Kultanen nuoruus

Rakas päiväkirja, miulle tuli tänää mieleen nuoruus! Sillon mie olin aika ilonen ja hento. Mie ku synnyin, ni miu äiti kuulemma sano, et ”tää on taas näitä”. Tällasii miun näkösiä on nimittäin suvussa jonki verran. Viime syksynä mie ajelin autolla Mansikkalassa, ja miu äiti oli kyydissä.

Ni sillon ku mie olin nuori, ni miul oli vielä kaikki eessä. Kyl sitä monenlaisii valintoi on tullu tehtyä, vaik ehä mie niit kaikkii oo tajunnu. Kerrankii mie meinasin myydä yhelle asiakkaalle rullaluistimet, ni mie tajusin, et siel putiikis ei oo rullaluistimii! Sit mie kävin kotitalolla kyselee, et oisko jollai meiän talolaisella rullaluistimii. Yks miu naapuri, Pertti, sano, et ”Miul ei oo rullaluistimii, mut mei Eijal vois olla”. Sit myö haettiin Pertin ja Eijan kämpiltä ne Eijan rullaluistimet, ja mie vein ne sinne putiikkiin myytäväks. Sit Eija alko kysellä, et onko joku nähny niitä hänen rullaluistimii, ni mie sanoin, et ”Mie myin ne!”.

Ai nii, siitä nuoruudestahan miu pitiki puhuu. Siit tuliki mieleen, et mie vahingossa tuhosin yhen miu naapureitten tyttären asunnon Vuoksenniskalla. Jotenki tuli puheeks, et täl tyttärel vois olla sellast tavaraa, mitä mie voisin myyä kirpputorilla. Myö mentii Eijan ja Pertin kans sinne asunnolle, ja alettiin ettiä sitä tavaraa. Yhtäkkiä mie päätin tehä Eijalle ja Pertille pullaa. Sit siin leipomisen tohinassa uunista alko tulla kovasti savua, ja Pertti luuli, et se asunto on syttyny tuleen! Pertti sano, et nyt täytyy saada äkkiä huonekalut turvaan. Mie aattelin, et nii pitääki! Sit seuraavas hetkessä mie olin jo heittämässä sohvaa parvekkeelta alas. Siinä ku myös aikamme oltii pelastettu niit huonekaluja, ni se tytär tuli kotii, ja alko ihmetellä, et mitä sen asunnolla on tapahtunu. Miulle jäi vähä semmonen tunne, et se ei ollu ihan tyytväinen, ku se uhkas haastaa miut käräjäoikeuteen. Se on sitä nuoruutta!