Hassarin päiväkirja

Miedonna

2009-08-10T22:37:00.003+03:00

Ai moi! Mie ja Kjerppe oltii viime viikolla Madonnan konsertis. Yks päivä ku mie olin salaa hiippailemas Marjukan kämpäs, mie huomasin keittiön pöydäl lipun Madonnan konserttii. Mie ajattelin välittömästi, et mie ja Kjerppe lähetää sinne Marjukan seuraks. Marjukka yllättikii miut tuijottamast oravan näkösenä sitä lippuu, ja alko häätää minuu luudan kans ulos. Siin samal hää huus, et ”Madonnan konserttia ette minulta pilaa! Sitä paitsi sinne ei enää saa edes lippuja!”

Mie menin kotii, ja haaveilin siitä, et mie, Kjerppe ja Marjukka tanssittais Madonnan tahtii siel konsertis. Siin mielikuvas miu kädet heilu niiku propellit. Mie rupesin googlettamaa niit lippui, ja ensiks miu haku ei tuottanu mitää tulosta. Mut sit mie tajusin, et miu hakusana oli Miedonna. Mie ajattelin, et oho. Sit mie ostin liput joltai trokarilt. Konserttipäivän aamuna mie ja Kjerppe oltii leiriydytty Marjukan auton vieree ajoissa, ettei hää pääsis lähtemää ilman meitä. Ku Marjukka tuli autolle, hää alko taas huutamaa ja valittamaa, mut hetken päästä myö kuitenkii istuttii Marjukan takapenkil, ja Marjukka kaahas kohti Helsinkii. Perillä hää jätti meiät jollekkii torille ja sano, et myö ei enää nähtäis toisiamme, mikäli se hänest on kiinni. Miullekii se sopi iha hyvi, ku Marjukka oli nii äkänen, mut hetken päästä mie jo soittelin Marjukan kännykkää. Hää ei vastannu.

Myö selviydyttii konserttialueelle parin villi- ja muinaiseläimii sisältävän episodin jälkee, mut niist amurintiikereist mie voin kertoo myöhemmin. Kjerppe osti Madonna-paidan ja käveli suoraa kaljateltalle. Mie tajusin, et Kjerppe aikoo tosissaa nauttii siit konsertist. Mie menin oravan näkösenä seisomaa lavan etee ja oottamaa Madonnaa. Välil Kjerppe tuli sanoo miulle, et ”Hitto Hassari sielt anniskelualueelt ei saa Frezza Moccaa!” Mie sanoin ilosesti, et ”Ai jaa!”. Sit mie tajusin ehdottaa, et Kjerppe kävis kattomas, saisko niit kahvikojult. Kjerppe lähti kahvikojulle ja mie päätin lähtee kiertelee lavaa. Siin lavan sivus oli joku ovi, ja siit kulki jotai porukkaa sisälle. Mie menin mukana jonon jatkeena, ja yhtäkkii miu päälle oltii vetämässä trikoita ja show-asusteit. Sit joku mies tarkasti kaikki, ketkä hyö oli pukenu, ja miu kohal hää katto vähä pitkää, mut sano sit ”Okei”. Yhtäkkii musiikit alko pauhata täysii, ja miut ja ne muut ihmiset työnnettii lavalle. Siel kaikki alko tanssii, ja Madonna esiinty siin keskellä. Miekii tanssin ku viimest päivää, ja Madonna vilkuili minuu vihasena. Mie ajattelin, etä hää on varmaa kateellinen miu notkeest kropast. Yhtäkkii mie näin Marjukan katsomos, ja hänel oli sellanen ilme naamalla, et iha ku hää yrittäs unohtaa miu olemassa olon, mut mie teen siit vaikeeta.

Jossai vaihees miut vedettii, ryntteist takahuonnen puolelle, ja jotkut ihmiset keskusteli vihasena ja viittoili minuu. Mie kävelin oravan näkösenä vaihtamaa omat vaatteet päälle, ja mie olin jo yleisön puolel A-katsomos, ku poliisit tuli sisää. Kjerppe olikii löytäny jääkahvii, sit ku se keikka loppu, mie ja Kjerppe käveltii ihmisporukan mukana ulos.

Kevät tuli!

2009-05-21T23:08:00.003+03:00

Ai moi! Miul onkii ollu täs kaikenlaista kevätpuuhaa, ja muutakii hässäkää, mut niist visenteist mie kerron sit myöhemmin. Eilen mie keräsin erilaisii kukkii maljakkoo, ja moni ihmettelikii, et mitä mie siel kedol nii kauheesti häärin. Päivän päätteeks mie nappasin Marjukan pihalta vähä orvokkei. Mie olin ikkunas kattomassa, ku Marjukka ajo autolla pihaa. Siit ei menny montaa minuuttii, ku hää oli jo miu ovella huutamas siitä, et mie oon tuhonnu häne orvokit. Mie ihmettelin, et mite hää tuollasest pikkuasiast nii suuttuu, ku oonha mie tehny hänelle paljo pahempiiki juttui, esimerkiks valehellu hänelle, et Kjerpel on lemmikkiankka, joka tekee kaikennäkösii tihutöitä, tuhonnu häne kämpän, soluttautunu häne ystäväpiiri väkisi, häirinny häne joulurauhaa ja piilottanu turtlespuvun häne kukkapenkkii.

Mie muistelin sitä lemmikkiankkaa ja mietin, et olikoha se iha oikeesti olemassa, ku Marjukka tarttu minuu ryntteist, veti pihalle ja työnsi miu pään tyhjää orvokkiruukkuu. Hää sano, et siinä ne orvokit oli vielä aamulla. Se ruukku tarttu miu päähä, ja mie toikkaroin vähä aikaa siin pihal iha sokkona. Onneks mie pystyin paikallistaa Marjukan häne vihasen äänen perusteella. Mie kävelin suoraa Marjukkaa kohti vähä niiku sovinnon elkeenä ja hää pamautti minuu halol päähä. Se ruukku hajos ja mie ajattelin, et hyvä et mie sain sen pois päästä! Marjukka ei ollu vieläkää tyytyväinen, ja mie ihmettelin, et mitä hää oikee meinaa. Miust Marjukka ei osaa iloita pienist asioist.

Mie kertausharjotuksis #1

2009-01-31T14:28:00.002+02:00

Nyt mie kerron miu joulukuisist kertausharjotuksist! Periaattees kaikki alko siit ku mie joulukuun alus kävelin tiimarii ja menin kassan etee seisoo. Se myyjä tuijotti minuu ihmeissää hetken kunnes kysy et “voisinkos palvella teitä jotenki?”. Mie meinasin vastata “ethä sie MINUU palvele” mut sit mie tajusin, etten mie voi enää jatkaa miun negatiivista kautta. Mie luin kerran yhelt nettisivustolt, et kertausharjotuksii kannattaa suhtautua positiivisel mielellä, joten mie päätin ryhtyy taas positiivariks. Mie tuijotin vielä hetken oravan näköisenä sitä tiimaritätiä, kunnes miu takana jonossa seisova mies avas suun. “Onko tämä mies häiriöks?”, hää kysy silt tiimaritätiltä ja mie meinasin tokasta “ehä mie häiriö oo!”, mut onnistuin pitää mölyt mahassa. Seuraavaks se mies nappas minuu paidast kii ja heitti miut leppäkeihäänä tiimarist ulos.

Seuraavan päivän mie palasin tiimarii ja ostin vihon ja sulkakynän. Mie pidin kertausharjotusten aikan taistelupäiväkirjaa.

6. joulukuuta

Rakas päiväkirja, tänä aamun mie kävelin korvenkylää bussipysäkille. Mie marssin tomerasti pikabussin kyytii ja ongelmat alko oikeestaa siin vaihees ku se kuski kysy mihin mie oon menossa. Miu mieles alko liikkuu se miu askartelema 3D-paperimassa-apato, ja mie tajusin etten mie tiiä mis se kertausharjotuspaikka on. Miu äiti oli viimeiset viikot soitellu miulle jatkuvasti ja komentanu selvittää, missä se miu kertauspaikka on mut miust se tieto ei ollu relevanttii. Yhes vaihees Marjukkaki sai kuulla et mie oon tehny apaton siit kertauskirjeestä, ja hää veti minuu turpii. Marjukka vissii pelkäs, et mie en lähtis sinne kertauksii ku sit miust ei tulis koskaa suurta taistelijaa. Sen jälkee Marjukkaki on soitellu läänin esikuntaa jatkuval syötöl miu kertaus-asioist mut ite mie en oo pannu tikkuu ristii sen suhteen.

Yhtäkkiä mie kuulin itteni kysyvän silt bussikuskilt: “Et sie sattuis olee sotaharjotuksii lähös?” Se kuski katto minuu hetken oudol ilmeel ja sit naurahti “Siltäkö näytän?”. Mie utelin heti perää, et mis päi hää viimeks kävi kertaamas mut sit hää alko vaikuttaa kireeltä. “Sanokaa nyt hyvä mies, mihin matkustette ja istukaa alas”. Mie jäin vaa tuijottaa sitä kuskii oravan näkösen, kunnes se yhtäkkiä tokas vihaisesti “Porissa”. Sen jälkee mie kerroin tomerasti matkusvani Poriin, ojensin setelin ja kävelin bussin perälle istuu.

7. joulukuuta

Mie vast tänää saavuin tänne Porin prikaatii, ku mie piipahin eilis-iltan matkanvarrella Tampereel jouluostoksil. Mie sain ostettuu glögilasit ja Sinille super-tyrannosaurus-figuurin (samanlaisen ku miul). Se bussikuski patisti miut eilen Lappeenrannan asemal ulos autosta, ku hää ei kuulemma ollu ajamas Poriin päinkään. Hää ohjeisti minuu jatkamaa junalla.

Matkan aikan tapahtu yhtä ja toista mut oleellisint on se et mie saavuin Porin prikaatin portille biisonilla (mie yritin tulla taksil mut miul oli rahat loppu ja yks asia johti toiseen). Tilenne eteni sikäli jännästi, et se biisoni ei suostunu pysähtyy portin kohalla vaa myö viiletettiin suoraa varuskunta-alueelle. Sotilaspoliisit oli kaikonnu kintereiltä siin vaihees, ku se biisoni pysähty. Mie hyppäsin sen seläst ja syötin sille myslipatukan. Se biisoni lähti tyytyväisen näkösen pois ja mie jäin seisoo niille sijoille ku nalli kalliolle. Mie olin semmose rakennuksen ees, jossa luki Kranaatinheitinkomppania ja mie rupesin heti miettii et oonkoha mie kranaatinheittäjä. Miun negatiivine kausi astu taas hetkeks voimaa ja mie aattelin “ehä MIE semmone oo!” mut siit huolimatta mie kävelin siihen rakennuksee sisälle.

***

Mie jatkan näitten taistelupäiväkirjojen julkasuu sit myöhemmin, mut nyt miu pitää mennä ruokkii miu laamaa.

Joulu tuli ja meni, niiku Marjukan hiuksetkii

2009-01-23T16:25:00.003+02:00

Ai moi! Mie oon pitkäst aikaa taas kuviois, vaik oonha mie jossai kuviois ollu koko ajan. Ainakii Marjukan mielest. Kaikki alko siit ku mie olin kertausharjotuksis, ja miu piti jättää jouluvalmistelui Kjerpen tehtäväks. Mie ku ohjeistin häntä, ni hää istu sohval tosi vihasen näkösenä joku tölkki kädes, ja mie en ollu sillon iha varma, et tajusko hää mitä häne pitää tehä. Jouluna Marjukka tuli sit vetämää minuu turpaa. Ai nii, siinhä oli viel sellanenkii tapaus välissä, et ku mie tulin takas sielt kertausharjotuksist, ni Kjerppe oli tehny miu käskyst himmeleit, piparkakkui, porkkanalaatikkoo ja koristellu miu kämppää joulukoristeil. Mie menin oravan näkösenä kattoo niit pipareit, ja mie huomasin, et kaikki ei ollu kohallaa. Mie sanoin välittömästi Kjerpelle:”Kjerppe, nää ei oo paraisten pipareit!” Kjerppe sano laiskasti ja vihasesti, et ”Ai jaa”. Illal mie kuulin, ku hää soiti äitilleen, ja sano, et ”Moi äiti, tääl on Manu. Hitto ne ei ollu paraisten pipareit!”

Joulun miul ja Kjerpel oli sit kaupast ostettui pipareit, ku joku hirmulisko oli käyny syömäs ne Kjerpen leipomat piparit. Mie arvasin jo ennakkoon, et Marjukka haluais viettää jouluu ilman minuu ja Kjerppee. Mie ja Kjerppe kuitenkii metakoitii nii paljo, et Marjukka joutu tulee valittamaa, ja sit hää vietti mei kans jouluu vähä aikaa. Sekii meni vähä pipariks, ku mie olin avaamas saksil yhtä lahjapakettii, ni mie vahingos leikkasinkii Marjukan ponihännän. Se oli sillee yllättävää, ku Marjukka oli iha toisel puolel huonetta ku mie ja se lahja. Mie yritin lohduttaa häntä sillä, et miekii kerran leikkasin lyhyet hiukset ja sen jälkee miu ääni muuttu vähemmän hassuks. Vaik kyl se oli kuitenkii aika hassu. Kerran ku mie olin Idolsis laulamass, ni tuomaristo sano, et miu ääni oli aika hassu, mut yleisö huusi, et "Hassuäänisen ääni ei ole Hassu!" Sillon Sinin piti oikeesti mennä Idolsii, mut tavallaa mie päädyin sinne häne sijastaa.

Isänpäivä miu tapaan

2008-11-10T00:54:00.002+02:00

Ai moi ystävät! Mie kävin tänää viettämäs isänpäivää miu vanhempien luona. Aamul mie olin kukon laulun aikaa hei ovella, ja ku sitä kieuntaa ei alkanu kuuluu, mie aloin kiekuu ite. Sit äiti tuli avaamaa ja vetäs miut nopeesti sisää. Hää sano, et mie voisin vaa soittaa ovikelloo niiku tavalliset ihmiset. Mie tajusin, et voisha sitäkii kokeilla. Mie olin ostanu lohta, ja aloin heti marinoimaa sitä. Äiti sano, et hää vois marinoia, mut mie marinoin ite. Sit mie heitin lohen uunii ja kävelin oravan näkösenä olohuoneesee. Mie kattelin ympärilleni, et näkyyks sitä miu kaksoisveljee jossai. Myö katottii telkkkarii, ja aina ku mie aloin puhuu jostai miu lapsuusasioist, äiti ei halunnu puhuu niist. Isän kans myö muisteltii sitä, ku myö vietii miu tavaroit miu ensimmäisee omaa asuntoo, ja miul tuli mielee se, ku mie istuin siel ensimmäist iltaa oravan näkösenä yksin.

Yhtäkkii uunist alko tulla savuu ja lieskoi, ja mie ajattelin, et sielt on tulos savuhirviö. Mie ajattelin, et nyt mie en ainakaa oo ite se savuhirviö. Mie menin heti ettii netist ohjeit sellasii tilanteisii, ja mie kirjotin googlee, et ”savuhirviön karkotus”. Äiti tuli kuitenkii keskeyttämää miu tiedonhaun ja veti paian niskast keittiöö. Mie tartuin siihe lohee, ja sekii oli tulessa. Mie juoksin pihalle palava lohi kädes ja heitin sen parkkipaikalle. Siit tulikii iha jännää, ku naapurin autost oli valunu bensaa maahan, ja se lohi räjähti naapurin auton kans ilmaa. Mie juoksin paikalle vaahtosammuttimen kans, ja se sammutin sumutti vaahtoo suoraa miu naamalle. Äiti tuli siihe auttamaa, ja sit mie rupesin vaahottamaa varmuuden vuoksi häntäkii. Sit ku isä tuli siihe, ni vahingos mie kumautin häntä päähä sil sammuttimel, ja hää joutu menee terveyskeskuksee. Isä sai otsaa muutaman tikin ja lievän aivotäräyksen. Mie ajattelin salaa, et onneks se aivotäräys ei tullu miulle.

Loppupäivän olikii sit vähä vaivautunu tunnelma. Äiti teki ruokaa, mut ei lohta ja mie googletin miu vanhas huonees.

Miu viikonloppuvapaat suju iha, iha hyvi!

2008-11-03T13:46:00.003+02:00

Ai moi! Miu suunnitelmat mukavast viikonlopust toteutu! Onneks äitikää ei tullu sotkee asioit, ku hää on viime aikoin vaahonuu niist kertausharjotuksista. Hää ei vissii oikee tykänny, ku mie olin tehny siit kertausharjoituskutsusta paperimassa-apaton. Perjantai-iltan eka vieras oli Kjerppe, hää ajelehti miu kämpille suoraa uimapatjal omast kämpästää, ku se putki oli vuotanu iha kunnol. Vähän ajan päästä Marjukka tuli vihasena miu ovelle, ja sano, et hää tulee miu luokse ainoastaa sen takii, et mie saan tarjota hänelle ruuan ja yösijan, koska mie oon taas kerran aiheuttanu vesivahinkoi häne kämppää. Miul oli putkiasentajan tutkintotodistus keittiön pöydäl, ja Marjukka vilkas sitä vihasesti.

Mie kävin pyytää Eijaa ja Perttiiki miulle, mut Eija sano, et hyö ei tuu, vaa hyö lähtee sukulaisille. Eija kuitenkii työns sen undulaatin miu kätee ja sano, et miu pitäis hoitaa sitä viikonloppu. Mie palasin oravan näkösenä undulaatti kädes omaa kämppää, ja Eija veti Perttii ja matkalaukkui perässää autoo. Kjerppe istu sohval kattomas telkkarist joutsenlampee, ja Marjukka oli tyhjentämäs miu makuuhuonetta. Hää heitti sielt miu lakanat ja pyjaman olohuoneen puolella ja sano, et hää ottaa nyt miu makuuhuoneen käyttöö siks aikaa, ku häne kämppä saahaa taas kuntoo. Mie tein itelleni yhtee nurkkaa siskonpedin ja Kjerppe nukku tapasa mukaa sohvalla.

Lauantain mie tajusin, et mei pitää lähtee ostaa sille undulaatille jyvii eläinkaupast. Mie kysyin Marjukalt ja Kjerpeltä, et lähteeks hyö mukaa. Marjukka sano, et ei kiitos, hää lähtee mieluummin omal autol. Kjerppe sano ekaks, et ”Ei kai tässä mihinkää lähetä”, mut sit ku mie aloin puhuu eläinkaupast, hää päättikii lähtee mukaa. Sit ku mie ja Kjerppe oltii lähös, Marjukka tulikii mukaa, ku häne auto ei käynnistyny. Mie jätin mainitsematta, et mie olin edellisen yönä käyny valuttamas bensat ulos Marjukan tankist. Marjukka sano, et hää hoitas kaupungil omii asioit, ja myö liikuttais hänest erillää. Eläinkaupas Kjerppe vilkuili vihasen näkösenä kaikkii seeprapeippoi ja ara-papukaijoi, ja hää otti esitteit kaikist mahollisimman isoist linnuist. Illal mie ja Kjerppe leikittii sen undulaatin kans, ja Marjukka muovas vihasena savee miu makuunuonees.

Tänä aamun joku kunnan mies soitti miulle ja kysy, et mite on mahollist, et kommuunil tarvitaa useit putkiremonttei vuositasol. Mie sanoin, et ”Ehä mie tiiä!” Mie päätin tehä asiast valituksen kunnalle.

Mie oon saari

2008-10-31T13:32:00.003+02:00

Myö sovittii sillee, et seuraavan kerran ku mie, Kjerppe ja Marjukka vietetää aikaa yhes, myö olla miu kämpillä. Marjukka sano, et häne kämpille myö ei enää voia tulla, koska myö muka aiheutettii nii kauhee sotku. Miust se sotkija oli Marjukka. Mie ku yritin sopii, et millo myö taas nähtäis, ni Marjukka sano et, eiköhän tässä oo nähty nyt riittävästi. Mie en ollu samaa mieltä. Viimeks Marjukka yritti saaha meit siivomaan häne kämppää jostai tuhkasta, mut mie en paljoo siivonnu, ku mie ajattelin, et siel kertausharjotuksis mie voin sit ratsastaa apatolla ja taistella vihollisii vastaa vähä niiku Tom Cruise. Kjerppe siivos ja sano, et ”Hitto Hassari myö päästää täst hommast nopeemmi, jos siekii teet jotai!” Häne silmis välähti joutsenen kuvat.

Mie päätin, et vaik Marjukka ois eri mieltä, myö kuitenkii vietetää täl viikonlopul yhteist aikaa häne ja Kjerpen kans. Eilen mie kävin sujauttaa Marjukan postilaatikkoo kutsun, jossa häne käskettii tulla miu luokse perjantain kaheksalta. Äsken mie huomasin, et Marjukka on pakkaamas matkalaukkuu auton takakonttii, mut mie kävin hajottamas yhen putken Marjukan asunnosta, ni hää ei voinu lähtee mihinkää! Sitä vettä on nyt vuotanu kaikkien muitten asuntoihi paitsi miun.

Kommunal

2008-10-25T22:21:00.003+02:00

Eilen miu äiti kävi kyläs, ja mie tarjosin hänelle kääretorttuu. Äiti katteli miu hyllyi ja tarttu yhtee paperimassa-3D-apatoon. Hää sano, et siin apatos näkyy jotai tekstii ja yhtäkkii hää huus, et ”Hassu, tässä askartelussa on käytetty paperina kertausharjoitus-kutsua!” Mie kävelin oravan näkösenä sinne hyllyn luo ja äiti tavas siit jotai. Hää selitti, et miu pitäis kysyy lisätietoi sielt armeijast, ku siit paperist ei enää saa selvää. Mie tuijotin sitä apatoo silmii, ja äiti huiski kättä miu silmie edes. Hää sano, et maanantain miu pitäis pistää toimeks ja selvittää se kertausharjotusasia. Ensiks mie ajattelin, et ehä mie sitä selvitä, mut sit mie aloin taas haaveilla vaativist taistelutehtävist.

