Kissa ja batman miu elämäs

Ai moi! Mie juoksin just ympäri kylii miu kissaa kiinni! Hää oli karannu, ja mie lähin perää. Sen verran mie siin ehin valmistautuu, et mie vetäsin sen miu nuoruuden aikasen Batman-puvun päälle. Kyl siin oli pientä häslinkiiki, ki Marjukka oli just tulos kaupasta autolla, ja hää näki miut viilettämäs kylil kissan perässä. Marjukka vissii aatteli, et se kissa pitäis saaha kiinni jollai muulla tavalla, ku hää ajo miu vierelle, ja vetäs miut siit ikkunasta vauhissa autoon sisää ja heitti takapenkille. Mie rupesin heti kattelee, et oisko siel takapenkillä edellee se miu edellisenä päivänä löytämä nanotyrannus. Mut eihä se siel ollu! Mie päättelin, et se oli päässy Marjukkaa pakoon takakontin kautta. Miust tuntuu, et Marjukal ei tavallaa oo mitää positiivisii tunteit niit miu löytämii hirmuliskoi kohtaa. Kerrankii yks velociraptori riehu Marjukan kämpässä, ku mie päästin sen sinne sisää. Marjukan mielest miu ois pitäny remontoia se kämppä. Sit mie kysyin Kjerpeltä, et pitäisköhä miu remontoia Marjukan kämppä, ni Kjerppe vastas, et ”Ei kai tässä mitää remontoimaa aleta”. Mie menin ilosesti ilmottamaan Marjukalle, et mie en remontois sitä kämppää! Siin vaihees Marjukka alko puhuu jostai oikeusjutust, ja muuta mie en sit häne puheist ymmärtänykkää. Jälkeenpäin mie ihmettelin, et onkoha Marjukka ryhtymäs lakimieheks! Seuraaval viikol mie katoin oravan näkösenä ikkunasta, ku Marjukan kämpälle oli menos remonttimiehii. Kjerppe joi sohvalla kaljaa.

Marjukka sano miulle, et kyl se kissa löytää takas kotii, ja sit ku se tulee, ni miu pitäis ottaa se sisää, eikä päästää enää karkuu. Mie menin oravan näkösenä sohvalle istumaa ja oottamaan, ja Kjerppe työnteli takkaa jotai papereita. Hetken päästä ne Hollywood-porukat olikii taas miu ovella. Hyö kerto, et miu elämäst kertova elokuva ois kuulemma tekeillä, ja et mie en sais enää ite kirjottaa tähä blogii, ku se kuulemma haittaa sen elokuvan markkinointii. Mie ajattelin Batmanii.