjerppe ei viel ollu miu naapuri. Miul oli tää sama sohva jo sillon, ku mie asuin ekassa omassa kämpässä. Opiskelupaikast valmistumisen jälkee mie elin viel viis vuotta kotona ja sen jälkee miu isä sano: "Hassu, myö voitas alkaa katella siulle omaa asuntoa". Mie olin aluks vähä hämillää, mut sit miekii tajusin, et niihä sitä vois tehä! Sit seuraavas hetkes mie kannoin jo kaikkii miu pehmolelui ja bondikasettei sinne omaa asuntoo.

Myö käytii ostaa miulle oma sohva ja kohta myö oltiikii jos isän kaa kantamas sitä miu asuntoo! Miu kämppä oli semmoses kerrostalos ja mei piti rappusii pitkin kantaa sitä sohvaa mont kerrosta ylöspäin. Myö lukuisat kerrat vyöryttii sen sohvan kaa rappusia alas ku joko miul tai miu isäl ain lipes ote. Se sohva tais yhen kerran vyöryy myös miu uusie naapureitten yli. Mut mie myöhemmin hyvitin sen heille tarjoomal kääretorttua. Sit ku mie olin pessy sen kääretortun miu naamalta, ni mie istahin sille uuvelle sohvalle. Jä täshä mie istun viel tänäki päivänä!

Ku mie olin eilen siin sohvalla aikani istunu, ni mie näin ikkunan takan vilahuksen Diplodocuksesta. Mut merkityksellisint on kuitenki se mitä tapahtu sen jälkee. Mie löysin sohvan välistä sellasen pehmolelun, mitä mie en ollu ennen nähny. Se oli seepra! Mie aloin heti innoissaa puuhailee kaikkee sen lelun kaa ja mie olin tosi tohkeissani siit löydöstä.

Lopuks mie työnsin sen seepran takas sohvan välii ja lähin ettii metsästä Diplodocuksii. Mie rytkyttelin sinne mettään Marjukan autolla, vaik mie vähä epäilen et hää ei tykkäis jos tietäis. Kjerppe oli pari viikkoo sitte teettäny hänelle ja miulle omat avaimet Marjukan autoon. Siin vaihees mie viel aattelin, et Marjukkaki tietää asiast. Mut nyt miust on alkanu tuntuu, et hää ei ollenkaa tiiä, et myö Kjerpen kaa lähes viikottai rytkytellää häne autolla pitkin mettiä. Tällä kertaa se auto taas juuttu mutaan kiinni, joten mie tulin juoksemal kotii.

Ku mie saavuin talolle, ni mie huomasin ikkunast et Kjerppe istuu taas miu sohvalla. Ja hää leikki sil seepralla! Mie menin heti sisällä, mut ennen ku mie kerkesin sohvalle, ni Kjerppe oli kerenny piilottaa sen seepran. Sillä hetkellä mie tajusin, et se seepra on Kjerpen!

Mut tää kaikki oli vasta alkua!