Kommunal

Eilen miu äiti kävi kyläs, ja mie tarjosin hänelle kääretorttuu. Äiti katteli miu hyllyi ja tarttu yhtee paperimassa-3D-apatoon. Hää sano, et siin apatos näkyy jotai tekstii ja yhtäkkii hää huus, et ”Hassu, tässä askartelussa on käytetty paperina kertausharjoitus-kutsua!” Mie kävelin oravan näkösenä sinne hyllyn luo ja äiti tavas siit jotai. Hää selitti, et miu pitäis kysyy lisätietoi sielt armeijast, ku siit paperist ei enää saa selvää. Mie tuijotin sitä apatoo silmii, ja äiti huiski kättä miu silmie edes. Hää sano, et maanantain miu pitäis pistää toimeks ja selvittää se kertausharjotusasia. Ensiks mie ajattelin, et ehä mie sitä selvitä, mut sit mie aloin taas haaveilla vaativist taistelutehtävist.

Sitä ennen miu piti kuitenkii hoitaa monii asioit. Mie tajusin, et miu pitää lämmitellä miu välei Marjukkaa ja Kjerppee. Kjerppee mie en oo nähny viime aikoin nii paljo, ja Marjukan kaa meil on ollu tavallaa vähä kireet välit sen jälkee, ku niit uhanalaisii kissaeläimii alko parveilla kommuunin pihalla. Miust tuntuu, et mie oon alkanu etääntyy Marjukast, ja se on varmaa viimene asia jota Marjukka toivoo. Mie päätin mennä ekaks Kjerpelle ja sit Marjukalle. Mie olin ostanu paahtovanukas-setin.

Kjerppe istu sohval vihasena frezza-mocca vanilla kädes ja katto DVD:lt joutsen-dokumenttii. Mie sanoin Kjerpelle, et ”Kjerppe, nyt myö mennää Marjukalle!” Kjerppe sano laiskasti, et ”Ai jaa.” Sit myö lähettii sen paahtovanukas setin kaa kohti Marjukan ovee. Miu ja Kjerpen naamat heijastu oven lasista, ku myö ooteltii et Marjukka tulis avaamaa. Mie ajattelin, et Marjukka varmaa iltahtuu, et myö saahaa taas viettää aikaa kolmestaa niiku monesti ennenkii. Ku Marjukka näki meiät, hää ei näyttänykkää yhtää ilahtuneelta, mut mie ajattelin, et eihä hää iha tosissaa oo. Mie päätin toimii ja näytin sitä paahtovanukas-settii ikkunan läpi. Marjukka vissii ihmetteli sitä, ku hää avas oven ja kysy, et ”Mitäs teillä tällä kertaa siinä on?” Mie ja Kjerppe käveltii sisää ja suoraan keittiö. Marjukka kipitti perässä ja sano, et ”Tervetuloa vaan.” Mie pistin paahtovanukkaat tulille, ja siin vaihees ku Marjukka tajus mitä on tapahtumas, mie olin jo ottanu liekittimen siit paketist ja aloin liekittää vanukkaitten pintoja. Kjerppe otti Marjukan jääkaapist Hyvää päivää –mehun, ja mie ajattelin, et täähä on iha niiku vanhoin hyvin aikoin. Joskus siin vaa saatto käyä nii, et Marjukka meni tajuttomaks, mut täl kertaa ainoastaa häne sohva ja verhot sytty tulee.