Yöllisii seikkailuit

Ai moi! Myö pästii just Kjerpen kaa poliisilaitokselt. Viime yönä joskus kahen maissa myö lähettii hakee sitä keijupukuu takas kommuunille Leenan ja Sinin luota. Kjerppe oli teettäny meille sinne avaimen, ja myö mentii sisää. Mie olin just hiipimäs Sinin huoneeseen, ku Leena huitas minuu pesäpallomailal ja mie aloin nähä tähtiä. Leena alko huutamaan, et nyt mie tein viimesen tempun, ja pakotti miut ja Kjerpen olohuoneesee sohvalle istumaa. Kjerppe joi siin sohval kaljaa iha niiku hää tekee kommunillakii, ja häntä ei tuntunu haittaavan huutava Leena. Leena alko tivaamaa, et minkä takii myö oltii tultu sinne. Miust se tilanne oli vähä hankala, vaik Kjerpest siin ei ollu mitää kummallista.

Mie selitin, et miulle tuli yhtäkkii sellanen olo, et Leena ja Sini kaipaa vartijaa hei kämpälle, ja mie ja Kjerppe tarjouduttii vapaaehtosiks. Sit Leena sano, et ”Hyvänen aika, ymmärräthän sinä itsekin, että tänne ei ole pyydetty ketään, vaan sinä itse keksit koko asian! Kenelle te muka tarjouduitte? Ette ainakaan minulle! Ja sitä paitsi juuri teiltä tässä kaivataan suojelua!” Mie sanoin ilosesti, et ”Ai jaa!” Miul välähti mieles, et mie oon ollu vastaavas tilantees joskus ennenkii. Leena mutis jotai, et jos vanhat merkit paikkansa pitää, ni miu toimille ei löytyis järkevää selitystä.

Sit poliisit olikii jo pihalla. Leena sano, et hää soitti ne heti ku näki miut ja Kjerpen lähestymäs hei kämppää. Sini tuli olohuoneeseen, ja kysy, et mitä siel tapahtuu. Mie sanoin, et ”Ai moi Sini, myö tultii Kjerpen kaa morjestaa!” Sini kysy, et ”Ai keskellä yötä vai?” Mie sanoin, et ”Niii!” Sini puisteli päätää, ja sano, et hää tulee huomenna kattoo minuu poliisiasemalle. Leena sano, et ”Sini, sinä et mene sinne!” Sini sano, et hää menee jos haluu, ja et Leena ei häntä määrää. Leena vaikutti entistäkii vihasemmalta. Hetken päästä mie ja Kjerppe jo istuttiiki poliisiautos matkalla kuulusteluihin. Sielt poliisiasemalta löyty jotku vanhat paperit meist, ja ne poliisit sano, et ”Ai tää on taas näitä tapauksia.”