Ai moi! Yks päivä ne Hollywood-porukat kysy miulta, et jos hyö sais sais tarkistaa nää miu tekstit ennen ku ne julkastaa täs blogissa. Mie suostuin heti ilosesti ja sanoin, et ”Joo”! Mu sit hetken päästä mie olinkii jo kirjottamas tänne blogii, enkä mie lähettäny sitä tekstii tarkastettavaks! Mie aattelin, et heil on muutenkii nii paljo tekemist ja selvitettävii asoit, et mie tavallaa autan heit tällee. Nyt hyö kuulemma yrittää järjestää sillee, et se teksti tulis suoraa hei tarkastettavaks, ku mie oon laittamas sitä blogii.
Viime päivin Kjerppe on juonu kaljaa enemmän ku yleensä. Mie ajattelin, et onkohan Kjerpel taas jotai niit Seepra-asioit käsiteltävänä, mut sit mie huomasinkii lattialla sellasen puoliks palaneen paperin, mis oli sellanen kuva, ku Kjerppe on kättelemäs jotai yliopiston rehtorii tohtorin hattu päässä. Kjerppe näytti siin kuvas tosi jäykältä ja vihaselta. Samal hetkel mie näin ovenraosta, ku Kjerppe oli keittiös sullomas sellast tohtorin hattuu roskii. Sit Kjerppe tuli vihasena sohvalle istumaa, otti kaljasta ison kulauksen, nosti pullon naamansa eteen ja tuijotti sitä pää takakenossa. Kjerppe ei oo poistunu miu sohvalta pitkii aikoihin, ni häähä saattas vaik eksyy miu kämppää!
Kerran miekii eksyin, ja yhtäkkii mie huomasin, et mie olinkii tupsahtanu Marjukan kämppää! Marjukka oli rauhallisesti lukemassa nojatuolissa, ku mie ilmestyin siihe vierelle ja sanoin ilosesti, et ”Moi!”. Marjukka toi miut tosi äkkii takas miu omaa kämppää sohvalle istumaa. Mie aattelin, et Marjukka ei varmaa tykkäis, jos mie ja Kjerppe yhtäkkii nyt tupsahettais häne kämppää. Mut sit mie ajattelin, et Marjukka saattais tarvita apuu jossai kotitaloushommis, ni itse asiassa oiskii hyvä, jos myö ilmestyttäis sinne. Marjukan mielest miu pitäis pitää huoli, et miu peräs ei enää ikinää tulis häne kämppää hirmuliskoi. Mie päätin, et mie ja Kjerppe mentäis sinne ikkunasta, ni ne liskot ei iha helposti pääsis mukaa. Tavallaa siin tuli pieni ongelmatilanne, ku mei kans samaa aikaa siit ikkunasta tunkikii lentolisko. Sit ku Marjukka oli saanu meiät kaikki kolme vedettyy sisälle häne kämppää (ekaks hää yritti työntää meit ulospäin, mut sielt olikii pukkaamas lisää niit lentoliskoi, ni häne oli pakko vetää meiät sisääpäin. Siin oli tavallaa liikaa painetta), ni mie sanoin reippaasti, et ”Marjukka, myö tultii auttelee sinuu kotitalousasiois!” Marjukka sano, et hää soittaa poliisit.
2 kommenttia:
Mistä niitä hirmuliskoja tupsahtaa sinne kommuunin liepeille, kun ei kai niitä ole muualla tavattu sitten jurakauden?
Sitähä miekii! Kerran mie otin kaupassa hyllyltä muropaketin ja sen takaa tuijotti apatosaurus. Mie kattelin oravan näkösenä ympärilleni ja toivoin, et kukaa ei nähny.
Tavallaa niist liskoist johtuen miulle on tullu kaikenlaisii tilanteit, ku mie ja Leenakii erottii saurusten temmellyksen keskellä. Leena ei sinänsä arvostanu sitä, et niit liskoi vilisi millon missäkii. Kerran hää oli kuulemma pelastanu sinin roikkumasta triceratopsin sarvista.
Lähetä kommentti