Sitä ennen miu piti kuitenkii hoitaa monii asioit. Mie tajusin, et miu pitää lämmitellä miu välei Marjukkaa ja Kjerppee. Kjerppee mie en oo nähny viime aikoin nii paljo, ja Marjukan kaa meil on ollu tavallaa vähä kireet välit sen jälkee, ku niit uhanalaisii kissaeläimii alko parveilla kommuunin pihalla. Miust tuntuu, et mie oon alkanu etääntyy Marjukast, ja se on varmaa viimene asia jota Marjukka toivoo. Mie päätin mennä ekaks Kjerpelle ja sit Marjukalle. Mie olin ostanu paahtovanukas-setin.

Kjerppe istu sohval vihasena frezza-mocca vanilla kädes ja katto DVD:lt joutsen-dokumenttii. Mie sanoin Kjerpelle, et ”Kjerppe, nyt myö mennää Marjukalle!” Kjerppe sano laiskasti, et ”Ai jaa.” Sit myö lähettii sen paahtovanukas setin kaa kohti Marjukan ovee. Miu ja Kjerpen naamat heijastu oven lasista, ku myö ooteltii et Marjukka tulis avaamaa. Mie ajattelin, et Marjukka varmaa iltahtuu, et myö saahaa taas viettää aikaa kolmestaa niiku monesti ennenkii. Ku Marjukka näki meiät, hää ei näyttänykkää yhtää ilahtuneelta, mut mie ajattelin, et eihä hää iha tosissaa oo. Mie päätin toimii ja näytin sitä paahtovanukas-settii ikkunan läpi. Marjukka vissii ihmetteli sitä, ku hää avas oven ja kysy, et ”Mitäs teillä tällä kertaa siinä on?” Mie ja Kjerppe käveltii sisää ja suoraan keittiö. Marjukka kipitti perässä ja sano, et ”Tervetuloa vaan.” Mie pistin paahtovanukkaat tulille, ja siin vaihees ku Marjukka tajus mitä on tapahtumas, mie olin jo ottanu liekittimen siit paketist ja aloin liekittää vanukkaitten pintoja. Kjerppe otti Marjukan jääkaapist Hyvää päivää –mehun, ja mie ajattelin, et täähä on iha niiku vanhoin hyvin aikoin. Joskus siin vaa saatto käyä nii, et Marjukka meni tajuttomaks, mut täl kertaa ainoastaa häne sohva ja verhot sytty tulee.

Kissaeläimet on nykyaikaa - Fifii miul ei enää oo

2008-10-22T13:15:00.003+02:00

Ai moi! Nykysi miul ja Kjerpel on porttikielto Eijalle ja Pertille, ku Eijan mielest myö alettii häiritä hei normaalii elämää. Eija sano, et hää ei voi joka ilta kokata koko kommuunin väelle, vaik sie oli yleensä ainoastaa mie ja Kjerppe. Kjerppe onkii nyt viettänyt enemmä aikaa häne omas kämpäs, hää on ilmeisesti muistanu, et hänel on sellane. Yleensä mie oon käyny siel kastelemas kukat. Yks päivä mie kävin kuikuilee ikkunast Kjerpen kämppää, ja hää istu siel sohval vihasen näkösenä ja seinäl oli joutsen-juliste.

Vaik myö menetettii ne linnut, ni miul on kuitenkii ollu ilon aiheen sellane, et miut on kutsuttu kertausharjotuksii! Tai ei minuu oikeestaa oo viel kutsuttu, mut miust tuntuu, et se kutsu tulee iha pian. Yleensä mie oon telttaillu niitte armeijan leirie läheisyydes muute vaa.

Yks aamu pomo taas soitti, et miu pitäis tulla töihi, ni mie sanoin, et ”Ehä mie sinne tuu!” Mie tajusin, et miul on menos taas sellanen negatiivinen kausi. Mie tajusin senkii, et mie oon viime aikoin vieny kaikkii vaarallisii villieläimii ihmisten laituimille ja takapihoille, ja miust tuntuu, et ne petoelämet saattaa olla vastuus siitä, et viime aikoin maatiloil on ollu kaikennäköst hässäkkää.

Joitakii lapsii on jouduttu viemää kouluihi bussikyydeil, ku teitten varsil on ollu sapelihammastiikereit sun muita. Joskus mie oon ollu itekkii niis bussikuljetuksis kuskina. Se homma loppu kuitenkii siihe, ku yhen koulun rehtori näki, et miu vieres siin pikkubussin etupenkil istuu puuma. Mie yritin vakuutta hänelle, et se puuma ei oo vaarallinen, ja et se on tavallaa miu kissan serkku. Se rehtori kutsu paikalle pelastuviranomaisii, ja hyö saalisti sitä puuma pitkin koulun pihaa, ja lapset kilju niiku viimest päivää. Mie siirryin oravan näkösenä takas ohjaamoo ja poistuin paikalta. Seuraavan päivän miulle ilmotettii, et mie en enää sais hoitaa niit koulukyytei.

Saman päivänä Marjukal oli vaikeuksii päästä kauppaa, ku kommuunin pihal ravas amurin tiikeri, ja Marjukka tuli huutaa miulle, et miu pitäis heti hommata se sielt pois. Ekaks mie sanoin, et ”ehä mie sitä pois hommaa”, mut sit miu piti mennä apuu, ku se kissa oli repimäs Marjukan huivii häne kaulast.

Häätöäänestys

2008-09-25T10:00:00.001+02:00

Myö jouvuttii Kjerpen kans luopuu niist linnuist, ku miu äiti tuli käymää ja sano, et ne linnut on päästettävä takas luontoo. Marjukkakii tuli käymää, ku hää huomas, et äiti on siel häätämäs niit lintui. Sit Marjukka ja miu äiti puhu keskenää jotai, ja äiti ihmetteli, et mite Marjukkakii on menny miu juttuihi mukaa ja hoitanu sitä hanhee. Marjukka sano, et hääkii välil vahingos joutuu miu maailmoihi mukaa, eikä aina pysty toimimaa järkevästi. Marjukka selitti, et hää ajatteli, et sen hanhen täytyy olla joku satulintu, ku se tuli häne ovelle pyytämää talviruokintaa. Sit äiti sano vihasesti, et ”Sille pojalle ei saa puhu mistään satulinnuista.” Marjukka sano, et jos hää ei pitäis nii paljo kommuunin ympäristöst, hää harkitsis vakavasti muuttamista.

Äiti karkotti ne linnut luontoo ja siivos miu kämppää. Kjerppe meni siks aikaa omaa kämppää, ja mie näin, ku hää ulkona katteli iha kummissaa niist omist ikkuinoistaa sisää. Mie auttelin äitii ja rikoin yhen peilin. Sit äiti lähti ja sano, et mie en enää sais pitää luonnon eläimii omas kämpäs. Mie ihmettelin, et minkä takii kaikki hokee sellast, vaik omie sanojesa mukaa ne linnut viihty iha hyvi. Mie päättelin, et se käsky ei kuitenkaa koskis muinaiseläimii.

Illal mie ja Kjerppe mentii Pertille ja Eijalle, ja Pertti oli siel leikkimäs sen undulaatin kans. Eija ei ollu kotona. Siit lähtien mie ja Kjerppe on käyty joka ilta Pertil ja Eijal, ja myö ollaa ulkoilutettu sitä undulaattii. Välil miul, Kjerpel ja Pertil on ollu kiistaa siitä, kuka sitä saa taluttaa, ja se undulaati on lennelly ja räpiköiny siin narun päässä.

Lintufarmi

2008-09-24T11:07:00.003+02:00

Moi! Yks päivä mie rupesin miettimää, et onkoha olemas joku planeetta, mis on miulaisii ihmisii, ja hyö oottaa minuu sinne. Just ku mie olin ajattelemas, et Marjukka ois varmaa vihanen, jos hyö tulis hakee minuu ja siit avaruusaluksest jäis pihalle ruopimisjälkii, ni Marjukka tuli vihasena miu ovelle hanhi kädessä.

Marjukka sano, et hää oli ruokkinu sitä hanhee jonkii aikaa, mut sit se oli kuulemma kaakattanu ja sotkenu nii paljo, et hää päätti tuua sen miulle, koska sen hoito periaattees kuuluis miulle. Marjukka sano, et ekaks hää oli alkanu hoitaa sitä ite sen takii, ku häne mielest miu vastuulle ei voi antaa eläintä hoidettavaks. Mie vilkasin oravan näkösenä miu kissaa, joka makas yhes nurkassa ja Kjerppee, joka istu sohval ison joutsenen vieressä. Marjukka työnsi sen hanhen miu sylii ja sano, et ”Täällähän onkin jo oikein eläintarha valmiina”. Mie sanoin, et "Nii!"

Mie toivoin, et miu äiti ei tulis käymää, ku hää ei oikei tykänny siitä, ku mie kerran toin linnut hei kämppää, ja ne sotki kaikki paikat. Illal mie ja Kjerppe lähettii ulkoiluttamaa niit lintui, ja Pertti tuli mei kaa. Pertti sano, et hääkii haluu jonkuu linnun, ja myö päätettii mennä kaikki yhes pyytämä Eijalt sellasta. Eija ku avas oven, ni hää kauhistu ku näki siel miut, Kjerpen, Hanhen, Pertin ja Joutsenen. Mie sanoin, et ”Eija, Perttikii haluu linnun!” Kjerppe katteli vihasena pipon reunan alta ja piti kiinni joutsenen talutushihnasta. Eija vetäs Pertin vihasena sisää ja sano, et ”Nyt riittää!” Sit hää paiskas oven kiinni mei nenien eestä. Myö kuultii ku Eija huus Pertille, et Pertti ei sais tavata minuu ja Kjerppee, koska meil on hänee huono vaikutus ja et se lintuasia on iha älytön, koska tavallisis asunnois ei kuulemma sais pitää isoja luontoon kuuluvii lintui ja ne linnut muka kärsisi sellasis olosuhteis. Mie katoin oravan näkösenä sitä hanhee, mut hää vakuutti voivasa hyvin. Seuraavan iltana mie näin, ku Eija ja Pertti tuli jostai autolla. Eija ajo vihasena, ja Pertil oli undulaatti häkis.

Hanhikki

2008-09-11T08:27:00.002+02:00

Moi! Miul meni Tuusulan taiteilijaseminaari vähä pipariks. Eka päivä meni iha hyvi, mie kerroin miu tuotannost ja osallistuin aktiivisesti kaikkii keskusteluihi ja työpajoihi. Yhes vaihees Marjukka huomas miut istumas oravan näkösenä auditorion takapenkis. Iltapäiväl ku mie juttelin yhes ihmisporukas, Marjukka vilkuili minuu vihasena. Toka päivän ku mie istuin siel audotorion takapenkis, mie huomasin, et miu vierest ikkunast kattoo tosi iso brontolisko, mut muut ei ollu viel huomannu. Mie yritin työntää tuuletusikkunast sille myslipatukkaa, et hää pysyis tyytyväisen, mut se ei auttanu. Ku hää oli syöny sen myslipatukan, pihalt alko kuuluu kauheeta ryskettä, ku se bronto tallusteli siin opiston pihalla ja tallas yhen keinun päälle. Ihmiset juoksi paniikis autoihisa ja lähti ajamaa. Miekii juoksin selkä suorana kohti juna-asemaa, mut yhes vaihees Marjukka sai napattuu minuu paian niskast. Hää huus, et miu pitää mennä ajamaa se lisko pois sielt opistolta.

Sen jälkee miu ja Marjukan välit onkii ollu vähä hankalat, ja ku ne kurjet kuuli siitä, hyö ehdotti, et mie tulisin hei kans vähäks aikaa Espanjaa. Myö sovittii, et yks hanhi vois kuljettaa miut. Yks päivä siel Espanjas Kjerppe tuli yhtäkkii sinne puulle, mis mie istuskelin niitte lintujen kaa. Kjerppe sano, et: ”Hitto Hassari sie et voi vaa lähtee talveks asumaa etelää lintujen kaa! Hitto siu pomokii on soitellut siu kännykkää.” Siin vaihees mie tajusin, et miu kännykkä ja matkatietokone oli jääny Suomee. Kjerppe nappas minuu ryntteist ja sano, et ”Hitto nyt myö lähetää takas Suomee kommuunille”. Yks ongelma tuli siin, ku se joutsen, joka oli tuonu Kjerpen, ei suostunu ottaa kahta matkustajaa. Hää oli luvannu kuljettaa Kjerpen talviruokintaa vastaa. Sit Kjerppe suostutteli sen hanhen tuomaa miut takas, ja mie lupasin sille hanhelle, et miu naapuri Marjukka voi talviruokkii hänet. Illal myö laskeuduttii kommuunin pihalle, ja Marjukka katto vihasena ikkunasta. Mie käskin sen hanhen mennä suoraa Marjukan ovelle.

Kulttuurist luontoo

2008-08-17T21:53:00.004+03:00

Ai moi! Mie en oo päässy päivittää miu tilannetta, ku mie oon tavallaa asunu metsäs tän viikon. Siel Marjukan juhlis ku Marjukka moikkaili viimesille vieraille, mie ja Kjerppe hiivittii kohti ikkunaa, ja poistuttii sitä kautta. Mie jäin ekaks farkkujen vyölenkist kiinni siihe ikkunaa, mut sit Kjerppe sai vedettyy miut jaloist ulos. Mie tömähin maaha Marjukan liljojen ja hortensioitten päälle. Sit ku mie nousin, mie vahingos kaadoin Marjukan pyörän, ja siit kuulu sellanen ääni, et Marjukka tuli pihalle kattoo, et mitä siel tapahtuu. Myö lähettii nopeesti juoksemaa miu kämpille, ja se pyörä raahautu miu perässä, ku sekii jäi miu farkkuje vyölenkkii kiinni. Onneks se pyörä tippu jossai vaihees matkast, ja myö päästii miu kämpille.

Sit Marjukka tuli pimpottaa ovikelloo. Mie menin avaamaa, ja kysyin heti, et voisinks mie tarjota Marjukalle teetä ja canapeita. Marjukka oli nii vihane, et häne naama oli iha punane, ja hää ei sit tajunnu reagoida miu kysymyksee. Marjukka alko huutaa, et mikä ihmeen älynväläys meilt oli tulla häne juhlii, vaik meit ei ollu kutsuttu. Mie yritin selittää, et se Kjerpen lemmikkiankka oli vaakkunu koko illan nii kovaa, et myö ei pystytty olee miu kämpil, ni mei piti tulla Marjukalle. Marjukka sano, et mitää ankkaa ei ois olemassa, ja sit hää kysy, et pietääks myö häntä iha tyhmänä. Mie sanoin, et eihä myö häntä tyhmänä pietä, ja vilkasin oravan näkösenä sitä ankka-käsinukkee, joka loju olohuoneen pöyällä. Miust Marjukka taas kerran ylireagoi.

Marjukka sano, et ois parempi, et hää ei näkis meit vähää aikaa, ja mie tajusin, et miu pitäis muuttaa vähäks aikaa metsää. Mie ku kysyin Kjerpeltä, et tulisko hääkii sinne metsää asumaa, ni Kjerppe sano, et ”Ei kai tässä metsää asumaa lähetä. Hitto miu pitää olla taas huomen elokuvateatteril töissä, ja eiks Hassari siukii pitäis olla töissä huomen aamul?” Mie sanoin ilosesti, et ”Joo!”, ja lähin reppu seläs metsää. Väilil mie ajattelin, et missäköhä Sini on, ku hää asuu nykysi miulla. Mie lähetin Sinille tekstarin, ja Sini vastas, et hää on nyt Leenal, ku Leena kuulemma haluu yrittää leikkii hyvää äitii. Mie ajattelin, et hyvä, et mie selvisin siitä. Leena ei varmaa ois tykänny, jos mie oisin hävittäny Sinin. Sit mie elelin siin kommuunin lähimetsäs teltas viime viikon, ja välil miu kaa sinne telttaa tuli muutama kurki. Hyö sano, et heil on pian edes syysmuutto.

Mie ja Kjerppe kulttuurin kehdos

2008-08-10T20:08:00.004+03:00

Eilen illal mie olin Marjukan ikkunan alla piirtelemäs maahan ankan jälkii, et Marjukka uskois mei tarinan siit Kjerpen lemmikkiankast. Mie oon suunnitellu, et mie voin syyttää sitä ankkaa kaikist jutuist, mist Marjukka syyttää minuu. Yhtäkkii joku nainen tuli kättelemää minuu ja esitteli ittesä Seija Rantakallioks, ja mie esittäydyin Hassu Ääniseks. Se nainen jostai syyst sano miulle, et: ”Anna kun arvaan, teette tilataidetta Hassu?” Mie tuijotin häntä hetken oravan näkösenä ja tajusin, et miu ainut mahdollisuus on vastata siihe, et ”Joo!” Ja nii mie teinkii. Sit se nainen sano, et ”No Hassu, eiköhän mennä sisälle!” Mie meinasin alkaa selittää, et Marjukka varmaa suuttuis, jos mie meen sisälle, mut sit mie en saanukkaa sanaa suustani ja mie menin sen naisen kans sisää.

Sisäl oli vaik kui paljo ihmisii, ja heil oli viinilasei kädes. Mie ihmettelin, miks Marjukka ei ollu kutsunu minuu, jos hää kerran pitää juhlat. Sit mie muistin, et Marjukka on selittäny, et mie ja häne ystävät ei luultavasti oltas kiinnostuneit samanlaisist asioista, ni minuu ei oo sen takii voinu kutsuu Marjukalle sillon ku siel on niit häne taitelijaystävii. Mie juttelin sen naisen kans kaikennäköst tilataiteest ja kultturist. Mie ku kerroin siit miu tekemäst ulisevast teepannusta, ni se nainen sano, et ” Siinä vasta hyvä esimerkki käytännön ja taiteen kohtaamisesta!” Sit yhtäkkii Marjukka tuli siihen kahen kuohuviinilasin kans, mut sit ku hää näki, et se toinen vieras oonkii mie, ni hää hätkähti. Marjukka kuitenkii anto ne lasit, ja se nainen alko heti selittää, et miul on mielenkiintosii näkemyksii muinaiseläimist tilataiteessa. Marjukka sano vaivautuneesti, et ”Niin varmasti…”, mut sit se nainen alko kysellä miult, et onks miul näyttelyy täl hetkellä. Mie aloin sanoo, et eihä miu näyttelyy oo, mut Marjukka katto minuu tosi vihasena, ja mie tajusin, et miu pitäis vissii esittää, et miul on näyttely. Siin illan mittaa yhes vaihees mie itekkii aloin ajatella, et miul on näyttely, ja mie kutsuin sinne kaikii ihmisii. Ruokapöydäs joku kysy miulta, et oonks mie tulos Tuusulan taiteilijaseminaarii, ja mie sanoin ilosesti, et ”Joo!”

Ruuan jälkee Marjukka vetäs miut keittiön puolelle, ja sano, et ”Nyt mies sinä häivyt täältä alta aikayksikön! Ja Tuusulan taiteilijaseminaaria et tule pilaamaan!” Mie sanoin, et ”Ehä mie sitä pilaa”, mut sitä mie en maininnu, et mie olin jo täyttäny ilmoittautumiskaavakkeen, ja ilmoittautunu sinne nykytaiteen ja teollisen muotoilun työryhmii. Mie toivoin, et Marjukka ei tulis niihi samoihi. Yhtäkkii mie huomasin, et Kjerppe on kiipeemäs sisää keittiön ikkunast, ja mie päättelin, et ois parempi, et Marjukka ei näkis, ku hää mutenkii jo oli iha hermona miuhu. Sit joku nainen tuli hakee Marjukan kattomaa jotai teosta olohuoneen puolelle, ja Kjerppe pääs tulee sisää. Kjerppe sano, et hää arvas, et mie oon pulassa. Kjerppe toi miulle Frezza Mocan ja sano etuhampaat vihasesti vilkkuen, et ”Hitto Hassari sie avaat nyt sen Frezza Mocan, ja myö mennää tonne juhlimaa!”

Hetken päästä mie ja Kjerppe oltiikii Marjukan olohuonees litkimäs niit Frezza Moccii, ja juteltii kaikkien ihmisten kans. Sit se Seija-nainen tuli juttelee mei kans, ja hää sano, et ”Sanopa Hassu, mistä ihmeestä olet ideoinut noin mahtavan taiteilijanimen itsellesi?” Mie tuijotin häntä oravan näkösenä, mut Kjerppe pelasti tilanteen sanomal vihasen näkösenä, mut asiallisesti, et ”Hassaril se polla säteilee.” Se nainen läppäs minuu olkapäälle ja nauro, et ”Hassari sinä olet kyllä mainio!”, ja lähti juttelemaa jonkuu toisen porukan kans. Yhtäkkii mie huomasin, et Marjukka kattoo meit vihasesti huoneen toisest päästä, mut siit seuraskii iha omat konfliktisa.

Teepannust on moneksi

2008-08-07T09:58:00.003+03:00

Ai moi! Sinä iltapäivänä, ku mie olin luvannu viiä Marjukalle miu teepannun, mut myö lähettiikii Kjerpen kaa karkuu, Marjukka tuli kattelee miu ikkuinoist. Mie tajusin, et hää oli varmaa kuullu jotai ääntä ja luuli, et myö ollaa tultu takas. Tai kylhä myö oltiiki tultu takas, mut miust ois ollu parempi, et Marjukka ei ois sitä tietäny. Siin tapaukses miu pitäis antaa se miu normaali teepannu Marjukalle, ja ottaa itelle se miu äänel uliseva pannu. Mie ajattelin, et siin mieles se ois hankalaa, ku miu kämpil saattais sit kuuluu sitä ulinaa stereona, ja Marjukka ei varmaa tykkäis, enkä miekää sais nukuttuu.

