Nykysin ei oo pakko olla rattijuoppo (jos ei haluu)

Rakas päiväkirja, tänää mie tajusin, et eihä ihmisen tarvii olla rattijuoppo jos ei haluu. Yhtäkkii miulle tuli semmonen ajatus, et jos mie joisin kaljan sijasta kokista, miu ei ain tarvis pelätä ratsioita. Mie oon ain joutunu ajaa pienii mettäteitä pitkin, on se ollu melkosta rytkytystä. Ja matkaaki on tullu kymmenii kilometrei enemmän, ku mitä julkisii teitä käyttäessä tulis. Tänää miul meni kahen tunnin sijaan 20 minuuttii, ku mie ajoin jumppasalilta kotii. Ehä mie ois kiinnikää jääny jos siel olis ollu ratsia. Ja jotenkii se tiekii näytti paljo suoremmalta. Jänniä vaikutuksia sil kokiksel on.

Mie yritin Kjerpelleki tarjota kokista, mut sille ei tunnu kelpaavan. Vaik Kjerppe on autoalalla, se ei silti ite osaa ajaa hirvee hyvin. Kerran se korjas miu toisen naapurin autoo, mut siin ei siltikää toiminu jarrut. Se toinen naapuri on Marjukka eli yks taiteilija. Se tekee vissii jotai taideteoksia. Ehä mie ikinä sen taidetta oo nähny, ehkä se tauluja tekee. Välil mie oon ajatellu, et voiskohan hää ikuistaa taululle miu kauneuden. Vaik en mie sit tiiä onks se hyvä juttu jos mie oon kaunis. Kjerpen mielestä se ei ainakaa oo hyvä asia, ja kyllähän se Kjerppe yleensä tietää nää asiat. Kjerpellä oli lapsena joku seepra. Ainakii hää sano sillee ja mie uskoin.

Nii siit rattijuoppoudest miu piti puhuu. Kerran Kjerppe oli kumonnu miu kurkkuun kaheksan kaljaa, ja sen jälkee miu piti lähtä käymää lähikaupassa. Mie näin matkanvarrella dinosauruksen. Nyt ku mie juon kokista, ni mie nään ainoastaa valkohäntäpeuroja ja liito-oravia, ja niitäki aika harvoin. Jos semmosta liito-oravaa kattoo tarkemmin, voi siinä nähä miun kasvot.