Häätöäänestys

Myö jouvuttii Kjerpen kans luopuu niist linnuist, ku miu äiti tuli käymää ja sano, et ne linnut on päästettävä takas luontoo. Marjukkakii tuli käymää, ku hää huomas, et äiti on siel häätämäs niit lintui. Sit Marjukka ja miu äiti puhu keskenää jotai, ja äiti ihmetteli, et mite Marjukkakii on menny miu juttuihi mukaa ja hoitanu sitä hanhee. Marjukka sano, et hääkii välil vahingos joutuu miu maailmoihi mukaa, eikä aina pysty toimimaa järkevästi. Marjukka selitti, et hää ajatteli, et sen hanhen täytyy olla joku satulintu, ku se tuli häne ovelle pyytämää talviruokintaa. Sit äiti sano vihasesti, et ”Sille pojalle ei saa puhu mistään satulinnuista.” Marjukka sano, et jos hää ei pitäis nii paljo kommuunin ympäristöst, hää harkitsis vakavasti muuttamista.

Äiti karkotti ne linnut luontoo ja siivos miu kämppää. Kjerppe meni siks aikaa omaa kämppää, ja mie näin, ku hää ulkona katteli iha kummissaa niist omist ikkuinoistaa sisää. Mie auttelin äitii ja rikoin yhen peilin. Sit äiti lähti ja sano, et mie en enää sais pitää luonnon eläimii omas kämpäs. Mie ihmettelin, et minkä takii kaikki hokee sellast, vaik omie sanojesa mukaa ne linnut viihty iha hyvi. Mie päättelin, et se käsky ei kuitenkaa koskis muinaiseläimii.

Illal mie ja Kjerppe mentii Pertille ja Eijalle, ja Pertti oli siel leikkimäs sen undulaatin kans. Eija ei ollu kotona. Siit lähtien mie ja Kjerppe on käyty joka ilta Pertil ja Eijal, ja myö ollaa ulkoilutettu sitä undulaattii. Välil miul, Kjerpel ja Pertil on ollu kiistaa siitä, kuka sitä saa taluttaa, ja se undulaati on lennelly ja räpiköiny siin narun päässä.