Mie ja Kjerppe mentii ikkunan alle piiloo istumaa, et Marjukka ei näkis, et myö ollaa siel. Mie vetäsin ankka-käsinuken kätee, nostin sen ikkunaa ja sanoin, et ”Kvaak”. Mie harhautin Marjukkaa sillee, et hää luuli, et se Kjerpen lemmikkiankka on aiheuttanu ne äänet. Marjukka kuitenkii suuttu siit, ilmeisesti hää ei tykkää ankoista. Marjukka tuli vihasena sisälle ja näki miut ja Kjerpen istumas ikkunan alla. Kjerppe sano, et ”Eiköhä tää ollu tässä”, ja meni sohvalle juomaa caffelitoo. Marjukka nappas minuu ryntteist kiinni ja sano, et nyt miu pitäis antaa se teepannu hänelle heti paikalla. Mie yritin selittää, et se pitäis pestä, mut Marjukka sano, et hää ottaa sen nyt vaik likasena ja et miul on ollu vaik kuin kaua aikaa pestä se. Sit Marjukka meni miu tiskialtaalle pesemää sitä pannuu, ja sano, et tällanen yksinkertanen asia miu kans pitää saaha hoidettuu, ku mie oon kerran varastanu häne pannun. Miu näkemys ei ollu samanlainen. Marjukka sano vihasena, et hää ei osaa eikä haluu ees kuvitella, miten mie oon saanu tehtyy sen häne pannun sellaseks.

Illal ku mie olin jo vetässy pyjaman päälle ja menos nukkumaa, mie huomasin, et Kjerppe istuu sohval kädessää tosi hieno koristeellinen posliiniteepannu ja hää katteli sitä vihasena.

Teepannu herättää äänellä miun

2008-08-05T22:46:00.003+03:00

Moi! Pari päivää sit myö palattii takas kommuunille, ku miul alko työtkii. Se työasia selkis miulle vasta ku mie ja Kjerppe istuttii sohval kattomas bondei, ni miu pomo soitti vihasena, et mis mie oon. Sit mie tajusin lähtee töihi. Kommuunil on tehty putkiremontti, ja myö ku palattii, ni miu kämpän pöydäl oli sellanen lappu mis luki, et niihi putkii ei sais koskee, ellei oo tarvittavii lupii. Onneks miul ja Kjerpel on.

Ennen ku myö lähettii takas sivistyksen parii, mie kävin aamu-uinnil mökillä. Yhtäkkii kronosaurus nappas minuu uimahousuist, ja heitti miut selkääsä. Siel mie tyrskin sen kronon selässä jonkii aikaa, kunnes pääsin lähtee takas mökkii. Leena katto minuu vihasena, ja mie toivoin, et hää ei ollu nähny, ku mie temmelsin sen kalaliskon kans. Mie ku vaihoin vaatteit, ni mie huomasin, et miu uimahousut oli iha revenny siin hötäkäs. Sit ku myö pakkailtii autoo, ni mie näin Leenan uuen miehen uimashortsit roikkumas pyykkinarul. Ne oli revenny samal tavalla ku miukii uimahousut.

Eile illal mie päätin iltapuhtein modifioia Marjukan teepannun sillee, et ku se tee on valmis, siit kuuluu miu ääni. Ku Marjukka oli viemäs roskii, mie vilahin nopeesti häne kämppää ja palasin pannu kainalos omaa kämppää. Sit ku mie olin modifioimas sitä, ni Marjukka soitti miu kännykkää vihasena ja kysy, et mikä ihme ulina miu kämpäst kuuluu. Mie en heti tienny mitä sanoo, mut sit mie tokasin, et se on Kjerpen lemmikkiankka. Marjukka sano, et "vai nii" ja iski luurin kiinni. Yöllä mie vein salaa sen pannun takas. Tänä aamun mie heräsin miu omaa ujellukseen. Mie ihmettelin, et oonks mie Marjukan kämpäs, mut sit mie tajusin, et ehä mie siel oo! Hetken päästä Marjukka olikii jo tuomas sitä pannuu miu ovelle, ja sano, et miu pitäis antaa hänelle miu teepannu ja ottaa itelle se miu äänel uliseva pannu. Mie sanoin, et mie pesen miu pannun ja tuon sen tuota pikaa Marjukan kämpille. Ku Marjukka lähti, mie ja Kjerppe juostii autoo ja lähettii kaahaamaa renkaat vinkuen pakoo Marjukkaa. Parin tunnin päästä myö palattii ja parkkerattii auto metsän reunaa. Sit myö hiivittii takas miu kämpille sillee, ettei Marjukka huomannu.

Marjukka saapuu mökille

2008-07-26T15:52:00.002+03:00

Ai moi! Marjukkakii tuli mei mökille, ku mie kävin yks päivä kommuunil remontoimas putkii. Siin ku mie mie olin takomas niit putkii lekalla, ni siel olikii joku tukos, mikä avautu. Yhtäkkii Marjukka oli kutsunu sinne palokunnan avuks, ja mei pitää kuulemma tilata kunnalta sinne putkiremontti. Miu remontointi ei ilmeisesti täs tapaukses kävis. Kommuuni suljettii väliaikasesti, ni mie kutsuin Marjukan mei mökille asumaa. Eija ja Pertti häipy sielt heti, ku hyö huomas et mie oon tulos käymää. Mie näin, ku Eija työns Perttii autoo ja kanto kahta isoo matkalaukkuu. Eija starttas renkaat vinkuen pihast.

Kyl kaikki ihmiset ihmetteli, ku mie kaahasin mökin pihaa Marjukka kyydis! Sini ehdotti, et myö alettas pelaamaa mölkkyy, ja mie ajattelin, et ehä mie mölkkyy pelaa. Mut sit mie kuitenkii sanoin ilosesti, et ”Joo!” Mie en pistäny tikkuu ristii sen pelin takii, ja Marjukka ja Sini laitto ne kapulat pystyy. Leena katteli vihasena verannalta, ku miu takatukka hohti auringossa. Se mieskii tuli pelaa mei kans mölkkyy ja hänenkii hiukset hohti. Mie en ikinää osunu niihi kapuloihin, paitsi sillon ne kaatu kaikki, ku mie menin hakee sitä heittokapulaa ja rojahin siihe pelin päälle. Sit Sini voitti, ja mie ajattelin, et mie en enää pelaa. Mie menin makaamaa riippukeinuu. Sini sano, et häviäjän pitäis kerätä se peli kasaa, mut mie ajattelin mielessäni, et ”mie en ainakaa kerää.” Sini sano, et mie oon mölkvisti. Sit mei äiti tuli käymää siel, ja mie kuulin ku hää jutteli jotai Sinin kans. Mie makasin vaa riippukeinus, ja Sini sano äidille, et "Tuolla se makaa riippukeinus." Sit myö alettii tehä ruokaa, mut mie en tehny mitää.

Tukka takana, poliisit perässä

2008-07-11T21:58:00.002+03:00

Ai moi! Eilen mei laiturii tuotii muskelivene. Tai itseasias se tuli siihe vastarannalle, mut mie kävin kahluusaappais vetämäs sen mei puolelle, ku mie päättelin, et sen täytyy olla se vakuutusyhtiön miulle toimittama vene. Tänää äiti toi miulle vihasena uuen prepaid liittymän, ku mie olin käyttäny edellisen loppuu, ja häne pitää kuulemma saaha minuu yhteys ku mie oon mökil. Nyt mie en ookkaa nii usein käyny moikkailee äitii ja isää, ja hyö on kulemma saanu pidetty kämpän siistinä.

Mie lähin Sinin kans heti ajelee sil veneel, ja myö menti kahta sataa ulapal. Yhes vaihees mie huomasin poliisiveneen mei peräs, ja mie käänsin hanaa. Miu takatukka tuiversi tuulessa, ja Sinin vaaleet hiukset lepatti melkei samal taval. Mie ohjasin sen veneen pikapikaa naapurin laiturii, ja Sinin kans myö sukellettii omalle puolelle kaislat snorkkelina. Mie katoin oravan näkösenä omalt rannalta, ku ne poliisit käveli sinne vastarannal olevan mökin pihalle.

Sen jälkee mie menin tekemää unelmatorttuu, mut Leena alko taas huuta jotai siitä, et Sinin vaatteet on märät. Mie sanoin, et mie oisin ostanu Sinille uusii vaatteit, mut hää ei tarvinu sellasii. Leena sano, et ennemmin lehmät lentää, ku hää antaa miun ostaa Sinille vaatteita. Sini sano Leenalle, et: ”Mieluummin mie Hassun kans lähen kaupungille ku siun.” Leena kakisteli jotai ylimielisenä, iha niiku hää ei ois kuunnellu Sinii ollenkaa. Sit myö löyettii se miu vanha batman-puku, ni Sini pukeutu siihe siks aikaa kunnes häne vaattet ois taas kuivunu. Mie kysyin, et onks hänest se Batman-puku ok, ku miu äiti ei vissii pitäny siit puvusta. Sini sano, et iha sama, mut sit ku mie aloin laitaa hänelle sitä naamarii, ni Sini sano, et ei hää sitä tarvi. Iltapäivän Sini lösötti kattomas telkkarii siin batman puvussa.

Illal Kjerppe neuvo Sinii taas työnhaussa. Kjerppe sano, et siihe lopputervehyksee ei kannata laittaa esimerkiks, et morjens, vaa mieluummin ystävällisin terveisin. Sini sano laiskasti, et ”Ai jaa”. Ku Kjerppe sanoo ystävällisin terveisin, ni hänest tietää, et hää todella tarkottaa sitä. Mie kysyin Kjerpeltä, et eiks häne nyt tarvikkaa mennä sinne elokuvateatterille töihin, mut hää katteli pipon alta vihasena ja sano, et johtaja myönsi hänelle heinäkuun lomaa. Mie meinasin kysyy, et eiks hää ite oo se johtaja, mut sit mie ajattelin, et kyl Kjerppe ain tietää mite nää jutut hoietaa.

Mie kesäises vakuutusten maailmas

2008-07-09T12:41:00.002+03:00

Mei mökkielämä on ollu siin mieles extremee, et mie oon ehtiny täs välis olla vakuutusyhtiön haastattelus, ja Leenan kans myö ei enää olla väleis. Tai Leena ainakii luulee sillee, mut mie aion mennä heille kuitenkii kyläilee iha niiku ennenkii. Joskus mie vaa saatan joutuu menee sisää ikkunasta ja Kjerppe tuuletushormist. Yks aamu mie olin kävelemäs kohti rantaa, ja siel mie näin, ku Kjerppe oli lastaamas veneesee laatikollist frezza-moccaa ja muuta retkikamaa. Yhtäkkii se vene alko vuotaa ja sit se uppos. Mie seurasin oravan näkösenä vierest, ja Kjerppe katto vihasena selkä notkolla sinne uponneesee veneesee päi ja sano vihasesti mut laiskasti, et ”Eiköhä tää ollu tässä”, ja lähti kävelee kohti uimapatjaa.

Mie aloin soittaa äidille miu prepaid-liittymäst. Yks päivä mie olin tullu ajatelleeks, et mie oon sitä parempi asiakas Soneralle, mitä enemmän mie puhun kännykäs, ni mie aloin puhuu ku hinaaja. Sit miulle tuli muutaman sadan euron lasku siit, mut mie päätin, et ehä mie sitä maksa. Sen sijaa mie laitoin vastaavan summan yhelle toiselle tilille. Mie ajattelin sillee, et hyö vois antaa hei kanta-asiakkaalle jotai etui. Sit yks aamu Soneran miehet olikii miu ovella, ja sen jälkee miul on ollu se prepaid-liittymä. Yhes vaihees miul oli liittymä Marjukan nimis, mut sit ku Marjukka sai selville, ni kovi pitkää mie en sitä saanu pitää.

Mie ku kerroin siit veneest äidille, ni hää sano, et kyl se mökkivakuutus korvaa. Mie muutuin oravan näköseks, ja Sini käveli just ohi, läppäs minuu olkapäähä ja sano, et ”Mitä sie Hassu nyt oot tehny”. Sit Sini meni rantaa istumaa ja alko lukee jotai nuorten lehtee. Mie tajusin, et miehä voisin kans alkaa lukee niit Sinin lehtii ja siin samal mie saattasin ite muuttuu viel nuorekkaammaks. Mie en kertonu äidille, et mie oon irtisanonu mei mökkivakuutuksen, mut hää lupas hoitaa asian vakuutusyhtiön kans. Hetken päästä äiti soitti miulle vihasena ja kysy, et mitä mie ajattelin, ku mie irtisanoin mökkivakuutuksen just sinä päivänä ku mie menin sinne.

Mie sanoin ilosesti, et ”Moikka äiti”, ja laitoin luurin kiinni. Sit mie menin kysyy Leenalta, et voisko hää ja se mies käyä ostaa mei mökille uuden veneen, ku Kjerppe upotti sen entisen. Leena huus miulle, et tän täytyy olla joku vitsi, ja sit hää viel väitti, et mie oisin käyttäny hänen hiustenhoitotuotteita salaa. Miul muistu mielee se, ku myö Leenan kans oltii menos naimisii, ja se Leenan hääpuku toimitettii ekaks miulle.

Mie huomasin, et sen miehen hiukset kiiltää niiku Naantalin aurinko, niiku kiilsi miunkii. Mie ja se mies katottii toisiamme oravan näkösinä, mut onneks Leena ei huomannu. Jossai vaihees Leena sano, et hää on saanu tält erää tarpeeks miu sekoiluist, ja et hyö lähtis päiväks kaupunkii sen miehen kans. Sit miutkii haettii päiväks kaupunkii vakuutusyhtiön kuulusteltavaks, ja siel paljastu, et miul ei ollu mitää oikeutta irtisanoo sitä vakuutusta, ja se ois edelleen voimassa. Mie en kuunnellu mitää niit juttui, ku mie vaa mietin, et miteköhä se vakuutus ois mahollist irtisanoo, vaik ei ois oikeuksii. Mie käsitin sillee, et joku päivä mei mökille tuotas uus vene. Sit ku mie palasin takas mökille, ni se vanha vene olikii tullu takas laiturii, ja Kjerppe istu keinutuolis Trippi kädes.

Bloggaaja (mie) mökillä

2008-07-04T13:58:00.004+03:00

Tänä aamun mie heräsin aikasin ja ensitöikseni irtisanoin If:st mei mökkivakuutuksen. Mie ajattelin, et iha turhaa myö sellasest maksetaa. Äidille ja isälle mie en kertonu, vaik se hei mökki onkii, ku hyö vaa huolestuis iha turhaa. Se on sillee jännä juttu, et mie pääsen kirjottelee tätä blogii mökiltä, vaik eihä miul nettiyhteyttä oo. Mie mietin oravan näkösenä, et onkoha miul mokkula.

Seuraavaks mie aloin keittää aamupuuroo. Sini laahusti yöpuvus pöytää, mut Leenal oli nahkahousut ja kultanen kiiltävä paita. Kjerppe kävi hakemas heti frezza-mocan, ja Leenan mies sano, et ”Huomenta”. Mie lapioin puuron naamaa ja lähin ulos. Siel oli lämmin ilma, ja mie hoitelin puutarhaa. Mie kitkin rikkaruohoi retiisipenkistä, asentelin mansikkaverkkoi ja istutin pensashanhikkii. Yhes vaihees mie olin ite kietoutunut siihe verkkoo niiku perhosen toukka, ja miust tuntu, et mie saattasin kuoriutuu sielt perhosena. Sit Sini näki mitä mie olin tekemäs, ja hää tuli pensassaksien kanssa auttaa miut siit verkost pois. Hää sano, et ”Sie se Hassu sit osaat.” Mie sanoin, et nii joo. Leena otti aurinkoo pihalla, ja katto välil vihasen näkösen minuu. Mie ja Sini käytii soutelemas, ja yhes vaihees mie huitasin Sinii airol päähä ja Sini tippu vetee. Mie kattelin, et mihis hää hävis, kunnes mie huomasin, et vastaa on tulos Kjerppe uimapatjal limemehulasi kädes. Mie kysyin, et ”Mi-mites et sie Sinii oo sattunu näkee?” Hää sano, et ”Ei kai tässä kettää oo nähty”, ja lipu sil patjal miu ohi. Yhtäkkii mie huomasin, et Sini on nousemas takas veneesee, ja mie kysyin, et oliks vesi kylmää. Sini sano, et:”Sie oot kyl Hassu yks sähläri, anna mie tuun soutaa.” Sit mie istuin oravan näkösenä keulassa ja Sini souti.

Myö ku tultii takas, ni Leena kysy heti vihasena, et miks Sinin vaatteet on märät. Sini sano, et ”Mitä välii” ja lampsi reteesti sisälle vaihtamaa vaatteit. Sit Leena huus miulle siin pihalla jotai sen suuntast, et mie saatan Sinin aina vaaratilanteisii. Yhtäkkii Sini huus sisältä, et ”Hassu ja Leena, miul ei oo vaihtovaatteit mukana!” Myö mentii Leenan kans sisälle, ja Leena alko penkoo omast laukustaa Sinille vaatteita. Leena yritti ojentaa Sinille jotai värikästä mekkoo, mut Sini sano, et ”Voinks mie Hassu lainata siult vaatteit?” Leena sano vihasena, et ”Jo on ku ei muotivaatteet kelpaa!” Leenan mies pyöritteli päätää taustalla, mut Leena ei vissii huomannu. Mie tajusin, et se miu nuoruuden aikanen sininen paita saattais löytyy mökin kaapista, ja siel se olikii! Mie annoin sen Sinille, ja sit sielt kaapist löyty viel miu vanhat sortsit, jotka mahtu just ja just Sinille. Mie näin Sinis itteni nuorena.

Sit myö syötii paahdettuu miekkakalaa, ja Leena mulkoili minuu vihasena. Ruuan jälkeen Sini meni riippukeinuu lojumaa, ja mie lähin kaahaamaa Siwaan. Sen reissun jälkee mie tajusin, et mie en oo nähny Kjerppee koko päivänä, paitsi siel vesillä. Mie juoksin rantaa kattomaa, ja Kjerppe olikii just rantautumas sil uimapatjal, ja kulkutti frezza-moccaa kurkust alas.

Kesä miu seuras

2008-07-03T11:25:00.005+03:00

Eilen aamul mie, Sini ja Kjerppe pakkauduttii Marjukan autoo, ja oltii just lähös mökille, ku Marjukka keskeytti mei puuhat. Mie olin hyppäämäs kuskin paikalle, ku Marjukka nappas miult avaimet kädestä ja sano, et:”Nyt kaikki ulos MINUN autostani!” Sini sano, et:”Eiks siul Hassu ollukkaa lupaa lainata Marjukan autoo? Iha sama, mennää siu autol.” Marjukka sano, et ei tosissaankaa ollu mitää lupaa, ja miekii menin jo iha sekasin, et oliks miul lupa vai ei. Kjerppe sano, et ”Hittooks täs viel palaveerataa, mennää Hassarin autol.” Sit mie rupesin siirtämää kaikkii kamoja miu autoo, ja Sini kuunteli iPodii. Mie ihmettelin itekkii, et minkä takii mie en alun perin ollu tajunuu sitä, et myö voitas mennä miu autol. Miu mieles välähti sellanen ajatus, et mie ajelisin meren pohjas niiku Bondi, ja siel tulis vastaa vasarahaita ja miekkakaloi.

Seuraava etappi meil oli Leenan kämppä, ja hetken päästä myö jo kaahattiinki pihaa. Leena ja se mies oli eteises, ja Leena laitto sen miehen kantamaa kaikki laukut, hää ite kanto jotai pientä käsilaukkuu. Mie sanoin, et ”Hypätkää kyytii!”, mut Leena sano, et hyö ei tosiaankaa tulis miu kyytii, vaa hyö tulis sen miehen autolla. Leena sano kerran, et miu kyydis oleminen on aina melkost Jurassic Parkkii. Kohta myö jo oltiinkii ajamas peräkanaa kohti mei mökkii, mut sitä ennen mei piti käyä Citymarketis. Siel myö kierrettii kaikkii ostastoi, Leena osti meikkei, mie hoitoainetta, Kjerppe osti limemehuu ja frezza-moccaa, Sini osti jotai lehtii ja siit miehest mie en tiiä. Sit myö ostettii viel makkaaraa, perunoit, voita, leipää, Ässä-mixei ja muit elintarvikkeit. Lisäks mie sujautin kärryy pari miekkakalaa pakastealtaasta. Kjerppe vilkuili leuluosastolle vihasen näkösenä, ja nakkas kärryy viel yhen sixpäkin Koffii. Kassal mie moikkasin sitä myyjä, ku myö melkei tunnetaa siit, ku mie oon ostanu sielt niit miekkakalapitsoi ja kaljaa. Se myyjä kysy, et onks plussa-korttii, ja mie sanoin ilosesti, et ”Joo!”, vaik ehä mie sellast oo ikinää hankkinu. Kerran mie yritin pöllii Marjukan plussa-korttii, mut hää sai miut estettyy sähkötainnuttimen kans. Sit mie kaivoin lompakkoo ja siel oli plussa-kortti, jossa luki Hassu Antero Ääninen.

