Ai moi maailma, mie tulin nyt!

Moi!

Täs tää miun blogi nyt tuntuu olevan. Mie oon reilu kolmekymppinen eronnu mies. Leena halus erota miusta, ku elämä miu kanssa oli kuulema jotenki rauhatonta. Mut mie puhun niist t-rexeist sit myöhemmis merkinnöis.

Täst mie pääsenki siihen aiheesee, et miu tytär, Sini, taitaa aikalailla tykätä noist muinaiseläimistä. Periaattees Sini ei oo miu tytär, mut kyl se useimiten siltä tuntuu. Oha hää miulle tavallaa niiku oma lapsi. Myö käytii kerran kattoo Kaks tornii Bio-vuoksessa. Sini tykkää fantasiasta. Ja miekii.

Mie asun semmoses keltasessa puutalossa, jossa miu naapuri on muuttanu miulle. Miust tuntuu, et hää on unohtanu sen oman kämppäsä. Kjerppe on Sinin jälkee miu paras kaveri. Myö juuaa Kjerpen kans ain kaljaa. Sini ei vielä juo kaljaa, mut herukkamehu maistuu.

Miu naapuri, nii siis tää Kjerppe, yllätty kerran ku mie toin kaupast banaaneja. Se kauppa oli Siwa. Nii, hää ihmetteli, et mitä ne keltaset hedelmät oli, ku mie toin sellasii. Ne oli banaaneja! Heti sen jälkee Kjerppe sammu ruokapöydän alle. Mut semmosta tapahtuu aika usein. Kjerppe on aina Kjerppe ja löytää ensirakkautesa uudestaa hyvinki usein.

Kerra mie olin myymäs kuvaputkitelkkareita yhes putiikissa, ja sit mie muistin sen miu uuden ison plasma-tv:n. Mie tunsin sellast sisäist pakkoo kutsuu se asiakas miu luo kattoo sitä telkkaria. Ja mie kutsuin. Seuraavan päivän se asiakas tuli taas miu luo ja viittas puheessaan jotenki siihen eilisillan telkkarin kattomiseen. Mie en enää muistanu koko asiaa.

On tää nykyaika kummallista. Välil sitä kattelee kotona plasma-tv:tä ventovieraan kanssa ja välil sitä myy kodin elektroniikkalaitteistoja. Vaik oonha mie kaikennäköstä muutaki tehny. Esimerkiks leiponu mustikkapiirakkaa. Se oli sillon aseettomas armeijas nuorena poikana, sillohan sitä kaikenlaista hinailtiin. Miuta ihmeen usein siel armeijas pyydettiin hinailee esimerkiks vaunuja irti mudasta. Mien aina käsittäny, mitä miu piti tehä, mut kyllä se tilanne aina siitä suttaantu.

Oi niitä aikoja. Vaik ehä mie niit uudestaan haluis elää.