Rakas päiväkirja, nyt mie oon alkanu aktiivisesti touhuta pääsiäistä! Kjerppe ei oo vissiin oikeen ymmärtäny, et mist niis miun puuhis on kysymys, ku se yks päivä kysy miulta, et”Mitä hittoo sie siinä hörräät?”, ku mie asensin kattoon isoo pääsiäis-mobilee. Mie lupauduin asentamaan Marjukalleki samanlaisen, ku Marjukka kysy miulta. Tai oikeestaan mie kävin siel Marjukan asunnossa salaa asentaa sen, ku Marjukka ei ite päästäny minuu sisää. Marjukka oli pari päivää jossai taiteilijapäivillä, ni miun oli helppo mennä sinne kämppään silleen, et Marjukka ei huomaa.
Miul on jo alkanu leipomisetkii! Mie toin sielt putiikist kotii kommuunille sellasen yleiskoneen, johon pysty laittaa taikina-ainekset. Mie viskelin sinne kaikkii aineksii, ja pistin sen koneen päälle, mut sit siin kävikii nii, et ne ainekset lenteli ympäri kämppää, niiku miekii. Seuraavan päivänä miu pomo kysy, et ”Hassu, mihin täältä on hävinnyt yksi yleiskone?” Mie vaa jähmetyin ajattelee sitä konetta, mut lopulta mie vastasin, et ”Ehä mie tiiä!”. Miust tuntu, et ois parempi, etten mie puhuis siitä koneesta, ku Kjerppe löi sitä konetta kitaralla, ja miust tuntuu, et se meni vähä epäkuntoon. Kjerppe yritti hutkii minuuki sil kitaralla, vähä niiku hää ois pyydystäny kärpäsii kärpäslätkällä, ku mie loikin ympäri kommuunii. Miust tuntuu, et Kjerpel tuli sillon mieleen joku muisto, mikä liitty siihen seepraan. Mie oonkii suositellu Kjerpelle jotai terapia-istuntoi, et hää sais tavallaa käsiteltyy niit seepra-asioit. Miulle tuli sellanen olo, et mie saattasin olla sopiva terapeutti.
Eilen illalla olikii jännä päivä, ku mie olin perustanu sellasen terapia-klinkikan, ja miu tarkotus oli ottaa Kjerppe potilaaks. Se klinikka oli Marjukan kämpässä. Sit Marjukka sattu tulee kotii sielt taiteilijapäiviltä. Siel oli kauhee määrä potilait jonottamassa miu vastaanotolle, ja mie olin joutunu pyytämään Kjerpenkii sinne terapeutiks, et myö ehittäis hoitaa ne kaikki ihmiset. Mie näin oven raosta, ku yks ihminen oli siel Kjerpen vastaanotolla, ja Kjerppe kysy epätyytyväisen näkösenä pipo päässä, et: ”Mikäs siul on?” Sit se potilas sano, et ”Noo mie oon alkoholisti.” Kjerppe vastas siihen painokkaasti, et ”Hitto nii oon miekii.”. Mius näytti et Kjerppe ois vähä heilunu siin tuolissa sen kaljapullon kans.
Miu luokse oli just tulossa yks potilas, ku Marjukka tuli sisää. Mi katoin vaa oravan näkösenä Marjukkaa ja sitä potilasta. Marjukka sano, et: ”Miten tää voi olla mahdollista, että te ootte perustanu minun asuntooni jonkun klinikan?” ”Eihän teillä oo tähän mitään koulutusta saatikka sitten lupaa käyttää minun asuntoani!” Siin vaihees mie ajattelin, et ”Oho.” Mie en iha ymmärtäny, et mitä Marjukka halus sanoo. No sit mie sainkii uutta ajateltavaa, ku siin odotushuonees (tai tavallaan Marjukan olohuonees) sellanen pääsiäis-mobile tippu muutaman ihmisen päälle, ja myö lähettii Marjukan kans viemään niit ihmisii terveyskeskukseen. Mie aattelin, et oha tääkii ollu taas melko vilkas päivä. Myö ku tultii sielt takas, ni Kjerppe oli pitämässä jotai ryhmäterapiaa alkoholisteille, ja mie aloin tehä styroksipalloist tipuja.