Hetken päästä myö oltiiki jo mei mökin pihalla, ja mie isännöin. Mie sanoin kaikille, et mihi niit kamoi pitäis viiä ja aloin ite kasaamaa grillauspaikkaa. Mie tajusin, et mie en ostanu kanaa. Sini tykkää siit erityisesti miu marinoimana. Mie päätin mennä seuraavan päivänä Siwaa ostamaa kanaa, ja mie marinoisin sen yön aikana. Yhtäkkii Kjerppe tuli siihe makkarapakettien kans, heitti ne makkarat miulle ja meni ite rannalle istuu ja juomaa Frezza-moccaa. Mie siin grillailin, Sini kuunteli iPodii ja luki lehtee, Kjerppe oli siirtyny uimapatjalle makaamaa ja Leena riiteli sen miehen kans verannalla. Välil miu takatukkakii oli siel grillissä, mut mie ajattelin, et täst se kesä lähtee. Vaik oliha se miul lähteny aiemminkii.

Enkelten kaupunki

2008-07-01T10:25:00.004+03:00

Eilen Kjerpel oli eka päivä töissä siel elokuvateatteril, ja koko kommuunin väki oli kutsuttu näytöksee. Kjerppe oli luvannu antaa meille jokaiselle ilmasen lipun siit luukulta, mis hää on töissä. Myö pakkauduttii Marjukan autoo, ja mie yritin napata ihmisten lompakoit siin matkan aikana. Takapenkil oli kuitenkii nii ahdasta, et mie en onnistunut. Sinii vissii ärsytti, ku hää sano, et ”Mitä sie Hassu koko ajan häsläät?” Mie toivoin, et ne dinosaurukset ei seurais minuu sinne elokuvateatterille, ku se ei välttämättä ois kovin hyväks, et joku Tyrannosaurus Rexin pää kattelee elokuvateatterin ikkunast, ku myö ollaa ostamas karkkei. Miust tuntuu, et Marjukka ei ainakaa tykkäis. Se elokuvateatteri on siin iha mei putiikin lähellä, ja yleensä ne dinot ei enää seuraa minuu töihin. Miust tuntuu, et miu pomo on hätistelly niit kauemmaks, ku ne on häirinny asiakkait, ja sit ne ei oo enää viittiny tulla ollenkaa, ku niit on aina vaa hätistelty pois.

Myö ku saavutti sinne teatterille, ni siel oli jonkii verran jonoo. Sit mie näin, ku Kjerppe istuu siel lipunmyyjän paikalla pipo päässä vihasen näkösenä ja vähä takakenossa. Hää kuitenkii näytti nauttivan olostaa, vaik miust tuntuu, et kukaa muu ei sitä häne olemuksest pystyny näkemää. Aina ku siihen tuli joku asiakas, ni Kjerppe sano vihasel äänellä, et ”Päivää” Välil hää kysy, et ”Kuinka monta lippuu sais olla?” tai et ”Saako olla muuta?” Myö ku tultii siihe, ni Kjerppe ojensi jokaiselle oman lipun ja sano, et ”Tervetuloa.” Miust Kjerppe vaikutti iha ammattilaiselt siin hommassa.

Mie ku katoin Kjerppee istumas siin lippuluukul ja palvelemas ihmisii, ni mie tajusin, et Kjerppe on vähä niiku enkeli, pelastava enkeli. Hää on tavallaa hommannu miulle työpaikan sielt putiikilt, ku joku häne serkku on siel töissä. Vaik mie oon ollu siel nyt monta vuotta töissä, ni miulle ei oo koskaan selvinny, et kuka se Kjerpen serkku on. Miust tuntuu, et Kjerppe ei tiiä itekkää. Siniikii hää pysty auttaa kouluasiois, vaik Sini on muuten nii fiksu ja arrogantti.

Myö seisoskeltii siin aulas, ja yhtäkkii mie näin yhes nurkassa Turtlesin. Mie toivoin, et muut ei näkis sitä, mut sit Sini sano, et ”Kato Hassu, Turtleseistha sie tykkäät.” Sini kopautti sitä Turtlesii, ja mie tajusin, et se olikii sellanen pahvinen mainoshahmo. Mie huokasin helpotuksest. Eija halusi koko ajan jutella siit, ku myö lähettäs sinne mökille, ja hää sano, et ”Mökillähän sitä viihtyis vaikka koko kesän.” Mie sanoin, et kyl myö kommuunilkii vietetää aikaa, ni Eija yritii selittää, et talvellaha sitä ei sitte mökille pääsekkää. Mie tajusin, et nii joo.

Marjukka näytti siltä, et hää toivois, et myö päästäis pian sisää sinne salii. Marjukas on sellanen jännä piirre, et hää ei haluu, et häne ystävät näkee häntä miu ja Kjerpen seurassa. Kerran ku Marjukalle oli tulos vieraita, ni mie kysyin, et voinks miekii tulla. Marjukka meni vähä vaivautuneeks ja sano, et mie en välttämättä viihtyis niitten häne vieraitten seurassa. Mie tuijotin häntä oravan näkösenä ja kysyin, et miks. Marjukka selitti sillee, et myö oltas vähä niiku eri planeetoilt. Mie kysyin, et ”Ai sillee, et mie on ufosta ja hyö maasta?” Marjukka sano, et ”No vaikka sillee.”

Kanisteri miulle, kanisteri siulle

2008-06-26T10:43:00.005+03:00

Ai moi! Yks päivä myö Kjerpen ja Sinin kans katottii Sie elät vaa kahesti ja juotii lime-mehuu. Sini sano, et ”Hassu, sie voisit ostaa joskus jotai normaalei mehui, vaik mehukattii. Nää siu mehut on iha outoi.” Mie kirjotin lapulle välittömästi, et MEHUKATTI. Sit puhelin soi. Siel oli äiti, ja hää kyseli, et mite miul on nyt menny Sinin kans. Mie vastasin, et ”Äiti, mie oon vastuullinen aikuinen.” Mie tiesin, et sillee kannattais sanoo, ku Leena on yleensä toitottanu sitä miulle, ku myö ollaa Sinin kans lähetty huvipuistoo, elämyspuistoo tai teemapuistoo. Äiti sano, et nyt miul ois vastuu nuorest ihmisest, mut mie vaa sanoin, et Sini se on nii fiksu ja elegantti tyttö, et hää kyl pärjää, laitoin luurin kiinni, ja lähin kauppaa.

Kjerppe huus ikkunasta, et ”Hitto mihi sie kesken Bondin lähet?”, mut mie vaa ajoin takatukka suorana täysii kohti kauppaa. Siin mieles mie ihmettelin sitä takatukan liehumist, ku se auto ei oo avoauto. Citymarketis mie etin mehukattei, mut iha heti mie en niit löytäny. Sen sijaa mie ostin Sinille fransescana-pitsaa, Kjerpelle meetvurstipitsaa ja miulle miekkakalapitsaa. Se oli sillee jännä, et yleensä siel ei oo miekkakalapitsaa, mut mie ku tuun paikalle, ni sitä ilmestyy. Kerran siin kassalakii oli monta myyjää ihmettelemäs, et mist mie oon sellast pitsaa löytäny. Se oli Grandiosan miekkakalapitsa.

Yhtäkkii mie huomasin eessäni ison mehuhyllyn. Miust tuntu iha ku mie oisin ollu mehuviidakos, ku valikoimaa oli nii runsaasti. Siel näky papaijamehuu, carambola-tähtihedelmä-mehuu, karpalo-puolukka-mehuu, herukkamehuu, marja-aronia-mehuu, ja porkkana-persikka-mehuu. Yhtäkkii mie näin punasen kanisterin, mis oli mirrin kuva, ja siin luki, et mehukatti. Mie vetäsin sen lapun taskusta, vertasin niit nimii, ja ne täsmäs. Mie otin miulle, Kjerpelle ja Sini kaikille omat kanisterit.

Sit ku mie saavuin takas kommuunille, ni Bondi oli just menemäs sellasel autolla, jolla voi ajella veen alla. Yhtäkkii mie tajusin, et Marjukan autol saattas voia kokeilla samaa. Mut heti mie en siihe hommaa ehtiny, ku mie rupesin lantraamaa mehui. Mie luin niist mehukattikanistereist ohjeet ja aloin hommii. Mie kaadoin suuren osan mehuu niist kanistereist ämpärii, ja lorotin kanistereihi vettä. Sit mie annoin jokaiselle oman kanisterin. Sini sano, et ei myö kaikki ois omii kanistereit tarvittu, ja et mie oisin voinu tehä sitä mehuu vaik johonkii kannuu jääkaappii. Mie tuijotin oravan näkösenä omaa kanisteriani, ja mietin, et mitä järkee siin kanisteris sit on. Kjerppe ei sanonu mitää, hää vaa joi vihasena siit kanisterista. Tavallaa miust kuitenkii näytti, et hää oli tyytyväinen.

Hiton kilpikonna

2008-06-24T15:20:00.003+03:00

Eilen illal mie kävelin selkä suorana, niska jäykkänä ja kaulattomana kohti miu vaatekaappi. Mie tiesin, mitä siel on, mut jotenkii mie pelkäsin avata ovee. Kjerppe istu sohval Trippi kädes ja oli syventyny Pallosalamaa, ja Sini oli jossai kaveriensa kans. Mie ajattelin, et mie oisin tosi, onnellinen, jos mie saisin pukeutuu siihen Turtles-pukuu. Siin on vaa sellanen epäkohta, et jos Marjukka näkee miut se päällä, ni hää varmasti rupee huutamaa, ku hää on jo kertaallee heittäny sen puvun roskii. Kerran Marjukal oli vieraita, ku mie kävelin siin puvussa kommuunin pihalla. Marjukka vilkas ikkunast ulos, ja ensiks hää tuijotti pitkää, niiku hää näkis jotai iha uskomatonta. Sit hää vetäs äkkii verhot etee, ja juoksi pihalle. Hää työnsi miut kilvestä sisää omaa kämpää ja sano, et mie en sais enää sinä iltana mennä ulos.

Yhtäkkii Kjerppe huus miulle, et ”Hitto Hassari siu on paras olla pukeutumatta siihe hiton kilpikonna-pukuu, mitä hittoo Sinikii siit ajattelee!” Miekii tajusin, et miu ois vaikee selittää Sinille, et miks mie oon teini-ikänen mutantti ninja kilpikonna. Niinpä mie päätin, selvittää itelleni, et miks mie haluun olla sellanen. Mie ajattelin, et Marjukka vois tietää ratkasun.

Mie kurkkasin ikkunasta, et onks Marjukka paikalla, ja hää olikii muovaamas savee olohuoneessa. Marjukka huus miulle, et mitä asiaa, ja mie vastasin, et mie haluisin tulla sisää keskustelemaa hänen kans Turtleseist. Marjukka sano, et ”No siinä tapauksessa tervetuloa!” Mie menin ovelle, ja ku mie tartuin tuulikaapin ovee, mie sain taas sähärin, ja miu takatukka nous pystyy. Ku mie olin päässy sisää, mie kysyin Marjukalta, et ”Majukka, minkäköhä takii mie haluun olla Turtlesi?” Marjukka sano, et ”Hyvä kysymys”, ja jatko saven muovaamista. Hää kysy, et mitä mie ajattelin sillon, ku mie halusin pukeutuu siihe Turtles-pukuu. Miust nykyaikasempi kysymys ois, et mitä mie ajattelen koko ajan, ku mie haluisin pukeutuu siihen pukuu koko ajan. Mie en heti tienny vastausta, mut sit mie tajusin, et mie haluisin olla joku action-sankari. Marjukka selitti, et mie voisin kokeilla tehä hyvii tekoi, mitkä ois vähä niiku sankaritekoi omana ittenäni. Ja mie en kuulemma tarvis mitää naamiaspukuu sitä varten.

Mie palasin omalle kämpälle, ja menin sohvalle istumaa. Miu ajatukset oli kuitenkii koko ajan siin vaatekaapis roikkuvas Turtles-asussa. Sinikii oli tullu kotii, ja mie kyselin häneltä, et mitä mieltä hää on Turtleseist. Sini sano, et ”Iha sama, sie ainakii vissii tykkäät niist, ku siul on se pukukii.” Mie sanoin Kjerpelle, et ”Kjerppe, Sini tietää, et miul on sellanen puku!” Kjerppe sano, et ”Hitto miu puolest työ voitte pukeutuu kilpikonniks koko suku!”, ja jatko vihasena kookos-mehun juomista.

Asiakaspalvelu maan perii

2008-06-23T12:06:00.002+03:00

Tänä aamun ku mie heräsin, ni Kjerppe nukku tapasa mukaa miu sohval, ja Sini hänen omas nurkkauksessaa. Mie rupesin tekee raparperikiisselii, ja sitä varten mie kävin poimimas muutaman raparperin miu kämpän edustalta. Kjerppe nousi jossai vaihees istumaa sohvalle, ja hää näytti aika mietteliäältä koko aamun. Yhtäkkii hää hävis miu kämpiltä. Sil aikaa mie marinoin. Sinikii rupes jo heräilee, ja hää sano miulle, et mitä hittoo mie mekastan jo nii aikasin aamulla, vaik on vapaapäivä. Mie sanoin, et ehä mie mekasta! Sit mie kysyin Siniltä, et tarvisko hää jotai uusii vaatteit, ja ehdotin et myö voitas lähtee ostamaa hänelle jotai uutta. Sini sano, et häne vanhat vaatteet on iha ok, ja et miu ei tarvis hössöttää mitää.

Päiväl Sini lähti käymää Leenalla. Puolen päivän tienoil Kjerppe palas miu sohvalle, ja hää näytti vieläkii jotenkii erikoiselt. Mie ajattelin, et onkoha hää alkanu käyttää jotai uusii kauneudenhoitotuotteit, ja et onkoha hää ryhtymäs huippumalliks. Mie oon itekkii kokeillu mallin hommii, ni mie tajusin, et mie voisinkii periaattees opettaa Kjerpelle poseeraamist. Tosin miut lennätettii sielt mallitoimistost viivana ulos hyvi äkkii. Mie avasin keskustelun sanomalla, et ”Kjerppe, mie voin auttaa sinuu mallikansion tekemises!” Kjerppe sano siihe, et ”Hitto mie oon tajunnu, et mie voin olla samaa aikaa mie ite, mut miu ei välttämättä tarvi juua kaljaa ja vältellä kaikkii työpaikkoi!” Mie sanoin, et ”Nii!”, ja jatkoin niist malliasioista. Sit Kjerppe sano vihasesti, mut innokkaasti, et: ”Hitto mie aion mennä miu elokuvateatterii lipunmyyjäks!” Mie yritin selittää hänelle, et onha ne mallinhommatkii iha mukavii. Siihe Kjerppe sano, et ”Hitto tajuutsie Hassari, et mie oon alottamas uutta elämää, ja hitto sie vaa paasaat jostai malleista!” Sit Kjerppe nappas minuu ryntteist kiinni, nosti ilmaa, ja sano tosi vihasesti, et ”Hitto mie aion alottaa asiakaspalvelutehtävis!”

Kjerppe sano, et mie en sais kertoo kenellekkää, et hää omistaa sen elokuvateatterin. Kjerppe meinaa ekaks soittaa sinne, ja sanoo, et sinne on tulossa uus harjoittelija. Sit hää meinaa mennä ite harjottelijana sinne paikan päälle, niiku hää ei tuntis koko johtajaa, tai et hää ei ainakaa ois se johtaja. Kjerppe selitti, et hää on aina vaa joutunu tosi vaativii työtehtävii, ja ne ei oo koskaa sopinu hänelle, vaik hää onkii tehny ne hyvin. Nyt vasta hää tajus sen, et hää vois tehä sitä, mikä häntä ittee kiinnostaa. Kjerppe sano, et hää kutsuis koko kommuunin väen elokuvii sinä iltana, ku hää alottaa siel hommat. Miust tuntuu, et siit tulee juhlava hetki, ku Kjerppe ojentaa niit elokuvalippui miulle ja Sinille.

Sini tuli takas Leenalta, ja mie sanoin, et ”Sini, Kjerppe alottaa työt elokuvateatteril, ja meiät on kutsuttu sinne kattoo filmei!” Sini sano laiskasti, et ”Jep jep” ja lösähti sohvalle. Sini se ain osaa olla oikees paikas oikeesee aikaa!

Mie lennän niiku lintusein

2008-06-21T19:21:00.002+03:00

Yks päivä mie siivosin kommuunii juhannuskuntoo, ja tarjouduin siivoomaa Marjukan, Eijan ja Pertin, Kjerpen sekä jonkuu muunkii kämpän. Joillakii ovi vedettii saman tien kiinni miu nenän eestä, mut joillekkii mie pääsin pujahtamaa sisää. Marjukal mie onnistuin pääsemää tuulikaappii, mut hää oli asentanu tuulikaapin ovenkahvaa sähköpaimenen miu varalta. Mie sain siit sähärin, ja jouduin palaa takas. Marjukka sano ikkunast, et mie saisin siivota parvekkeen. Mie riensin oitis parvekkeelle ämpärin ja mopin kans, ja rupesin toimee. Hetken päästä mie kuulin rikkoutuvan aidan ääntä, ja yhtäkkii mie huomasin olevani lentämäs alas sielt parvekkeelt, ja vieres tuli parvekkeen kaide, moppi ja ämpäri. Kjerppe istu pihakeinus, ja mie rötkähin siihe keinun etee, ja ne kaikki kamat tippu siihe vieree.

Kjerppe ei ihmetelly yhtää, et mist mie olin siihe tullu, vaa hää sano, et miu pitäis lähtee käymää kaupassa. Mie sanoin ilosesti, et ”Joo!”, mut samaa aikaa Marjukka huus ikkunast miulle, et jäiks miul joku homma kesken. Mie sanoin, et tavallaa jäi, mut mie päätin viimeistellä sen myöhemmin. Sitä mie en kertonu Marjukalle. Kjerppe sano, et juomat on taas loppu. Mie menin sisää, kiristin päähäni sinisen huivin (vähä niiku mie oisin ninja) ja lähin ajamaa kohti kauppaa. Mie tunsin itteni nuorekkaaks ja iloseks.

Siel kaupas mie valitsin kärryy ison kasan Trippei, kookos-mehuu, kaktus-mehuu ja Jää tangeriini-limsaa. Sit mie otin lisäks ruokatarvikket. Mie ajattelin grillata kanaa, siit Sini tykkää. Marinadit mie päätin tehä ite. Ku mie tulin takas, ni Kjerppe oli jo siirtyny sisää sohvalle istumaa, ja hää seuras vihasen näkösenä, et mitä mie oon ostanu. Kjerppe ei ikinää hae juomist sil tavalla, et mie nään. Yleensä hänelle on vaa yhtäkkii ilmestyny kätee joku Trippi. Sini tuli keittiöö auttamaa minuu niitten ruokien kans.

Illalla myö istuttii sohvalla, ja Kjerpelle ilmesty koko aja kätee joku uus Trippi tai lasillinen kookosmehuu. Mie otin hänest mallii, ja hain itelle pari päärynätrippii jääkaapist. Sini sano miulle ja Kjerpelle, et ”Tajuuttestyö, et tei ei oo koko ajan pakko juua jotai!?” Mie en ollu ajatellu asiaa ennen silt kannalta, mut mie kuiteskii ajattelin, et kyl Kjerppe tietää nää jutut. Mie sanoin ilosesti, et ”Ai jaa!”, ja kulatin kurkkuu Jää-tangeriini-limsaa. Kjerpen silmät näky just ja just pipon alta ja hää katteli vihasena Sinii ja minuu.

Mie en sano mitää ettet siekää sanois sitä, minkä Marjukka sanomattakii tietää

2008-06-19T09:58:00.005+03:00

Eilen ku mie tulin kotii, ja kurkkasin ekaks ikkunast sisää, mie näin Kjerpen sohval ryystämäs mansikka-Trippii. Sit ku mie olin astunu sisää, ni sitä trippii ei enää näkyny missää, ja Kjerppe tuijotti vihasen näkösenä telkkarii. Sil hetkel miekii tajusin, et Marjukka on oikees siinä, et Kjerpen pitäis vähentää kaljan juomista. Miust tuntuu, et nyt Kjerppe on ite yrittäny alottaa kaljan juonnin lopettamisen. Mie seisoin siin olohuoneen keskel oravan näkösenä, ja Kjerppe tokas, et ”Hitto Hassari siu pitää käyä tänää kaupassa.” Mie sanoi ilosena, et ”Ai jaa!” Mie menin tarkistaa jääkappii, ja huomasin, et se kookos-mehu oli juotu! Sini tuli keittiöö, ja mie kysyin , et onks hää juonu sen kookos-mehun, mut hää sano, et hää on vaa maistanu sitä vähä. Mie päättelin, et Kjerpen on täytyny juua se, ellei miu kämpil oo yöllä käyny raptorilauma juomas sitä. Mie yritin varovasti tiedustella Siniltä, et oisko hää sattumalt nähny sellast laumaa, mutta Sini vaa hymähti, et mie taas sekoilen.

Sit mie menin takas olohuoneesee ja istuin sohvalle. Myö istuttii hetken aikaa siin Kjerpen kans, ja yhtäkkii Kjerppe tokas vihasesti, et ”Hitto Hassari sie et saa kertoo kellekää, et mie oon vähentäny kaljan juontii!” Mie tuijotin vaa oravan näkösenä eteenpäi, ja sanoin, et ”Ehä mie sitä kellekkää kerro!” Sit Kjerppe jatko, et hää tietää, et mie hain sen Marjukan roskii heittämän Turtles-puvun takas, ja et se roikkuu hengaris miu vaatekaapis. Miu naama alko vääntyy viel kreisimpää oravan ilmeesee. Kjerppe sano, et jos mie kerron Marjukalle siit kaljan juonnin vähentämisest, ni hää kertoo Marjukalle siit Turtles-puvusta. Kjerppe mesos, et Marjukka alkaa kuitenkii hössöttää jotai siit kalja-asiast, ja pahimmas tapaukses hänet viiää taas vierotuksee. Kjerppe sano, et hitto sinne hää ei enää lähe. Sit Sinikii tuli sohvalle istumaa, ja myö kaikki juotii Trippei ja katottii Casino Royalee.

