Mie tipuin katolta

Ai moi! Eile mie putosin katolta. Mie päätin alottaa Marjukan kämpän korjauksen katosta. Mie ku olin hakkamass täysii vasaral sitä kattoo, ni yhtäkkii mie aloin valuu räystästä kohti, ja vauhti kiihty koko ajan. Sit mie tipuin maaha makaamaa. Eija näki ikkunast miu tippumisen, ja hää tuli heti ulos kattomaa. Mie retkotin selälläni puutarhas marjapuskien seassa, ja Eija kysy, et oonks mie loukkaantunu. Mie sanoin, et ”Ehä mie tiiä!”, ja sit Eija soitti ambulanssin. Hää sano, et tääl on remonttia tehnyt mies tippunu katolta.

Hetken päästä miut oli köytetty paareille iha suoraks ja minuu työnnettii ambulanssii. Sairaalas minuu tutkittii, mut ne lääkärit iha ihmetteli, ku miust ei löytyny muuta vikaa ku niist pensaista tulleit naarmui . Sit miut päästettii lähtemää, ja hyö sano, et jos miulle tulee jotai vaivoi, ni miu pitäis palata takas tutkittavaks. Mie lähin oravan näkösenä kävelee takas kommuunille, mut sit poliisi soittikii miulle. Hää kysy, et oonks mie se remonttimies, joka on tippunut katolta, ja mie vastasin, et ”Joo!” Sit hää sano, et miu pitäis tulla poliisilaitokselle selvittelee vastuukysymyksii. Mie käännyin ympäri ja lähin marssimaa kohti poliisilaitost.

Sit ku mie saavun sinne, ni miut kutsuttii huoneesee, jossa Marjukkaa oltii kuulustelemas. Se poliisi sano hänelle, et ”Te olette ilmeisesti käyttäneet pimeää remonttityövoimaa?” Marjukka sano tosi vihasena, et ”Pimeää, toden totta!” Sit Marjukka selitti, et myö ollaa naapureita. Se poliisi anto miulle ja Marjukalle jonku paperin, minkä allekirjottamal mie voisin vapauttaa Marjukan syytteist pimeän työvoiman käytöstä. Mie olin jo allekirjottamas sitä, ku miu lakimies astu sisää. Hää sano, et ”Ääninen, älä allekirjoita sitä, sinulla on mahdollisuus saada korvauksia.” Mie sanoin, et ”Ai jaa!” Siin ne poliisit, lakimies ja Marjukka jutteli aikaa kiivaasee tahtii, ja mie seurasin oravan näkösenä vierestä. Sit hyö pääs johonkii tulokseen, ja se lakimies pyys miut toisee huoneeseen neuvottelemaa. Hää sano, et tällaseen juttuun tarvitaan spesialisti, ja et hää vois kutsua sellasen paikalle, jos miulle sopii. Mie sanoin, et ”Kylhä se miulle sopii!” Samalla mie mietin, et mitäköhän Marjukalle tapahtuu.

Sit myö koko porukka ooteltii sitä spesialistii kuulusteluhuonees, kunnes Kjerppe tuli sisää puku päällä ja salkku kädes. Hänel oli pipo päässä ja naamaltaa hää oli tosi vihasen näköne. Hää pälyili vihasena ympärillee ja kysy, et ”Hitto täälläkö se sovittelu on?” Mie sanoin, et ”Joo!” Mie selitin Kjerpelle, et Marjukka pyytää minuu allekirjottamaa sellasen paperin, mis hänet vapautetaa vastuusta miu käyttämisest pimeenä työvoimana. Kjerppe selvitti sille porukalle vihasena, et ”Hitto Hassari on Marjukan naapuri, myö asutaa siin samas talos, ja Hassari on siel katolla harva se päivä”. Mie tajusin, et sitä puolta asiast mie en ollu tullukkaa ajatelleeks. Sit Marjukka ojensi miulle taas sitä sopimusta, mut se toinen lakimies alko selittää jotai, et viel ei kannattais allekirjottaa. Marjukka tokas kuitenkii miulle, et ”Kynä käteen skitso!” Sit Kjerppe sano, et mie voisin allekirjottaa sen paperin, koska jos mie allekirjottasin, ni myö päästäs nopeesti kommuunin sohvalle juomaa kaljaa. Pian myö päästikii lähtee, ja kotimatkal myö Kjerpen kans ostettii Citymarketist kaljaa.