Mie oon iha okei!

Tänää mie kävelin kioskin ohi, ja iltasanomis luki, et johokii hautaa oli toimitettu väärä vainaja. Mie jatkoin oravan näkösenä matkaa, ja mietin, et olikoha miu hautaa laskettu joku muu ku mie. Kommuunil mie kysyin asiast Kjerpeltä, ja Kjerppe sano, et miu ei pitäis olla siin kyseessä, ku hää oli ilmottanu sinne, et minuu ei haudattaskaa. Sit Kjerppe sano miulle, et ”Hassu, sie et oo oikeesti kuolemas.” Mie sanoin ilosesti, et ”Ai jaa!” Kylhä sitä piristyy, ku elämälle tulee tällee jatkoaikaa! Kjerppe sano, et hää oli tutkituttanu miut, ja mie lähin haravoimaa pihaa. Sit yhtäkkii Kjerppe olikii tullu pihalle! Yleensä hää ei liiku sohvalta, ellei jotkuu villit ja vihaset linnut pakota häntä siirtymää. Kjerppe sano, et ”Hitto eiks sinuu kiinnosta ne tutkimukset?” Mie sanoin, et ”Eihä minuu ne kiinnosta!” Kjerppe tarttu minuu ryntteistä, pisti pihakeinuu istumaa, ja selitti, et häne piti ittesä takii tutkituttaa miut, ku hää kuulemma oli alkanu sairalloisesti pelätä miu kuolemaa. Mie ajattelin, et mie en ollu huomannu mitää sellast. Mie toivoin, et mie oisin voinu auttaa Kjerppee paremmin.

Kjerppe kerto, et hää oli ottanu miult verikokeit ja käyttäny yöllä kaikis magneettikuvauksis, ku mie olin nukkunu. Sit Kjerppe näytti miulle laboratotiolaitteit, joita hää oli hommannu. Niillä hää oli tutkinu miut. Yhtäkkii hää alko katella pipon alta vihasen näkösen ympärillee, ja mie kysyin, et onks hää kunnossa (vaik mie olin nähny Kjerpen tekevän sillee vaik kuin monta kertaa!). Kjerppe sano, et hänel tuli mielee sellanen jäkyttävä tapahtuma häne menneisyydest, mis hää oli hölmöyksissää päätyny jonkuu tutkimusryhmän johtajaks, ja hyö oli tutkinu laboratorios jotai näytteitä. Sit Kjerppe viel mutisi jotai, et ”Hitto ku siit hommast seuras kutsu Nobel-tilaisuutee.” Kjerppe oli saanu katkastuu sen touhun sillee, et hää alko taas juomaa reilusti kaljaa. Mie kysyin, et oliks Kjerppe jutellu prinsessa Victorian kans siel Nobel-gaalassa, ja Kjerppe sano, et hitto hää oli joutunu istuu siel illallisel Victoria vieres ja juttelee häne kans koko illan.

Sit Kjerppe istu sohvalle ja alko juomaa vihasena kaljaa. Mie kuitenkii huomasin, et hää vilkuili usein sinne, mihi hää nykysin piilottaa seepran.