Muuttopuuhis

2008-06-18T15:22:00.002+03:00

Ai moi! Mie ja Sini kannettii Sinin tavaroit miu kämpille pahvilaatikois, ja mie törmäilin vähä välii puihin. Yhes vaihees mie päätin lähtee viemää niit tavaroit pyörällä, et se prosessi vähä vauhdittuis. Mie venkutin siihe pyörän tarakkaa kiinni ison pahvilaatikon ja työnsin sinne läjän Sinin kamoja. Sini sano, et hää vois lähtee nyt samaa matkaa kommuunille, ja mie heivautin Sinin siihen tarakal olevaan laatikkoo. Sini tais vähä yllättyy, ku ku hää sano, et mie oon hullu. Nykysi miu kotimatkan varrelle on tehty sellaset kummut, joist miu pitää aina ajaa kauheeta vauhtii. Kerran Sini yritti selittää, et siin vieres menee uus asfaltoitu tie, mut mie en oo viel sitä ruvennu käyttämää. Nyt ku myö mentii niis kummuissa, ni Sini lennähti sielt laatikosta miu niskaa ja tipahti sit maaha. Hänel tuli käsii ja naamaa vähä ruhjeita, mut mutten hää tuntu olevan ok.

Kommuunil myö raivattii miu olohuoneest yks osa Sinille. Kjerppe istu vihasena sohvalla, ku myö siivottii. Illalla mie lähin lähikauppaa ostamaa kaljaa Kjerpelle ja pientä purtavaa miulle ja Sinille. Leena ei vaikuttanu kovin iloselta siitä, et Sini muuttaa miun luo, mut hää ei voinu muutakaa, ku Sini sano, et se ois hänelle tärkeetä. Leena sano, et miu pitäis pystyy tarjoomaa Sinille ruuat ja sen semmosta. Tähän mennes miu tajoilut onkii ollu kaljapanotteisii, ku Kjerppe on ollu miul non-stoppin pari vuotta kylässä, ja hää on toivonu lähinnä kaljaa ruuaks. Mie ostin iltapalatarvikkeiks leipää, juustoo ja jugurttii. Juomahyllyil mie kattelin arkana siihe suuntaa, mis oli muitakii juomii ku kaljaa. Leena sano miulle, et miu ja Kjerpenkii pitäis vähentää kaljan juontii nyt ku Sini asuu miu luona. Hyllyst mie vetäsin mukaa kookos-mehuu ja trippei. Sit mie muistin, et kerran Kjerppe oli keittäny teetä, ja mie nappasin mukaa pari teepakettiiki. Kjerpelle mie otin vaa six-packin.

Ku mie tulin takas kommuunille, ni Sini ja Kjerppe istu sohval kattomas Las Vegasii. Kjerppe tuijotti sitä six-päkkii niiku jotai eksoottist hedelmää, mitä hää ei oo ikinä ennen nähny, mut miust Sini näytti onnelliselta.

Tytär tulee asumaa miu luokse, nii on tytär!

2008-06-16T16:11:00.002+03:00

Sini valmistu vähä aikaa sitte, ja nyt häne pitäis hakee töitä. Sinä iltana, ku myö päästii yhteisymmäryksee mei perhelomasta, myö jäättii Kjerpen kans auttaa Sinii työhakemusten kirjottamises. Mie olin jo kerran aikasemmin antanu Sinille ohjeit työnhakuu, mut viel hänel ei ollu tärpänny. Kjerppe veti mäyräkoirasta kuudetta kaljaa, ja Sini kysy hänelt, et voisko Kjerppe vähä auttaa niitten hakemusten kirjottamises. Kjerppe sano, et ”Hitto minuu on aina kutsuttu töihin sinne sun tänne, ja johonkii mie oon joutunu menemääki, mut hitto yleensä mie oon välttelly työpaikkoi. Mut hitto voin mie yrittää auttaa sinuu kirjottaa työhakemuksii, jos ne Hassun avustamat hakemukset ei toiminu.” Mie tiesin, et Kjerppe ois just oikee henkilö auttamaa Sinii. Sini sano, et mie olin pilannu häne hakemukset piirtelemäl niihi kännyköit ja dinosauruksii. Mie mietin, et oiskoha niihi voinu piirtää oravii. Nykysi sitä ei koskaa tiiä, et mikä on päivän sana!

Leena ja häne mies katto olohuonees telkkarii. Illalla Leena toi vihasena iltapalaa Sini huonesee miulle ja Kjerpellekkii. Sini sano, et hää haluis joko muuttaa omaa kämpää tai miun luokse. Mie ajattelin, et miu luona Sini sais paljo enemmän tukee: mie voisin auttaa häntä erilaisis aktiviteeteis niiku extreme-urheilus, ja Kjerppe vois auttaa häntä opiskelus ja työnhaus. Mie sanoin Sinille, et hää vois tulla vähäks aikaa miu luokse asumaa, ja sittehä hää vois muutta omaa kämppää, ku saa työpaikan. Mie lupasin tulla avustaa sisustukseskii, ku hää löytää itellee sopivan kämpän. Mie pohdiskelin, et voiskoha Sinistäkii tulla myyjä. Mie ja Sini voitas myydä samanlaiset lippikset päässä ja syyä kolmioleipii ruokatunnil. Mie yritin pyyhkii oravan ilmettä naamalta, ja seurasin, ku Kjerppe neuvo etuhampaat loistaen Sinii kirjottamises.

Lomakuumetta

2008-06-15T21:15:00.003+03:00

Moi! Eilen mie olin Leenal ja Sinil kylässä. Tai tavallaa mie vilahin sisää Leenalt salaa, ku miul on täl hetkel heille porttikielto. Mie istuskelin Sinin huonees nojatuolis, ja juttelin Sinin kans. Sini kerto, et sitä Leenan uutta miestä ei oo enää näkyny heillä nii paljo ku ennen. Sini oli sitä mieltä, et se mies ois kyllästyny siihe, et Leena on aina nii kiree. Mie ajattelin, et mie voisin opettaa Leenaa tekee jotai rentoutusharjotuksii, ni ehkä hää ei sit ois aina sellanen. Yhtäkkii Leena huus olohuoneest Sinille, et onks hänel jotai pyykkikoneesee laitettavaa, ja Sini käski miu olla iha hiljaa. Sit Leena jo paukkaskii sisälle Sinin huoneesee, ja näki miut istumas selkä suorana siin nojatuolis. Leenan korvist alko tulla savuu, ja hää huus miulle, et miul ei ois mitää asiaa hei kämpille. Mie näin sivusilmäl, et Sinin huoneen ikkunan taakse oli saapunu Kjerppe kaljapullo kädes. Mie olin tyytyväinen, ku Leena oli nii keskittyny huutamaa miulle, ettei hää huomannu Kjerppee. Sini yritti vetää verhoi etee, mut asiat sai uuden käänteen, ku Kjerppe kiipes tuuletusikkunast sisää, ja sano vihasen näkösenä, et ”Mitkäs hiton kinkerit tääl on?”

Mie sanoin ilosesti, et mie ja Sini suunnitella mei mökkireissuu. Leena kääns katseen minuu, ja toisti selvästi painottaen ja vihasesti, et ”Mökkireissuu!” Yhtäkkii kuulu ulko-oven ääni, ja hetken päästä Leenan uus mieskii tuli Sinin huoneesee. Hää selvästi hämmästy, ku näki siel miut ja Kjerpen, mut hää kuitenkii yritti esittää normaalii, niiku miekii. Sini yritti selittää Leenalle, et Kjerppe tuli auttaa häntä työhakemusten kirjottamises, mut Leena näytti vähä epäuskoselta. Yhtäkkii miulle tuli sellanen tunne, et mie kattosin sitä tilannetta ulkopuolisen silmin, ja mie näin siel itteni kutsumas koko porukkaa mei mökille puutarhajuhliin. Leena näytti siltä, et hää haluis hakata miut kanveesii, mut Sini selitti Leenalle, et hää haluis, et hänelkii ois ees joskus kunnon perhe, ja et myö voitas viettää jotai perhelomii. Leena vaa seiso vihasena siin ovella ja mulkoili minuu. Sit Sini viel lisäs, et hää on kyllästynyt siihen, et Leenal aina vaihtuu miehet ja et hää on aina nii kireenä. Mie olin just alkamas ehdottaa Leenalle, et mie voisin opettaa hänelle niit rentoutumisharjotuksii, mut Sini työnsi miu suuhun muffinssin, ja sano, et miu pitäis maistaa sitä. Vaik Sini onkii fiksu tyttö, ni joskus hääkii toimii aika ajattelemattomasti!

Sit Leena rupes myöntymää, et jos se Sinille ois tärkeetä, ni myö voitas koko porukka mennä mei mökille. Yhtäkkii mie huomasin, et se miu kaksoisvelikii seisoo Sinin huoneen ovella Leenan takana. Kjerppe pollotti kookkaana ja vihasena siin Sinin huoneen keskellä kalja kädes ja kysy, et ”Hitto millon sinne mökille pitää lähtee?” Mie sanoin ilosesti, et heinäkuussa. Leena kysy, et ”Anteeksi vaan, mutta mitä tekemistä Kjerpellä on meidän perhelomalla? Ja tarkalleen ottaen sinäkään Hassu et ole meille mitään perhettä tai sukua.” Mie selitin, et Kjerppe on nykysi tavallaa Sinin kotiopettajatar. Kukaa ei kuitenkaa ottanu kantaa Leenan siihen kommenttii, et mie en ois heille mitää sukuu. Kjerppe mutis, et ”Ei kai tässä mitää kotiopettajataria olla.” Sit Leena tuhahti, et ”Anna mun kaikki kestää!” ja lähti koppavasti kävelemää kohti keittiöö. Mie tulkitsin sen nii, et mei yhteinen loma on nyt lyöty lukkoon.

Kesäpäivä putiikil

2008-06-10T14:07:00.001+03:00

Yks päivä mie juttelin työkaverien kans digi-TV:st ja remonteist. Yksi myyjä kerto, et hää aikoo tehä kesäl kylpyhuoneremonttii. Mie kerroin, et miu naapurikii tekee saunaremonttii. Siit kertoes miu naama yritti vääntyy oravan ilmeesee, mut mie väänsin sitä takas ilosee ja kolmionenäsee ilmeesee. Mie jätin kertomatta sen, et se sauna on kommuunin yhteinen, ja et miekii lämmittelen sitä harva se päivä. Vaik yleensä mie käyn lämmittelee rantasaunoi, ja juon kaljaa niitten terasseil. Mie mietin, et tarviikohan Marjukka miu apuu siin remontis, mut sit miulle tuli mieleen se, et Marjukka oli sanonu, et se miu aiheuttamii vahingoit korvaava vakuutus takaa hänelle ammattimiehet remontoijiks. Taustal tuli telkkarist uutiset, ja siel kerrottii vakuutusyhtiöiden suurista tappioista.

Mie nojailin siin tiskii ja myö puhuttii kesälomasuunnitelmist. Aika moni oli menos mökille, niiku miekii. Tänä vuonna mie päätin, et Sini lähtis miu mukaa. Kjerpest mie en oo varma, ku yleensä Sini ja Kjerppe ei oo tullu keskenää toimee. Mie iteroin sillee, et sit ku Sini lähtee, ni Kjerppe tulee sinne. Kjerppe ei välil tajuu ollenkaa, kuka Sini on, niiku en miekää. Mut Sini on kuitekii miu tytär! Toisaalta eihä sil sillee oo välii, et tietääks joku kuka joku toinen on, onha miukii kämpil istunu vaik kuin monta kertaa joku täysin vieras ihminen kattomas miu plasma-tv:tä.

Yhtäkkii sisää tuli asiakas, ja hää kyseli, et onks miul taulutelevisioit. Mie sanoin ilosesti, kaula pitkänä, et ”Juu!”, ja aloin esitellä niit hänelle. Välil mie kävin vilkasee tiskin alta sellast lappuu, mihin pomo oli kirjottanu, et mitä mie EN sais myydes tehä. Siin oli esimerkiksi, et mie EN sais kertoo, et telkkareit on erivärisii, ku niit ei oo, ja mie EN sais ruveta myymää sellasii tuotteit, mitä siel putiikis ei oo. On siin myymises nykysi haastettaa kerrakseen! Sit ulkona tuli kesäsade, ja mie lähin ostamaa K-Marketist eväitä.

Ei päätä eikä häntää

2008-06-04T11:32:00.003+03:00

Yks päivä ku mie olin tulos Woodoost takas kommuunille, mie näin, et sielt oli lähössä paloauto, ja Marjukka oli naama mustana pihalla. Mie yritin hiipii huomaamatta omaa kämppää, mut portailla Marjukka nappas minuu kiinni punasen paidan niskasta. Hää retuutti miut istumaa puutarhakeinuu, ja huus miulle, et oonks mie taas kerran lopullisesti seonnu. Marjukan mukaa mie en käytä nykysi järkee enää sitä vähääkää, mitä ennen. Hää selitti jotai, et kommuunin sauna oli syttyny tulee, ja hää oli joutunu kutsumaa palokunnan. Marjukka sano, et jos mie nyt mistää mitää voisin tajuta, ni miu ei tulevaisuudes pitäis laittaa bensaa kiukaasee. Mie ihmettelin, et mist mie olin sen bensakanisterin saanu, mut sit mie muistin, et sehä olikii varmaa sielt miu ja Kjerpen pommisuojasta. Yks päivä ku mie ja Kjerppe katottii Maailmojen sotaa, myö tajuttii, et mei pitäis varautuu maailmanloppuu varten, ja myö kerättii kommuunin ullakolle kaikkee tarvittavaa tavaraa: ruokaa, kaljaa, bensaa ja elektronisii laitteit. Mie ajattelin, et maailmanlopun tullessa mie voisin olla tavallaa Tom Cruise.

Sit Marjukka kysy miulta, et oonks mie ajanu juovuksis kotii Woodoosta, ja mie sanoin, et ”Ehä mie juovuksis oo ajanu!” Kjerppe katto vihasen näkösenä ikkunasta kalja kädessä. Mie ku lähin kaahaamaa sielt kotii, ni mie muistin, et sillon vissii ei ois hyvä ajaa, ku on juonu kaljaa. Mie oon yleensä juonu kaljaa sen takii, ku Kjerppe on aina laittanu miu kätee kaljan, ja mie en tavallaa oo päässy tutustumaa muihi juomii. Kerran mie tajusin, et kaljan vois vaihtaa kokikseen, ja sit miul on viel kaktusmehu. Mut Woodoossa mie en niit muistanu. Mie rytkyttelin kaikennäkösii mettäteitä kotii, ja poliisit ajo miu perässä pillit ulvoen. Onneks mie tunsin kaikkii jännii reittei, ni ne poliisit juuttu autolla suohon. Se suo oli sama, johon mie kerran ite juutuin työmatkalla, ja olin siel monta päivää.

Kesäisil rannoilla

2008-06-01T14:38:00.004+03:00

Mie ku olin nuori, ni miul oli pitkä tukka, ku mie ajattelin, et mie harrastaisin hevii. Äiti aina sano, et ”Kyllä tuon pojan tukka pitäis saada jo leikattua!”, mut mie en halunnu. Keväällä ku koulu päätty, ni mie kävelin selkä suorana ja tukka tuules liehuen reippaasti kotiin todistuksen kanssa (miul oli lippis päässä), ja näytin todistusta äitille ja isälle. Hyö katto sitä, ja sano, et ”No ensi vuonna sitte paremmin!” Joskus hyö vei miut ravintolaa syömää ja mie vietin kesiä rannalla ilakoiden. Eilen mie olin Woodoossa ja mietin niit kesii.

Tänä vuonna miu rannal olot onkii ollu vähää hankalii. Mie ku olin Marjukan kans pelastautunu rannalle siit kanoottionnettomuudest, ni mie tajusin, et miu pitää alkaa elvyttää Marjukkaa. Mie roikotin häntä jaloista sillee, et vedet pääs tulee ulos keuhkoist, ja sit mie laitoin hänet maaha retkottamaa. Sit Marjukka avas silmät ja näki häne pelastajansa. Marjukka veti minuu turpii ja sano, et oishan se pitäny arvata, mitä tapahtuu ku lähtee miu kans ajelee kanootil. Mie soitin Kjerpelle, et hää tulis hakee meiät, ja kohta Kjerppe kaahas kalja kädes Marjukan autolla rannalle. Hää anto sen kaljan Marjukalle ja sano, et ”Hitto juo täst, ni siulle ei tuu hypotermiaa!” Marjukka joi.

Kohta myö istuttiiki jo Marjukan kans häne auton takapenkil ja Kjerppe ajo vihasena kohti kommuunii. Mie raaputin linkkaril dinosaurukseen kuvaa siihe auton sisäpuolen ovenkahvaa. Marjukka sano, et miu pitäis käyä lämmittämäs kommuunin sauna, et hää pääsisi lämmittelee. Mie kävin pistämäs saunan kiukaan täytee puuta, heitin sinne oravan näkösenä bensaa kanisterista ja pistin tulitikut perää. Sit mie lähin Woodoosee. Siel mie join kaljaa, ja muistelin sitä, ku mie uin nuorena Batman-kellukkeitten kans rannal. Sillon mie olin 16-vuotias.

Inspiraatioo hakemas

2008-05-28T10:32:00.003+03:00

Ai moi! Yks päivä ku mie jäin rannalle ootteelee, et Marjukka tulis sinne kanotoimaa, ni mie jouduin oottaa koko yön, kunnes Kjerppe tuli vihasena hakee miut sielt pois. Kello oli jotai yks yöllä, ja mie nukuin laiturin alla, ni yhtäkkii Kjerppe nappas minuu ryntteist kiinni, ja sano, et ”Hitto Hassari nyt sie oot menny liian pitkälle! Hitto sie voit hommata itelles oman kanootin, ettei siu tarvi naapuuris kanoottii kytätä kaiken päivää ja yötä!” Mie sanoin, et mie ajattelin vaa Marjukan parasta, ku miust tuntuu, et hää inspiroitus taiteesee paremmin siel kanoottireissul, jos mie oisin mukana. Ja siin ois sekii hyöty, et jos jotai sattuis, ni mie voisin auttaa Marjukkaa. Seuraavan päivänä mie kysyin Kjerpeltä, et voisinks mie nyt mennä rannalle oottelee, et Marjukka tulis sinne kanootin kans. Kjerppe sano, et ”Hitto mee.” Mie vetäsin taas melonta-asun päälle, ja menin rannalle oottamaa. Mie lämmittelin käsii housuissa, ku ulkona oli vähä kylmä. Parin tunnin päästä Marjukka tuli sinne kanootin kans.

Sit Marjukka rupes laittamaa sitä kanoottii lähtökuntoo, ja mie sanoin, et ”Marjukka, mie tuun siu kanootin perämieheks!” Marjukka lupas, et mie saisin tulla mukaa, jos mie meloisin kunnolla ja oisin iha hiljaa. Miu mielessä kuulu sellanen lause, et "Ehä mie hiljaa oo!", mut mie en sanonu sitä äänee. Sit myö lähettii ulapalle, ja mie meloin ku viimestä päivää. Yhes vaihees myö ohitettii moottorivene. Sit mie ajattelin, et vois olla iha jännää keinuttaa kanootti, eikä Marjukkakaa ollu kieltäny sitä. Mie aloin heiluu siin kanootis, ja Marjukka huus, et miu pitäis heti lopettaa. Yhtäkkii se kanootti olikii kääntyny ylösalasin, ja Mie ja Marjukka törötettii kanootis päät kohti järvenpohjaa. Miu naama pyyhkiyty oravan ilmeesee, ja mie huomasin, et Marjukka pyristelee pois kanootist. Sit ku hää oli päässy ite irti, hää tuli vetää minuu pois. Sit ku miutkii oli irrotettu, mie huomasin, et Marjukka alko vajota kohti pohjaa. Mie tarrasin häntä jaloista ja vedin rantaa. Siin ku mie raahasin Marjukkaa rannalle, ni mie ajattelin, et tää on sitä extreme-elämää! Mie päättelin, et täs ois Marjukalle inspiraatioo kerrakseen. Sit ku Marjukka avas silmäsä, hää näki ensimmäisenä miu naaman ja punasen lippiksen.

Kanoottielämää

2008-05-24T19:34:00.003+03:00

Ai moi! Tänää mie olin viemäs roskii samaa aikaa ku Marjukka, ja mie kysyin hänelt, et mite häne taiteileminen on sujunu, ni hää sano, et nyt ei oo ollu oikee hyvää inspiraatioo. Mie sanoin, et ”Siehä voisit löytää inspiraatioo luonnosta!” Marjukka sano, et sieltähän sitä vois löytää, ja lähti takas omaa kämppääsä. Oikeestaa mie olin seurannu ikkunast pari tuntii, et millon Marjukka tulee viemää roskat, et mie voisin viiä miu roskat samaa aikaa. Kjerppe sano, et hitto miu pitäis jo viiä ne roskat, ku siel kuulemma jo hörräs monenlaisii kärpäsii. Marjukka ei oo päästäny minuu enää kylää sen jälkee ku mie asensin ja purin ne salakuuntelulaitteet.