8 kommenttia:
Kuule sie, mie oon alkanu lukee tätä siun päikkistä salaa täältä sähkölaatikosta ja tarkkaan, koska joka kerran tuntuu löytyvän kohta, jossa on jokin ydinmehu. Tämän vimesimmän jutun pointti on miun mielestä se, että styroksipalloloista saapi tipuja. Siustaki, eikö? Niillä vois korjata sen mobileen, olis miun mielestä idea.
t. miettii lukija
Monesta vetoa että koko alkoholistien ryhmäterapiaporukka istui siellä kaljat kourassa?
T: Terapian tarpeessa
Nii! Niihi palloihin voi liimata paperinokan, heltan ja siivet. Kerran mie innostuin niist tipuist nii paljo, et mie tein itellekki sellasen paperinokan. Mie kattelin peilistä omaa profiiliini, ja se näytti aika jännältä.
Miust näytti, et kyl niil joillai ryhmäalkoholisteil oli kaljat kädessä. Kjerpel ainakii oli. Kjerppe kerto miulle tänää, et nykysin hää on ainut laillistettu terapettu Suomessa, joka pystyy auttaa sen tyylisis ongelmis. Mie olinkii alkanu ihmetellä, et mite ihmiset ei yhtäkkii löyä ketää muuta terpauttei ku miut ja Kjerpen! Se on sitä nykyaikaa.
Eikun mie ajattelin, jotta niitä tipuja siihen mobileen ja mobile takasin kattoon. Tai voisithan sieki tietysti siihen mobileen käyvä seisaallas kyytii ottamaan. Sitten vois laittaa ne alkoholistit kattelemaan ihteesä peilistä, olis helpompi terapia tämä? Tai jos ei oo peilejä, niin pahvilaatikoista pohjat pois ja sitten kahtelevat niihen läpi toisiaan. Sama tuloshan se on.
Koitahan jaxella, Hasa!
t. miettii teinix-jne.
Miuta taas on alkanu mietityttää se, et eiks se Marjukka koskaan ihastu siun ja Kjerppen nii hyväntahtosist töist ja tempauksist?
Et sellasiiko myö naiset oikeast ollaan.
Kyl mie uskon, et pohjimmiltaa Marjukka tykkää miust ja Kjerpestä, vaik myö ollaa vissii joskus aiheutettu jotai pienii poikkeustilanteit Marjukalle. Miust tuntuu, et Marjukka ois niiku tavallaan miu ja Kjerpen paimen.
Kerrankii Marjukka pyys meitä kylää häne luo, ja mie istuin siel sohvalla iha oravan näkösenä ja Kjerppe joi siin vieressä vihasena kaljaa. Yhes vaihees Marjukka vei joka aamu Kjerpen johonki vierotushoitoon, mut aina suunnillee puolen tunnin päästä Marjukka näki miu kämpän ikkunast, et Kjerppe oli miu sohval juomassa kaljaa. Marjukka ihmetteli aina sitä, et mite Kjerppe ehtii tulla sielt nii nopeesti pois, ku sinne on yli tunnin ajomatka.
Mie tiijjän, jotta oon alkanu tuppautua liiallisesti tänne lootaan, jotta kohta häirikköysraja saattaa pamahtaa rikki, mutta! Äkkiäkös tästä sähköseen hoitoon viijään, tähi liftaan sitten ite, jos eivät piipaa-kyytiin ota. Eli: Et kai sie nyt vaan ala tosissais olla sitä mieltä, että Kjerppe olis siusta puolet? Ko hää siellä vaa istuu siun sohvallas, vaikka just on hoitoon kyörätty?
t. miettii Tera Pia tera tera Piia, vähän kuin se yx Marlon "suu täynnä shipsejä" Brandon vaimo, mutta siis hei, kuitenkin, sähkösesti mielikuvitusta.
Ehä mie sillee aattele, et Kjerppe ois niinku miust puolet. Mie olin samaa aikaan töissä siel putiikis myymässä, ku Marjukka vei Kjerppee vierotuksee ja sit Kjerppe oli aina hetken päästä takas miu sohvalla. Kerran Kjerppe soitti miulle salaa sielt Marjukan takapenkiltä, ja sano, et "Hitto Marjukka on kärräämäs minuu johonkii hoitoo"!
Kjerpellähä on periaattees omakii asunto, mut miust tuntuu, et hää on unohtanu sen. Aluperin Kjerppe jäi miu sohvalle nukkuu siitä syystä, et siit on taas aamulla kätevä nousta suoraan istuu ja alkaa juomaan. Nykysi Kjerppe on tottunu siihe, et mie tuon hänelle ain kaupasta kaljat, ni häne ois varmaa vaikee totutella taas asuu itseksee.
Lähetä kommentti