Sit mie huomasin ikkunasta, et Marjukka lähti kävelee autolle, ja mie seurasin häntä ja hyppäsin takakonttii. Imatran keskustas mie avasin takakontin ja katoin sielt kirahvin näkösenä ulos. Marjukka oli menos kohti Intersporttii. Mie seurasin häntä, ja siel Intersportis mie olin sovittelevinani lenkkareit, et Marjukka luulis minuu tavalliseks asiakkaaks. Mie seurasin, ku Marjukka puhu jonkuu myyjän kanssa, ja mie tajusin, et Marjukka meinaa ostaa kanootin! Se myyjä kysy hänelt, et oliks hää ajatellu yhen vai kahen hengen kanootti. Miust sen myyjän ääni kuulosti iha miu ääneltä. Marjukka sano, et yhen hengen. Sit se myyjä lähti hakee varastolt kanoottii, ja mie seurasin perässä. Ku hää oli tarraamas kiinni yhen hengen kanootti, ni mie taklasin hänet ja nappasin siit kahen hengen kanootin. Sit mie sanoin yhelle toiselle myyjälle, et tää kanootti pitäis viiä sille taiteilijanaiselle, joka seisoo tiskin luona.

Sit mie juoksin takas kommuunille ottamaa, et Marjukka tulee takas. Marjukka jätti sen kanoottipaketin pihalle ja meni sisälle. Mie oottelin ikkunas, et hää tulis taas pihalle. Yhes vaihees Kjerppe sano miulle, et ”Hitto siu pitää keksii itelles jotai muuta tekemist!” Mie sanoin, et ”Ehä mie muuta tekemist keksi!” Muutaman tunnin oottelun jälkee Marjukka tuli pihalle ja alko avata sitä kanoottii. Sit ku Marjukka tajus, et se onkii kahen hengen kanootti, hää pyöritteli päätä, ja miekii tuijotin sitä kanoottii kaula pitkänä. Mie ehdotin, et miehä voisin lähtee hänen kans melomaa, ja Marjukka sano, et ”Ehdottomasti ei!” Sit mie tulin takas omaa kämppää ja vetäsin kaapista melonta-asun. Nyt mie meen oottelemaa rannalle, et millon Marjukka tulee sinne sen kanootin kans.

Täs talos jokaisel on miu kasvot

2008-05-21T09:57:00.002+03:00

Eilen mie päätin mennä kattomaan, miten Marjukan taiteileminen sujuu, ja onks hää saanu pyyhittyy ne miun piirtämät dinosaurukset siit kankaasta. Mie ku olin menossa kohti Marjukan kämppää, ni mie huomasin, et roskiksest roikkuu sitä kangasta, mihin mie olin piirrelly. Mie päätin, et mie menisinkii tapaamaa Marjukkaa vaa epäsuorasti. Marjukal oli yks tuuletusikkuna raollaan, ja mie aloin kurkkii siit sisää. Marjukka oli muovaamas savee, ja mie näin vastakkaisel seinällä olevasta peilistä, et miu naama näkyy siin ikkunas nenää asti. Punanen lippis näky kaikist selviten. Yhtäkkii miu ajatukset keskeytti se, ku Marjukka tarttu minuu ryntteist kiinni ja veti sisää siit avonaisest ikkunast. Hää sano miulle, hää ei enää jaksa sitä, et miu naama vilahtaa millon missäkin ikkunassa ja peilissä. Mie ajattelin liito-oravii. Marjukka kysy, et eiks miul oo parempaa tekemist, ku kytätä hänen ikkunan alla. Mie sanoin, et ”eihä miul parempaa tekemist oo!”

Sit mie muistin, et Kjerpel ois nyt se perhepäivällinen, ja mie päätin mennä kattomaa sitä. Kjerpen vanhemmat asuu Saareksiinmäel omakotitalos, ja mie kiersin takapihalle, et mie näkisin suoraan hei ruokapöytää. Mie ujutin talon alta mikin sisää, ja aloin kuunnella. Sielläkii mie kurkin sillee, et miu silmät ja lippis näky ikkunast sisälle. Kjerppejen talos se ikkuna oli nii matalal, et miu piti olla kyykyssä.

Sisäl roukapyödäs oli Kjerpen äiti, isä, Kjerppe, häne veli ja sisko. Kjerpen äiti oli pieni ja hento tummatukkanen nainen, ja Kjerpen siskokii oli samanlainen, vähä isokokosempi vaa. Kjerpen veljel oli pitkät hiukset ja lippis, mut muuten hää näytti iha samalta ku Kjerppe, ja Kjerpen isä oli muuten samannäkönen ku Kjerppe, mut vaa vähä isompi. Mie kuulin ku Kjerppe selitti, et häne valinta elämäs on nyt keskittyy juomisee ja action-elokuvii. Sit hää viel sano, et ”Hitto jos mie joku päivä päätän alkaa käyttää miu älyy, ni hitto teil ei oo siihe mitää sanomist!” Kjerpen äiti sano, et totta kai Kjerppe sais alkaa käyttää häne älyy, ja hää toivoiskii sitä. Kjerpen isä katto vihasen näkösenä kaljapulloo ja perhettään, ja sano, et ”Hitto sie teet mitä lystäät.”

Kjerpen veli sano, et kylhä Kjerpen on hyvä, ku hänel on oma elokuvateatterikii. Kjerppe meni vähä vihasen näköseks, mut alko sit puolustautuu, et setä oli jättäny hänelle perinnön sen takii, et hää on sedän lempi-Kjerppe. Sit Kjerppe viel sano, et ”Hitto työ saatte mennä sinne kattoo elokuvii iha millo haluutte, kuha työ ette kerro niille työntekijöille, et mie oon sen paikan toimitusjohtaja!” Sit Kjerppe vetäs taskust kauheen määrän elokuvalippui, ja laitto ne vihasesti pöydälle. Yhtäkkii Kjerpen äiti kattoo ikkunaa kohti, ja sano, et ulkona tais vilahtaa myyrä tai orava.

Kjerpet kokoontuu

2008-05-19T16:31:00.002+03:00

Eilen Marjukka tuli kattoo, et mite mie ja Kjerppe jaksellaa. Hää sano, et häne pitäis nyt tehä monta teosta jonkuu taideapuraha-anomuksen takii, ja hää ei kuulemma ehtis vahtimaa meitä kovin usein. Mie toivoin, et se Marjukan olohuonees muovipussis ollu valkonen kangas ei ollu tarkotettu niit taideteoksii varten, ku mie olin piirrelly siihe dinosauruksii Marjukan uusil akryyliväreillä. Kjerppe sano Marjukalle, et ”Hitto meit ei tarvii alkaa vahtaamaa!” Mie sanoin viel niiku pisteeks i:n päälle, et ”Nii!” Marjukka sano, et ”hyvä”, ja lähti.

Sit myö istuttii sohval, juotii kaljaa ja katottii Predator kakkosta. Yhtäkkiä Kjerppe tokas, et ”Hassu, hitto pitäisköhä miu yrittää saaha miu vanhemmat hyväksymää miut sellasen ku mie oon?” Mie sanoin reippaasti, et ”Joo!” Sit Kjerppe kysy miult et hitto mite miu vanhemmat on sietäny minuu. Mie sanoin, et ”Eihä hyö minuu sietäny oo!” Kjerppe sano, et ”No hitto sitä mie aattelinkii!” Sit Marjukalt tuli mesee kysymys, et oonks mie piirtäny ne dinosaurukset häne pellavakankaalle. Mie suljin mesen äkkii, ja tajusin, et nyt myö ei voitas kysyy Marjukalt, et mitä Kjerpen pitäis tehä. Mie ehdotin, et myö mentäs kysyy Pertiltä.

Sit myö marssittii Kjerpen kans peräkanaa Eijan ja Pertin ovelle, ja Pertti tuli avaamaa. Mie kysyin, et ”Pertti, mite Kjerppe vois saaha häne vanhemmat hyväksymää hänet sellasen ku hää on?” Pertti sano, et ”No mie en tiiä, mut mei Eija vois tietää.” Mie toivoin, et Eija ei ois enää suuttunu miulle siitä, et mie varastin häne rullaluisimet, tuhosin heiän tyttären kämpän irtaimiston ja väitin miu pomolle, et Eija on värillisten kännykän akkujen toimittaja. Sit Eijakii tuli ovelle, ja kysy, et mitä asiaa meil on. Mie selitin hänelle, ja Eija ehdotti nopeesti, et Kjerppe vois mennä joku päivä syömää häne vanhempie luokse ja pisti sit oven kiinni.

Myö käveltii hiljaisuuden vallitessa takas miu kämpää ja pistettii predatorit pyörimää. Sit Kjerppe tarttu kännykkää, ja näppäili siihe numeroit naama kauhees irvistykses. Hää sano, et ”Tääl on Kjerppe moi! Mie voisin tulla huomenna kotii syömää.” Puhelun jälkeen Kjerppe katteli nopeesti vihasena ympärillee. Sit hää kerto, et häne äiti kutsuis syömää myös häne siskon ja veljen, ja huomenna paikalla ois kaikki Kjerpet.

Jos miekii oisin predator, ni mie hyväksyisin itteni sellasen ku mie oon

2008-05-16T14:21:00.002+03:00

Ai moi! Tänää ku mie tulin putiikilt, ni ensiks mie kurkistin ikkunast sisää miu kämppää. Hetken miust näytti, et sohval istuis velociraptori juomas kaljaa, mut sit mie tajusin, et eihä siel sellast oo! Seuraavaks mie menin kurkkimaa Kjerpen ikkunoist sisää, ja Kjerppe oli siel olohuonees leikkimäs seepralla. Miunki teki mieli leikkii sillä. Vaik miulle on ostettu oma seepra Citymarketist, ni mie haluisin kuitenkii leikkii vaa sil Kjerpen seepralla. Kerran Kjerppe veti minuu turpii, ku mie olin ottanu häne seepran. Sit mie kävelin Marjukan kämppää, ja purin ne kuuntelulaitteet sielt pois. Marjukka sano, et taas oli vakuutuksest hyötyy, ku mie hakkasin vasaral seinää. Miu piti saaha sielt yks mikki pois. Epähuomios mie vasaroin parii otteeseen väärää kohtaa, mut sit lopulta mie löysin oikeen kohdan. Mie kävelin oravan näkösenä ulos sen laitteiston kanssa, ja menin miu kämpän kautta asentamaa sitä Kjerpen kämpän seinii.

Sit mie aloin kuunnella Kjerpen kämppää kuulokkeet päässä. Välil sielt ei kuulunu mitää, mut sit Kjreppe puhu, et ”Hitto sie ku katosit, ni sen jälkee miul ei ollu ketää ystävää ennen ku mie tutustuin Hassarii. Kerran ku mie luulin, et Hassari kuoli, ni mie ajattelin, et siit mie en enää selvii.” Sit oli vähä aikaa hiljasta. Kohta Kjerppe taas sano, et ”Hitto en mie äitii ja isää voi olla yhteydes, ku ei hyö oo koskaa hyväksyny minuu sellasen ku mie oon.” Mie kurkistin miu seinää poraamast reiästä sisää, ja Kjerppe nousi ylös ja piti seepraa käsissä ja sano sille, et ”Hitto mie oon hyväksyny itteni sellasen ku mie oon, ja nii oot siekii! Hitto mie oon hiton älykäs! Ja rikas!” Sit Kjerppe katteli vihasena ympärillee pipon reunan alta, ja mie vilahin salamana takas omaa kämppää sohvalle istumaa. Vähän ajan päästä Kjerppe tuli miu kämpille, ja myö alettii kattoo Predatorii ja juua kaljaa.

Mie oon iha okei!

2008-05-15T11:22:00.002+03:00

Tänää mie kävelin kioskin ohi, ja iltasanomis luki, et johokii hautaa oli toimitettu väärä vainaja. Mie jatkoin oravan näkösenä matkaa, ja mietin, et olikoha miu hautaa laskettu joku muu ku mie. Kommuunil mie kysyin asiast Kjerpeltä, ja Kjerppe sano, et miu ei pitäis olla siin kyseessä, ku hää oli ilmottanu sinne, et minuu ei haudattaskaa. Sit Kjerppe sano miulle, et ”Hassu, sie et oo oikeesti kuolemas.” Mie sanoin ilosesti, et ”Ai jaa!” Kylhä sitä piristyy, ku elämälle tulee tällee jatkoaikaa! Kjerppe sano, et hää oli tutkituttanu miut, ja mie lähin haravoimaa pihaa. Sit yhtäkkii Kjerppe olikii tullu pihalle! Yleensä hää ei liiku sohvalta, ellei jotkuu villit ja vihaset linnut pakota häntä siirtymää. Kjerppe sano, et ”Hitto eiks sinuu kiinnosta ne tutkimukset?” Mie sanoin, et ”Eihä minuu ne kiinnosta!” Kjerppe tarttu minuu ryntteistä, pisti pihakeinuu istumaa, ja selitti, et häne piti ittesä takii tutkituttaa miut, ku hää kuulemma oli alkanu sairalloisesti pelätä miu kuolemaa. Mie ajattelin, et mie en ollu huomannu mitää sellast. Mie toivoin, et mie oisin voinu auttaa Kjerppee paremmin.

Kjerppe kerto, et hää oli ottanu miult verikokeit ja käyttäny yöllä kaikis magneettikuvauksis, ku mie olin nukkunu. Sit Kjerppe näytti miulle laboratotiolaitteit, joita hää oli hommannu. Niillä hää oli tutkinu miut. Yhtäkkii hää alko katella pipon alta vihasen näkösen ympärillee, ja mie kysyin, et onks hää kunnossa (vaik mie olin nähny Kjerpen tekevän sillee vaik kuin monta kertaa!). Kjerppe sano, et hänel tuli mielee sellanen jäkyttävä tapahtuma häne menneisyydest, mis hää oli hölmöyksissää päätyny jonkuu tutkimusryhmän johtajaks, ja hyö oli tutkinu laboratorios jotai näytteitä. Sit Kjerppe viel mutisi jotai, et ”Hitto ku siit hommast seuras kutsu Nobel-tilaisuutee.” Kjerppe oli saanu katkastuu sen touhun sillee, et hää alko taas juomaa reilusti kaljaa. Mie kysyin, et oliks Kjerppe jutellu prinsessa Victorian kans siel Nobel-gaalassa, ja Kjerppe sano, et hitto hää oli joutunu istuu siel illallisel Victoria vieres ja juttelee häne kans koko illan.

Sit Kjerppe istu sohvalle ja alko juomaa vihasena kaljaa. Mie kuitenkii huomasin, et hää vilkuili usein sinne, mihi hää nykysin piilottaa seepran.

Jos sie et tiiä jotai asiaa, siu kannattaa kysyy sitä siu seepralta

2008-05-14T11:30:00.004+03:00

Yks ilta ku myö istuttii Kjerpen kans sohval juomas kaljaa, Kjerppe sano yhtäkkii, et miu pitäis antaa häne verkkopankkitunnukset Marjukalle, ja sopii Marjukan kans joku yhteinen säilytyspaikka keijupuvulle, josta myö molemmat voitas ottaa se tarvittaessa. Mie menin oravan näkösenä Marjukan ovelle sopimaa niist asioist. Marjukka ei täl kertaa ollu nii vihanen ku yleensä, ja myös sovittii, et Keijupukuu säilytettäs miu kämpän eteisen kaapis, ja Marjukka sais sinne avaimen. Mie annoin Marjukalle miu siskon vanhan pyörän avaimen, mut sit Marjukka suuttu heti, ku se ei kuulemma ollu oikee avain. Mie lähin hakemaa omalta kämpältä ylimääräst avainta Marjukalle. Hetken mie katoin oravan näkösenä sitä avainkaappii, ku siel oli miu ja Kjerpen teettämii avaimii kaikkien ihmisten asuntoihi, autoihin ja kesämökeille. Kerran mie oon itekkii toiminu lukkoseppänä. Sit mie skannasin Marjukalle Kjerpen verkkopankkitunnukset ja lähetin ne häne sähköpostii jpg-muodos.

Kjerppe vissii luuli, et mie oon vieläkii Marjukan kämpil, ku mie näin hänet menemäs seepra kainalossa ullakolle. Mie kävelin oravan näkösenä takas Marjukan luokse, ja Marjukka sano, et mie olin tukkinu häne sähköpostin. Marjukka sano, et häne ja miu pitäis vetää yhtä köyttä Kjerpen kuntouttamises. Mie sanoin, et ”Nii!”

Sit ku mie palasin takas omaa kämppää, mie menin vakoilemaa Kjerppee ullakolle, ja hää oli siel purkamas hautaustoimistoo. Välillä hää istu lattial seppra sylissä ja puheli sille. Hää kysy siltä, et ”Hitto selvitääks myö jos hassari kuolee? Marjukka on luvannu hoitaa miu asioit siin tapaukses.” Kjerppe nousi ylös iha niiku se seepra ois vastannu hänelle jotai. Hää jatko toimiston purkamist, ja sit hää soitti johonkii sellasen puhelun, mis hää sano, et ”Hitto perukaa Äänisen hautajaiset, se mies on elossa!” Sielt puhelimest vissii kysyttii jotai, ku Kjerppe vastas vihasesti, et ”Hitto mistä minä tiiän, tuolla se on nytkii ilosena naapurissa hoitelemas asioit!” Sit Kjerppe soitti Marjukalle.

Hää sano, et ”Moi Marjukka! Hitto eikse se kuitenkii ois parempi, et Hassari kuolis heti?” Marjukka huus Kjerpelle nii kovaa, et miekii kuulin ”Kuuntele itseäsi hyvä mies, puhut parhaan ystäväsi kuolemasta tuolla tavalla! Tästä lähtien tulet heti minun puheilleni, jos alat ajatella, että Hassun olisi paras kuolla!” Oikeestaa mie kuulin Marjukan äänen stereona, ku mie olin asentanu Marjukan kämppää kuuntelulaitteet, ja miul oli koko ajan kuulokkeet päässä.

Elämän ja kuoleman keskusteluit

2008-05-12T11:16:00.003+03:00

Ku Kjerppe tuli sielt lakikeikalta, ni mie olin nukkumas sohvalla. Mie näin sellast unta, et mie tanssahtelin dinosauruksien kans kukkakedolla, ja aurinko paisto. Yhtäkkii mie kuulin, et ovi avautu, mut mie en viel noussu ylös. Sit mie kuulin, et Kjerppe sano vihasesti ja tohkeissaan, et ”Hitto se on kuollu!” Mie mietin, et oonkoha mie nyt kuollu ja päässy paratiisii. Sit mie nousin istumaa, ja Kjerppe veti minuu turpaa ja mie aloin nähä tähtii. Seuraavan kerran ku mie heräsin, ni mie makasin Marjukan sohvalla, ja Marjukka oli laittanu miu otsalle kylmän kääreen. Sit miu näkökenttä alko laajeta, ja oravan ilme väistyä naamalta. Mie huomasin, et Kjerppe istuu nojatuolis juomas vihasen näkösenä kaljaa.

Kjerppe ja Marjukka riiteli, ja Kjerppe sano Marjukalle, et ”Hitto jos Hassari meinaa kuolla, ni samaha se on, et hää kuolee samantien!” Mie ajattelin, et ehä mie samantien kuole! Marjukka sano, et ”Kjerppe, me molemmat tiedämme, että suurin pelkosi on Hassarin kuolema.” Kjerppe sano, et ”Hitto miult vietii lapsena se seepra, ja nyt viiää Hassarii!” Marjukka kysy Kjerpeltä, et mitä sit tapahtuis, jos mie kuolisin, ja Kjerppe nousi suoraks istumaa ja sano vihasesti, et ”Hitto nytkö se kuoli!?” Marjukka sano äkäsesti, et kyseessä ois hypoteettinen tilanne, ja Kjerppe rauhottu vähä ja nojas taas selkänojaa. Kjerppe sano, et monet ihmiset ei oo tullu hänen kans toimee, ja häne isäkää ei koskaa hyväksyny häntä, ku hää oli liian älykäs. Kjerppe kerto, et hää oli joutunu piilottelee isältä niit papereit, et hänet oli hyväksytty kaikkii huippuyliopistoihi. Marjukka katto Kjerppee sen näkösenä, ku hää kattos kultast noutajaa, joka onkii Collie! Sit Kjerppe viel sano, et ”Hitto mite mie saan kaupast kaljaa jos Hassari kuolee, ja hitto kuka miu laskut maksaa verkkopankis! Hitto sit selviää, et mie oon miljonääri ja elokuvateatterin omistaja, jos joku selväpäinen alkaa hoitaa miu asioit!” Marjukka sano vähä ihmeissää, et hää lupaa hoitaa ne asiat, jos mie kuolisin.

Kjerppe sano Marjukalle, et ”Hitto sie et sit vie minuu enää sinne vierotuksee, tai sie saat tulla heti perää keijupuvun kans hakee minuu!” Marjukka vilkas minuu vihasesti, ja mie teeskentelin nukkuvaa. Sit hää vastas epäröiden, et hää hakis tarvittaessa Kjerpen vierotuksest ja tois keijupuvun mukana. Seuraavas silmänräpäykses mie aloinkii nousta istumaa, ja Marjukka kysy, et mite mie voin. Mie sanoin, et miul on vähä sekava olo. Kjerppe nousi vihasena ja reippaana ylös, ja sano, et ”Hitto sit Hassari on OK, nyt myö voiaa lähtee!” Marjukka sano Kjerpelle, et miu pitäis jäähä häne tarkkailtavaks viel seuraavaks yöks. Aamulla mie nousin ylös ja aloin tehä Marjukalle aamupalaks tosca-kakkuu. Hetken päästä palomiehet saatteli miut ja Marjukan ulos, ku Marjukan keittiös oli syntyny pieni paloturvallisuustilanne. Aurinko paisto, ni ikkunoist näki sisää vähä huonosti, mut mie näin vilaukselt, ku Kjerppe istu miu kämpäs sohval juomas kaljaa pipo päässä, ja häne naama oli vääntyny tosi vihasee ilmeesee.

Yks lakimies ja neljät hautajaiset

2008-05-08T14:29:00.003+03:00

Ai moi! Myö ollaa Kjerpen kans remontoitu kommuunin ullakko nykyaikaseks toimistoks, ja Kjerppe on asentanu sinne parketin, lasiovet ja informaatioteknologiaa. Mie oon käyny pelaamas siel Pacmanii. Yks päivä ku mie olin siel pelailemas, ni Kjerppe sano miulle, et ”Hitto sie voisit vähä enemmä osallistuu näihi valmisteluihi!” Kjerppe oli tilannu jostai näytille hautakivii, ja hää sano, et mie voisin hakee ne autost ullakolle. Just ku mie olin selkä suorana kantamassa sisälle sellast kivee, mis luki Tässä lepää Hassu Ääninen, Marjukka pysäytti miut. Mie tiesin, et siit ei hyvää seurais. Marjukka sano, et miu pitäis nyt pystyy pitää oma järki kädessä. Hää sano, et mie varmasti voin tajuta sen, et miu hautajaisjärjestelyt on järjettömii, ku mie oon hyväs kunnos ja elossa. Mie olin samaa mieltä. Sit mie jatkoin sen hautakiven kantamist ullakolle. Marjukka juoksi viel miu perää ja sano, et mie voisin yrittää saaha Kjerpen järjestämää miulle jotkuu muut juhlat hautajaisten sijasta.

Mie aloin heti miettimää, et mitkä juhlat Kjerppe vois miulle järjestää, ja mie keksin, et joko häät tai ristiäiset. Niis molemmis ois omat hankaluutesa, häihi pitäis löytää joku nainen, ja ristiäisis miu pitäis teeskennellä vauvaa. Mie mietin, et jos mie löytäsin jonku naisen, ni siin ois se ongelma, et mite mie tutustuttaisin Kejrpen ja sen naisen keskenää. Yhtäkkii mie keksin, et miullaha vois olla ylioppilasjuhlat! Mie menin sanomaa Kjerpelle, et ”Kjerppe, mie oon päässy ylioppilaaks!” Kjerppe sano miulle, et ”Hitto sie oot haudas ennen ku se päivä koittaa!” Mie tajusin, et Marjukan suunnitelma ei onnistunu.

Yhtäkkii mie huomasin istuvani Kjerpen hautaustoimistos sihteerin paikalla ja vastailevani puhelimee. Siel kyseltii jotai, et minne ne kukat toimitetaa, ja mie sanoin oravan näkösenä, et ne vois toimittaa Kolmen ristin kirkkoon. Kjerppe sano, et hää pääs tällee kätevästi eroon siit lakitoimistost, ku hää oli muuttanu kaupparekisterii Kjerppe Oy:n toimialaks hautausurakointi. Kjerppe sano, et häne pitää käyä hoitamas viel yks lakikeikka, ja hää heitti miut samal hautausmaalle tarkistamaa sitä hautapaikkaa. Mie tuijotin oravan näkösenä sitä hautaa ja mietin, et mitenköhä kaikki ihmiset suhtautuu miu kuolemaa. Yhtäkkii Marjukka kaahas hautausmaan reunalle, ja veti miut takatukast pois sielt haudalta.

Vapun juhlinta meni tavanomaisis merkeis

2008-05-02T09:43:00.001+03:00

Moi! Hyvä ku työkii tulitte lukemaa miu blogii, miul onkii ollu iha tyypillinen vappu. Kjerppe oli saanu loistoidean, et mei pitäis siirtää kaikki miu hautajaisorganisaatiot ullakolle, ja vappuaatton myö vietii niit esitteit sun muita sinne. Sit Kjerppe alko siirtämää tietokonetta, mut myö huomattii, et virtajohto ei oo tarpeeks pitkä. Kjerppe lähtikii viel viime tingas kauppaa ostamaa jatkojohtoo. Mie olin tavallaa yllättyny, koska Kjerppe ei yleensä ikinää käy kaupassa. Kjerppe ei myöskää käytä tietokonetta mihinkää muuhun, ku niihi hautajaisjärjestelyihi, mut niitä varten hää on ohjelmoinu kaikkii hienoi budjettiohjelmii ja muita. Nyt miu pitääki käyä maksamas Kjerpen kämpän vuokra verkkopankis siel ullakolla!

Siin ku mie pohdin kaikkii asioit, ni yhtäkkii mie tunsin, et lattia alkaa pettää, ja hetken päästä mie olin tipahtanu alas istumaa Marjukan ruokapöydän ääreen. Marjukka istu pöydän toisel puolel ja söi kasvisgratiinii. Marjukka näytti ekaks vähä säikähtyneelta, mut sit hää sano, et tällast sisääntuloo mie en ollukaa ennen keksiny. Marjukka huus miulle vähä aikaa jotai siitä, et ois järjetöntä mennä vanhalle ullakolle, jonka kunnosta ei oo mitään takeita. Mie päättelin, et ois parempi, et mie en kertois Marjukalle mitää siitä, et myö ollaa perustettu ullakolle hautajaistoimisto. Marjukka sano, et nykysin hänel on sellanen vakuutus, joka korvaa suoraan miu aiheuttamat vahingot. Hää kuulemma sai sellasen oikeuden erityisluvalla, ku vastaavii vakuutuksii ei yleensä voia myöntää. Marjukka sano, et kaikil kommuunil asuvil ois mahollisuus saada vastaava vakuutus. Kotiin mennes mie poikkesin Eijan ja Pertin luona kertomas, et heilläkii ois mahdollisuus ottaa sellanen vakuutus, joka korvaa miun aiheuttamat vahingot.

Ku Kjerppe tuli takas, myö siivoiltii sitä ullakkoo, ja Kjerppe korjas lattiaa koval tohinal. Hää päätti, et sinne hommataa kova puuparketti. Yhtäkkii mie muistin, et mie olin kutsunu niit asiakkait kommuunille vappukarnevaaleihin. Mie katoin ullakon ikkunasta oravan näkösenä, ku ne ihmiset pimpotteli miu ovikelloo ja parveili kommuunin pihalla.

Mie olin onnettomuudes ja Kjurppe tekee salaisii suunnitelmii

2008-04-30T13:36:00.002+03:00

Ai moi! Niiku työ varmaa arvaattekii, tänää mie oon tehny simaa ja munkkei. Mie olin sokeroimas munkkei, ni yhtäkkii mie tajusin, et miunha ois pitäny mennä putiikille töihin! Mie ajoin sinne autolla ja astuin oravan näkösenä sisää. Siel oli pomo ja pari muuta myyjää. Hyö kysy, et missäs mie oon ollu, ni mie sanoin, et ”Mie jouduin onnettomuutee matkalla!” Sit hyö sano, et mie näytänkii vähä järkyttyneeltä, ja pomo kysy, et pitäiskö miu lähtee kotii toipumaa. Mie sanoin, et ”Eihä miu sinne piä lähtee!” Sit mie laitoin Kjerpelle tekstarin, et mie oon ollu onnettomuudes. Mie jatkoin ilosena myymistä, ja rupattelin asiakkaitten kans. Pari asiakasta mie kutsuin kommuunille vappukarnevaaleihin, ku mie sanoin, et siel ois nähtävil kaikennäköst elektroniikkaa ja kodinkoneit.

Ruokatunnil mie kävelin Lidlii ja ostin tiramisuu. Yhtäkkii miu kännykäs alkoi soida Apinaorkesteri, ja siel oli äiti. Hää kysy, et mis kunnossa mie oon, ja et oonksmie sairaalassa. Mie ihmettelin, et mist hää puhuu, ja sanoin, et ”Ehä mie sairaalas oo!” Äiti sano, et Kjerppe oli soittanu vähä aikaa sitte, et mie oisin sairaalassa henkihieverissä, ja et minuu ois paras lähtee kattomaa heti. Ensiks mie aattelin, et miukii ois paras lähtee heti sinne sairaalaa, mut sit äiti sano, et miu ei tarvis lähtee, vaa miu pitäis toimittaa Kjerppe sinne. Äsken mie tulin kotii järjestelee niit karnevaalei, ja Kjerppe istu sohval juomas kaljaa ja lukemas Kodin Kuvalehtee. Mie ku katoin tarkemmin sitä lehtee, ni siel lehen sisäl olikii hautakiviesite. Kjerppe sano miulle, et täst lähtien mei pitäis tehä kaikki miu hautajaissuunnitelmat salassa, eikä mitää materiaalei sais olla näkyvillä kommuunilla. Kjerppe sano, et hää oli löytäny ullakolta sopivan tilan, mihi myö voitas perustaa hautajaistoimisto.

Kuninkuusravit

2008-04-28T13:48:00.002+03:00

Ai moi! Miulle selviskii monii asioit, ku mie soitin äidille. Ekaks mie kysyin, et ”Äiti, oonks mie kuninkaallinen?” Äiti empi ensin vähä, ja kysy, et ”Hassu, ollaanko minä ja isä kuninkaallisia?” Sit mie puolestani rupesin epäröimään ja ihmettelin, et mitäköhä hää semmost kysyy. Mie kuitenkii vastasin siihe, et ”Ettehä työ kuninkaallisii oo!” Sit äiti sano, et siit mie pystyisin päättelemää, et oonks mie kuninkaallinen. Mie seisoin oravan näkösenä puhelin kädessä, enkä osannu sanoo mitää. Sit äiti sano, et mie oisin kuitenkii aina hänen pikku prinssi. Miu naama väänty entistäkii pahempaa oravan ilmeesee, ja mie sanoin et ”Moikka!”, ja lopetin puhelun. Mie tajusin, et miul ois paljo tehtävää miu valtakunnan hyväksi. Ensimmäisenä mie menin Marjukan ovelle. Hää ei ollu kotona, mut mie sujautin oven alta sellasen lapun, mihi mie olin kirjottanu, et mie velvottasin hänet tekemää miulle kuninkaan asun ens viikkoo mennessä. Sit mie menin kotii, ja askartelin itelleni väliaikasen kruunun pahvista. Valtikan mie tein harjanvarresta.

Illalla mie istuin sohvalla kruunu päässä ja valtikka kädes, ja Kjerppe istu vieres juomassa kaljaa. Yhtäkkii äiti tulikii kylää. Mie ajattelin, et äiti ois tyytyväinen, ku näkee ainoan poikasa siin tehtäväs, minkä kohtalo on hänelle osottanu. Vaik saattaaha miul olla se identtinen kaksoisvelikii, mut se ei oo iha varmaa. Äiti ei vissii ollukkaa iha tyytväinen siihe, et mie olin ryhtyny kuninkaalliseks. Melkein heti perää Marjukka paukkas sisää, ja sano, et nyt mie oon seonnu lopullisesti. Äiti ja Marjukka selitti miulle jotai siit, et miu ei pitäis antaa mielikuvituksen vaikuttaa liikaa, ja et mie en muka ois kuninkaallinen. Vähän ajan päästä äiti kysy miulta, et tajuunksmie mie nyt, mikä mie oon. Se vaikutti ekaks monipiippuslet jutulta, mut sit mie sanoin, et ”Myyjä!” Äiti ja Marjukka näytti helpottuneilta. Se on tavallaa aika hankala löytää ittesä, ku niit hetkii, millon pitää miettii elämäsä suunta uuestaa, tulee joka päivä. Heti ku äiti ja Marjukka oli lähtenyt, mie vetäsin pöytälaatikost dinosauruskoulun pohjapiirustukset.

Dinosauruskoulun rehtori vai prinsessa Diana?

2008-04-27T11:00:00.002+03:00

Ai moi! Yhten aamuna mie heräsin Marjukan sohvalta istualtaa, ku mie vissii olin nukahtanu siihe illalla. Ku mie avasin silmät, ni mie tajusin, et miu naama oli vääntyny oravan ilmeesee. Mie pyyhin sen ilmeen äkkii pois, mut se tuli heti takas. Sit mie huomasin pöydällä sellasen lapun, johon Marjukka oli kirjottanu tällee: ”Lähdin asioille. Sinun on paras olla poistunut minun asunnostani siihen mennessä kun palaan, tai saat todella alkaa järjestellä omia hautajaisiasi.” Mie juoksin omaa kämppää, ja Kjerppe oli siel sohvalla juomas kaljaa. Mie näytin heti Kjerpelle sen lapun, ja Kjerppe innostu iha täysin. Mie en oo ikinää nähny häntä nii innoissaa ja toimeliaana. Kjerppe mesos miulle, et ”Tajuutsie Hassari mitä tää tarkottaa? Tää on just se merkki mitä myö ollaa ootettu! Nyt sie oot todellakii kuolemassa!” Mie rupesin miettimää, et elänköhä miekii kahdesti niiku bondi, ja jos elän, ni onks tää miu ensimmäinen vai toinen elämä. Jos tää on miu ensimmäinen elämä, ni mie päätin, et seuraavas elämäs mie perustan kommuunille dinosauruksien koulutuslaitoksen, ja mie oon sen laitoksen rehtori.

Siin ku mie tein suunnitelmii miu tulevan elämän varalle, Kjerppe puuhas kauheesti jotai, ja hää vakuutteli, et miu hautajaiset tulis olemaa ku Prinsessa Dianal konsanaa. Mie kuvittelin itteni kävelemäs kohti alttarii valkoses puvus, jos on tosi pitkä laahus, niiku Prinsessa Dianal oli häne hautajaisissaa. Mie oon monesti miettiny, et mikäköhä miu paikka täs maailmas on, ja kaikennäköst mie oonkii kokeillu. Kerrankii mie päädyin ite terapeutiks, ku kaikki minuu hoitaneet terapeutit sekos. Miu ajatuksis pyöri koko illan sellanen ajatus, et oiskoha miu oikee kohtalo olla kuninkaallinen! Illalla mie uskalsin kysyy asiast Kjerpeltä, ja hää sano, et ”Hitto sie et mikää kuninkaallinen oo!” Mie päättelin, et Kjerppe käytti käänteispsykologiaa, mikä tarkottas sitä, et mie oisin kuninkaallinen! Mie päätin kysyy asiast myös miu äidiltä ja Marjukalta. Seuraava askel onkii sit se, et mie pyydän Marjukkaa tekemää miulle kuninkaan asun.

Miu lähel siu mieli on peilityyni

2008-04-25T13:37:00.002+03:00

Ai moi! Yks päivä ku Marjukka tuli kylää, ni mie ja Kjerppe oltii tekemäs suunnitelmii miu hautajaisii varten. Vaik mie yritin nopeesti vaihtaa sen nettisivun pois, et Marjukka ei näkis, et myö olla valitsemas miu haudalle kukkii, ni hää kuitenkii onnistu tajuaa mitä myö oltii tekemäs. Marjukka sano miulle, et ”Kuulehan nyt skitso, sinun on lopetettava tuon juopon hulluden tukeminen!” Mie päätin puolustaa Kjerppee, ja kysyin Marjukalta, et kutsuuks hää Kjerppee juopoks vaa sen takii, et Kjerppe juo joka päivä kaljaa. Marjukka sano siihe, et ”Kyllä!” Mie menin vähäks aikaa hiljaseks ja oravan näköseks. Sit Marjukka kysy miulta, et tajuunks mie itekkää, et mie oon elossa enkä kuollu. Mie sanoin, et ”Kylhä mie elos oon!” Mie selitin, et mie oon käsittäny nää tilanteet sillee, et mie oon ollu tosi monesti kuolemaisillani, ni Kjerppe on jo joutunu alottaa miu hautajaisjärjestelyt. Marjukka sano, et miut pitäis viiä mielentilatutkimuksii, mut mie yritin selittää hänelle, et mie en sen tyylisis testeis välttämättä ois kauhee hyvä. Mie aloin yhtäkki ajattelee, et jos mie oon sittekii kuollu, mut mie oon vaa jääny kommuunille asumaa. Marjukka keskeytti miu ajatukset ku hää sano, et kommuunilla ei enää sais järjestää mitää muistotilaisuuksii.

Marjukka alkokii yhtäkkii näyttää masentuneelta, eikä hää enää ollu nii vihanen. Hää sano, et hää lähtee nyt omaa kämppää, ja mei pitäis lopettaa sekoilu. Mie ajattelin mielessäni, et kylhä myö sekoillaa! Mut sie mie tajusinkii, et miu pitäis alkaa tukee Marjukkaa enemmän, ku hääkii aina auttaa minuu ja Kjerppee. Mie päätin mennä osottamaa hänelle lähimmäisen rakkautta. Mie olin Marjukan selän takana, ku hää oli menos omaa kämppää, ja mie sanoin, et ”Marjukka, mie oon siu lähimmäinen!” Marjukka sano väsyneesti, et ”Valitettavasti”. Sit mie kysyin, et voisinks mie tulla kylää, ja Marjukka sano hiljaa, et kai häne on sama päästää miut kylää, ku jos hää ei päästä, ni mie tuun kuitenkii jostai ikkunast tai seinän läpi. Marjukka meni toisee huoneesee maalamaa, ja mie istuin oravan näkösenä olohuoneessa. Telkkarist, tuli sellanen kappale, jos sanottiin, et ”Miu lähellä siu mieli peilityyni on.” Mie ajattelin, et täähä sopii hyvi miu ja Marjukan tilanteesee.

Mie ja Kjerppe tehtii sovinto

2008-04-21T11:42:00.002+02:00

Ai moi! Mie puhuin Kjerpen kans asiat selviks siit, ku mie unohin ottaa hänet mukaa sinne maalauskurssille. Mie tiesin, et Kjerppe ois siit miulle vihanen. Mie ku tulin takas sielt kurrsilta, ni ensiks mie kurkkasin ikkunasta, et onks Kjerppe paikalla. Mie näin, et hää istuu sohvalla vihasena pipo päässä juomas kaljaa. Mie kävelin koko ruumis jäykkänä ja oravan näkösenä sisää, ja ku mie vilkasin peilii, ni näytti iha siltä ku miul ei ois ollenkaa kaulaa. Mie istahin sohvalle ja Kjerppe laitto kaljan miu kätee. Mie päätin avata keskustelun ja sanoin, et ”Kjerppe, mie lupaan hyvittää siulle sen, et mie en muistanu ottaa sinuu mukaa maalauskurssille!” Kjerppe katto vihasena action-elokuvaa ja sano, et ”Ei kai tässä mittää hyvitetä.” Miekii aloin tuijottaa oravan näkösenä sitä elokuvaa, ja yhtäkkii mie aloin hahmottaa sen tilanteen sillee, et mie oon Schwarzeneggeri.

Mut mie olin kuitenkii päättäny, et tää asia selvitetää nyt! Mie sanoin Kjerpelle, et ”Kjerppe, korvaukseks mie vien siut huomenna matonkudontakurssille!” Mie tiesin, et Marjukka käy siel, ja siit mie sainkii idean. Siit ois sillee hyötyy, et mie voisin siel tehä miu kämppää maton, ku nyt miul on lattial pyyhe. Sinikii kerran sano, et miu pitäis hommata matto, ku se pyyhe rullaantuu ain ihmisten jaloissa, ja liukuu ympäri lattiaa. Yhtäkkii Kjerppe keskeytti miu ajatuksen ja sano, et ”Hitto sie et huomenna oo enää elossakaa!” Mie sanoin reippaasti, et ”Ai jaa!” Kjerppe sano, et hää ei ehtis sinne kurssille, ku häne pitäis kuulemma järjestellä miu hautajaisii. Sit mie tajusin, et nää asiat pitää tehä Kjerpen ehdoilla, ja mie päätin auttaa häntä niis järjestelyis. Yhtäkkii mie muistin, et Marjukka oli sanonu, et miu ei pitäs auttaa Kjerppee niis hautajaisjärjestelyis ja miu pitäis vakuutta Kjerpelle, et mie en oo kuolemas. Mut kylhä Kjerppe on aina tienny nää jutu, ni mie päätin, et Marjukkaa ei täs asias kannata kuunnella. Illalla Marjukka tuli käymää, ku mie ja Kjerppe oltii valitsemas netist miu haudalle kukka-astelmii.

Taidekevät jatkuu

2008-04-14T13:39:00.002+02:00

Ai moi! Viime viikol mie jouduin taas Marjukan kans pienii ristiriitoihi. Mie vein häne siivouskomeroo dinosauruksen munan, ku mie ajattelin, et mie voisin korvata sil tavalla hänelle sen poltetun paidan. Miulle tuli sellanen mielikuva, et Marjukka taluttaa hihnassa pientä triceratopsin poikasta onnellisen näkösenä. Yhtäkkii siin mielikuvas Marjukka muuttukii miuksi.

Seuraavana päivänä oli taas sitä maalauskurssii, mut ku mie menin sinne luokkaan, ni siel ei olukkaa ketää. Mie kurkistin pitkän kaulani avullla jokaiseen luokkaan oven sivusta, ja lopulta mie löysin oikeen luokan. Marjukka kattoo minuu vihasen näkösenä, mut sit hää kuitenkii moikkas miulle ja yritti hymyillä ilosesti. Miust hää näytti aika väkinäiseltä.

Miust tuntuu, et Marjukka yritti estää minuu keskustelemast niitte muitten kurssilaisten kans, ku hää sijotti miut sellasee paikkaan, mis miu vieres ei ollu ketään. Mie kuitenkii juttelin sen miu takana maalaavan naisen kans niitä näitä koirist ja kännyköistä. Mie sanoin usein, et ”Juu juu, kyllä kyllä”, ja miust tuntuu, et siit naisestkii oli iha mukava rupatella miu kans. Välil mie vaa muutuin iha oravan näköseksi, ku Marjukka kattoo minuu epäilevästi opettajan paikalta.

Välkällä ku kukaa ei huomannu, Marjukka tarttu minuu ryntteist kiinni, ja kysy, et oisko miul selitystä siihe häne siivouskomerosta löytyneesee strusinmunaan. Mie en tienny mitä sanoo. Miul alko muodostumaa päässä sellanen mielikuva, jossa mie ja Marjukka ratsastetaa tundralla strutsien selässä. Marjukka ei kuitenkaa meinannu päästä yli siitä, ja hää mesos jotai siit munasta nii kauan ku se tunti taas alko. Yhtäkkii mie tajusin, et mie en ollu muistanu ottaa Kjerppee mukaa maalaamaa, vaik mie olin luvannu hänelle. Mie ku lähin kommuunilta, ni Kjerppe istu sohvalla pipo syväl päässä tosi vihasen näkösenä juomas kaljaa. Siin hetkes mie tajusin, et minkä takii hää näytti nii vihaselta.

Mie aloin ymmärtää

2008-04-07T09:18:00.003+02:00

Ai moi! Viikonlopul mie kattelin niit miu ite tekemii pääsiäismunii. Sit mie huomasin, et Kjerppe ei ollukkaa kääriny niit ilosen värisii foliopapereihin, vaa hää olikii heittäny niitte päälle Koff-etikettei. Kjerppe osaakii ain tehä sellast käytännön taidetta.

Eilen Marjukka tuli pyytämää miulta takas sitä häne paitaa, mut mie sanoin, et ”Mie poltin sen takassa!” Marjukka oli vissii nii vihanen, et hää ei saanu ekaks sanaa suustaa. Ensiks mie ihmettelin, mut sit mie päätin kokeilla sellast konstii, minkä Marjukka miulle kerran opetti. Hää sano, et miu pitäis kuvitella itteni sen toisen ihmisen tilanteesee, ni mie kuulemma pystyisin ymmärtämää häntä paremmin. Mie ajattelin, et jos Marjukka ois polttanu takas miu punasen paidan, ni miu pitäis alkaa olla ilman paitaa. Sit mie ajattelin, et miulleha vois tulla helposti kylmä. Yhtäkkii mie tajusin, et Marjukka huutaa miulle jotai, ja mie vaa tuijotan oravan näkösenä horisonttii. Mie tokasin, et ”Marjukka, mie ymmärrän sinuu!” Sit mie pistin oven kiinni.

Marjukka tuli uuestaa sisää, ja mie ihmettelin, et eiks myös jo selvitetty se asia. Marjukka sano, et miu pitäis korvata hänelle se paita, ja hää halus maksun rahana. Hää luetteli kaikki vaihtoehdot, mitkä hänelle ei käy: ei miu ostama paita, ei miu tekemä paita, ei miu vanha paita, ei miu nykynen paita, ei Kjerpen paita. Mie mietin, et voisinkoha mie korvata sen antamalla Marjukalle lemmikki-dinosauruksen. Mie sanoin Marjukalle, et kylhä mie muuten maksasin hänelle, mut miul ei just nyt oo käteistä, ku mie käytin kaikki rahat siihe maalauskurssii. Marjukka lähti vihasena pois, ja mie lähin ettimää metsäst diplodocuksen pesää, mist mie voisin napata yhen munan Marjukalle.

Mie taide-elämyksii hakemassa

2008-04-04T13:29:00.004+02:00

Ai moi! Eilen Kjerppe työnsi vahingos takkaa sen Marjukan miulle lainaaman paidan. Mie katoin oravan näkösenä, ku se paita kärvenyt siel, ja ajattelin, et Marjukan mielest se vois olla taidetta, niiku miukii. Tai ehä mie taiteest mitää tiiä, mut viime viikol mie menin Marjukan pitämälle maalauskurssille. Se kurssi on täs mei lähel yhellä koululla, ja ekan tunnin alussa mie oottelin siel muitten kurssilaisten kans opettajaa. Marjukka astu ilosen näkösenä sisään ja sano, et ” Tervetuloa maalaamaan, minä olen Marjukka, tämän kurssin opettaja.” Sit Marjukka näki miut, ja hää meni iha eri näköseks vähäks aikaa. Sit Marjukka alko taas ilosesti kertomaa siit kurssista.

Miulle oli tullu kotii kirje, jossa luki, et mitä tarvikkeit sinne pitää ostaa. Meil kaikil kurssilaisil oli mukana maalauspohjii, siveltimii, öljyvärei, tärpättii, pellavaöljyy ja muitakii tarvikkeit. Marjukka vilkas vihasesti miu hienoo maalaussalkuu, joka sisälsi hyväs järjestyksessä kaiken tarvittavan. Välkällä ku muut ei huomannu, ni Marjukka kysy miult vihasesti, et miten mie oon saanu hommattuu ne tarvikkeet. Hää sano, et häntä ihmetyttää sen takii, ku hänen pitää yleensä aina lähtee miu oppaaks ostamaa jotai iha yksinkertasiikii asioit. Sit se tunti jatku, ja myö alettii maalaamaa. Mie juttelin jonku naisen kans, joka maalas miu vieressä, ja Marjukka katto minuu vähä vihasesti sillonkii .

Sit ku se tunti loppu, ni Marjukka kysy miulta, et mist mie olin saanu tietää siit kurssista. Marjukka sano, et hää oli hakenu työväentopiston esitteet pois miu ja Kjerpen postilaatikoist, et myö ei saatais tietää siit kurssista. Mie kerroin Marjukalle, et mie olin sattumalt nähny häne kämpässä niit kurssipapereit, ja siit mie olin kirjottanu muistii ilmoittautumisohjeet. Marjukka sano vähä väsyneen olosesti, et ”Jaahas”. Mie kerroin hänelle, et seuraaval kerral Kjerppekii tulee mukaa.

Miu suklaamunatehdas

2008-03-25T11:35:00.002+02:00

Ai moi! Yks päivä mie tajusin, et miehä voisin tehä ite suklaamunii pääsiäisen kunniaks. Mie päätin mennä kysymää Marjukalta, et miten niit tehää, ja enne ku mie ite huomasinkaa, mie olin jo pimpottamassa Marjukan ovikelloo. Marjukka avas välioven, mut sit ku hää näki miut siel lasin takana, ni hää paiskas välioven kiinni eikä tullu avaamaa. Mie menin ikkunast sisää. Marjukka oli just keittiös leipomas rahkapiirakkaa, ja ku hää tuli olohuoneesee, ni mie seisoinkii siellä! Marjukka hätkähti ja kysy, et tiiänks mie, et se on rikos ku tunkeutuu toisen asuntoo. Mie sanoin ilosesti, et ”Ai jaa!” Sit Marjukka mutis jotai, et ei hää ois olettanukkaa, et mie tietäisin sellast. Siin ku Marjukka valitti miulle jotai, et mie hankaloitan päivttäin häne elämään, ni mie keskeytin hänet kysymällä reippaasti, et ”Marjukka, mite suklaamunii tehää ite?” Marjukka sano, et helpoiten mie saisin suklaamunii kaupasta. Mut mie sanoin, et mie haluun tehä niit ite. Sit Marjukka selitti, et ei hääkä oikeen tiiä, et miten niit tehää, ja et se on varmaa aika hankalaa. Mie jatkoin kärttämist, ja lopulta Marjukka suostu ottaa selvää, et miten niit tehää. Marjukka lupas lähtee miu kans kauppaa hankkii niit tarvikkeit.

Lauantaina myö käytii Citymarketist ostamassa taloussuklaata ja muottei. Marjukka sano, et miu pitäis sulattaa se suklaa ja kataa muotteihi jäähtymää. Mie aloin sulattaa suklaata ja tuijotin oravan näkösenä, ku se pulputti kattilassa. Mie mietin, et mitäköhä mie laitan seuraavan päivänä päälle, ku miu paita oli menny iha likaseks. Mie päätin mennä kysymää asiast Marjukalta. Marjukka hermostu vähä ja mutis jotai, et on se ku naapurin miehelle pitää vaatteita lainata. Sit hää heitti miulle jonku oman valkosen paitansa, jossa oli mukana vyö, ja sano, et miu pitäis palauttaa se puhtaana ja ehjänä. Eilen aamul ku mie heräsin, ni Kjerppe oli kääriny ne munat ilosen värisii foliopapereihin.

Kaktusmehuu kittaamaan

2008-03-19T15:39:00.004+02:00

Ai moi! Miul on ollu iha tavallist täs viime aikoin, mut mie en oo ehtiny kirjottelee tänne blogii, ku mie jouduin sairaalaa. Sen jälkee, ku Kjerppe toimi miu spesialisti-lakimiehenä, hää on istunu sohvalla vihasemman näkösenä ku koskaa. Yks päivä miulle tuli postiluukust lasku silt spesialisti-lakimiehelt, ja siin luki, et Lakiasiaintoimisto Kjerppe Oy. Se oli ihan normaalin ja virallisen laskun näkönen. Mie kannoin oravan näkösenä sen laskun keittiön pöydälle, ja ku Kjerppe näki sen, ni hää katteli tosi vihasen näkösenä ympärillee, ja hänel oli pipon etureuna iha lähel silmii. Hää mutis jotai, et ”Hitto ku tuli perustettua se lakitoimisto.” Sit hää avas kauheel kiirel kaljan, ja otti siit tosi ison kulauksen.

Myös istuttii sohval koko viikko ja katottii bondei. Yks aamu ku mie heräsin, ni miulle tuli sellanen tunne, et mie oon Sean Cannery, mut sit ku mie katoin peilii, ni mie tajusin, et mie oonki mie. Kjerppe pisti miu kätee aina uuen kaljan, ku edellinen oli loppunu. Yksi päivä miu piti lähtee hakee lähikaupast lisää kaljaa, ja mie ku olin tulos takas, ni yhtäkkii mie kompastuin kissan leluihi pihalla. Sit mie makasin siin pihal selällää ja se kaljapakki oli miu vieres. Mie näin, ku Eijan ja Pertin ikkunas vilahti diplodocus. Hetken päästä minuu tultii jo hakee ambulanssil, ja taas miut köytettii paareille iha suoraksi ja työnnettii autoo. Miust tuntu, et miu takatukka liehu hohtavana tuulessa.

Siel sairaalas minuu tutkitii, ja hyö kysy, et mites miu juomisen laita on. Mie sanoin, et ”Kjerppe antaa miulle ain uuen kaljan, ku edellinen on loppunu.” Sit mie viel kerroin, et mie oon yrittäny alkaa juomaa miu ite tekemää mustaherukkamehuu, mut Kjerppe ei pysty juomaa sitä, ku se maistuu nii kauheelle. Se lääkäri kysy miulta, et minkä takii mie en sano Kjerpelle, et mie en ota enempää kaljaa, ja mie sanoin, et ”Ehä mie tiiä!” Hyö sano, et Kjerppe ei sais enää juottaa minuu. Marjukka toi sinne sairaalalle näytteen siit miu tekemäst herukkamehust, ja se tutkittii. Miulle sanottii, et miu ei pitäis juua sitäkää. Nyt miul on enää jäljel kaktusmehu.

Mie tipuin katolta

2008-03-07T12:09:00.003+02:00

Ai moi! Eile mie putosin katolta. Mie päätin alottaa Marjukan kämpän korjauksen katosta. Mie ku olin hakkamass täysii vasaral sitä kattoo, ni yhtäkkii mie aloin valuu räystästä kohti, ja vauhti kiihty koko ajan. Sit mie tipuin maaha makaamaa. Eija näki ikkunast miu tippumisen, ja hää tuli heti ulos kattomaa. Mie retkotin selälläni puutarhas marjapuskien seassa, ja Eija kysy, et oonks mie loukkaantunu. Mie sanoin, et ”Ehä mie tiiä!”, ja sit Eija soitti ambulanssin. Hää sano, et tääl on remonttia tehnyt mies tippunu katolta.

Hetken päästä miut oli köytetty paareille iha suoraks ja minuu työnnettii ambulanssii. Sairaalas minuu tutkittii, mut ne lääkärit iha ihmetteli, ku miust ei löytyny muuta vikaa ku niist pensaista tulleit naarmui . Sit miut päästettii lähtemää, ja hyö sano, et jos miulle tulee jotai vaivoi, ni miu pitäis palata takas tutkittavaks. Mie lähin oravan näkösenä kävelee takas kommuunille, mut sit poliisi soittikii miulle. Hää kysy, et oonks mie se remonttimies, joka on tippunut katolta, ja mie vastasin, et ”Joo!” Sit hää sano, et miu pitäis tulla poliisilaitokselle selvittelee vastuukysymyksii. Mie käännyin ympäri ja lähin marssimaa kohti poliisilaitost.

Sit ku mie saavun sinne, ni miut kutsuttii huoneesee, jossa Marjukkaa oltii kuulustelemas. Se poliisi sano hänelle, et ”Te olette ilmeisesti käyttäneet pimeää remonttityövoimaa?” Marjukka sano tosi vihasena, et ”Pimeää, toden totta!” Sit Marjukka selitti, et myö ollaa naapureita. Se poliisi anto miulle ja Marjukalle jonku paperin, minkä allekirjottamal mie voisin vapauttaa Marjukan syytteist pimeän työvoiman käytöstä. Mie olin jo allekirjottamas sitä, ku miu lakimies astu sisää. Hää sano, et ”Ääninen, älä allekirjoita sitä, sinulla on mahdollisuus saada korvauksia.” Mie sanoin, et ”Ai jaa!” Siin ne poliisit, lakimies ja Marjukka jutteli aikaa kiivaasee tahtii, ja mie seurasin oravan näkösenä vierestä. Sit hyö pääs johonkii tulokseen, ja se lakimies pyys miut toisee huoneeseen neuvottelemaa. Hää sano, et tällaseen juttuun tarvitaan spesialisti, ja et hää vois kutsua sellasen paikalle, jos miulle sopii. Mie sanoin, et ”Kylhä se miulle sopii!” Samalla mie mietin, et mitäköhän Marjukalle tapahtuu.

Sit myö koko porukka ooteltii sitä spesialistii kuulusteluhuonees, kunnes Kjerppe tuli sisää puku päällä ja salkku kädes. Hänel oli pipo päässä ja naamaltaa hää oli tosi vihasen näköne. Hää pälyili vihasena ympärillee ja kysy, et ”Hitto täälläkö se sovittelu on?” Mie sanoin, et ”Joo!” Mie selitin Kjerpelle, et Marjukka pyytää minuu allekirjottamaa sellasen paperin, mis hänet vapautetaa vastuusta miu käyttämisest pimeenä työvoimana. Kjerppe selvitti sille porukalle vihasena, et ”Hitto Hassari on Marjukan naapuri, myö asutaa siin samas talos, ja Hassari on siel katolla harva se päivä”. Mie tajusin, et sitä puolta asiast mie en ollu tullukkaa ajatelleeks. Sit Marjukka ojensi miulle taas sitä sopimusta, mut se toinen lakimies alko selittää jotai, et viel ei kannattais allekirjottaa. Marjukka tokas kuitenkii miulle, et ”Kynä käteen skitso!” Sit Kjerppe sano, et mie voisin allekirjottaa sen paperin, koska jos mie allekirjottasin, ni myö päästäs nopeesti kommuunin sohvalle juomaa kaljaa. Pian myö päästikii lähtee, ja kotimatkal myö Kjerpen kans ostettii Citymarketist kaljaa.

Marjukan ja miu selkkauksii

2008-03-05T09:34:00.003+02:00

Ai moi! Tänää miu pitääkii ajaa suoraa putiikilt kommuunille, ku mie oon menos illalla auttelee Marjukkaa! Miul oli Marjukan kans pientä selkkausta sinä iltana, ku mie jäin kiinni häne autol ajelemisest. Marjukka soitti miu kännykkää, ku mie olin ajalemas pitkin kaupunkii, et häne auto on viety, ja et oisko miul jotai tietoo asiast. Mie sanoin, et eihä miul siit asiast tietoo oo! Mie ajattelin, et onneks Marjukka ei tajunnu, et mie oon vieny häne auton! Marjukka sano, et hää oli nähny, et joku satuhahmopukuun pukeutunu mies oli menny häne autoosa ja lähteny ajamaa. Sit hää sano, et hää soittaa poliisille.

Illalla ne poliisit oli soittanu Marjukalle, et se auto on löytyny, ja hää tuli hakee minuu poliisilaitokselt. Se komisario kysy Marjukalta, et oonks mie häne naapuri ja et onks hää antanu sen auton miu käyttöön vai oonks mie anastanu sen. Mie sanoin siihe välii, et ehä mie sitä anastanu oo! Miu käsityksen mukaa miul ja Marjukal on siit autosta leasing-sopimus, ja mie näytin sen sopimuksen niille poliiseille. Sit hyö sano Marjukalle, et asia näyttääkin olevan kunnossa. Marjukka huus niille poliiseille, että hää ei oo tehny mitää leasing-sopimusta ja et mie oon sekopää. Mie istuin siin tonttupuvussa ja tuijotin Marjukkaa. Mie en iha tajunnu, et mitä hää vaahtoo. Oonha mie ennekii kuljettanu häne autos kaikennäkösii metsän eläimii: joutsenii, gallimimuksii ja kerran kettuu. Lopulta ne poliisit sai selitettyy Marjukalle, et hyö ei mahda mitää, ku miul oli esittää laillinen sopimus, mis on miun ja Marjukan allekirjotukset.

Marjukka kyytsäs miut kotii, ja valitti koko matkan jotai, et mie oon pilannu häne elämän. Mie ajattelin, et jotenkii miu pitäis korvata se Marjukalle. Sit mie kysyin, et voisinks mie jotenkii auttaa häntä. Marjukka sano, et ”Ihan ensimmäiseksi se niin sanottu leasing-sopimus puretaan ja se paperi poltetaan!” Mie sanoin, et ”Joo!”, ja nappasin Marjukan autost sytkärin, sytytin sen paperin tulee ja heitin ulos ikkunasta. Siin hötäkäs miu takatukka kärähti, mut Marjukka sai sen sammumaa sammutuspeitteen avulla. Sit Marjukka sano, et se sopimuksen purkaminen ois vaa murto-osa siitä, mite miu pitäis korvata hänelle miu aiheuttamat vahingot. Sit mie tarjouduin Marjukalle remonttiavuksi, ja Marjukka sano, et no katsotaan mitä siitä tulee. Hää pyys miulta, et mie auttasin häntä irrottamaa häne vanhat tapetit, mut mie päätin yllättää Marjukan ja tehä enemmän! Mie teen häne asuntoo peruskorjauksen (mut Marjukka ei viel tiiä sitä).

Tonttuiluu

2008-03-04T09:46:00.003+02:00

Ai moi! Eilen mie taas alotin hommat putiikil. Mie muistelin, et mitenköhä siel töissä toimittii, ja kattelin ilmotustauluu. Siin oli viime joulun ajalt sellanen mainos, jossa on koko mei henkilökunta tonttulakit päässä ja jokaisen kohal lukee nimi. Mie näytän kookkaalta tontulta ja miu kohdalla lukee ”Hassari”. Sillon sielt mainostoimistost kysyttii, et oisko miul joku trendikäs ja hauska lempinimi, minkä vois laittaa siihen mainokseen. Mie sanoin, et ois miul hassari. Sit mie hätkähdin, ku myymälän puolelle tuli joku asiakas, ja mie menin heti juttelemaa hänen kans ilosesti. Se asiakas osti jotai tavaraa, ja mie annoin hänelle ohjeit niitten käytöstä.

Puolen päivän aikaan pomo otti miut puhutteluu. Hää sano, et nyt miu ois mentävä itteeni, ja et miu pitäis todellakii noudattaa häne ohjeita. Mie en kuulemma sais itsenäisesti järjestää mitää teemailtoja. Miul välähti mielessä, et mie oon saattanu suunnitella keskiviikoks Collie-teemailtaa. Mie en puhunu siit mitää pomolle, mut miu täytyykii peruu se, jos sitä on jo alettu mainostamaa. Pomo sano, et miu vahvuus on se, et monet asiakkaat tykkää miusta.

Sen jälkee miul oli ruokatunti. Mie söin eväit takahuoneessa ja tuijotin sitä tonttumainosta. Sen jälkee mie palasin oravan näkösenä putiikin puolelle ja mietin, et oonkoha mie tonttu. Sit mie tulin siihe tuloksee, et ehä mie tonttu oo!

Illalla mie istuin oravan näkösenä sohvalla kattomas bondii, ja yhtäkkii mie päätin mennä pesemää pyykkii. Mie lähin hakee makuuhuoneest likasii vatteit, mut miu sängyl olikii viikattuna tonttupuku! Mie pukeuduin siihe välittömästi. Sit mie lähin Marjukan autolla kaupungille ajelee, mut hetken päästä poliisit pysäytti miut. Hyö sano, et se auto ois ilmotettu varastetuks, ja miu piti esittää henkilöllisyyspaperit. Se poliisi katto aika pitkää niit papereit. Kohta mie istuinkii jo poliisiauton takapenkillä matkalla poliisilaitokselle. Miu tonttulakki törötti suorana päässä ja se tupsu hipo poliisiauton kattoo. Siin matkal mie näin, ku pomo oli häne koirasa kans lenkillä.

Yöllisii seikkailuit

2008-02-27T11:18:00.003+02:00

Ai moi! Myö pästii just Kjerpen kaa poliisilaitokselt. Viime yönä joskus kahen maissa myö lähettii hakee sitä keijupukuu takas kommuunille Leenan ja Sinin luota. Kjerppe oli teettäny meille sinne avaimen, ja myö mentii sisää. Mie olin just hiipimäs Sinin huoneeseen, ku Leena huitas minuu pesäpallomailal ja mie aloin nähä tähtiä. Leena alko huutamaan, et nyt mie tein viimesen tempun, ja pakotti miut ja Kjerpen olohuoneesee sohvalle istumaa. Kjerppe joi siin sohval kaljaa iha niiku hää tekee kommunillakii, ja häntä ei tuntunu haittaavan huutava Leena. Leena alko tivaamaa, et minkä takii myö oltii tultu sinne. Miust se tilanne oli vähä hankala, vaik Kjerpest siin ei ollu mitää kummallista.

Mie selitin, et miulle tuli yhtäkkii sellanen olo, et Leena ja Sini kaipaa vartijaa hei kämpälle, ja mie ja Kjerppe tarjouduttii vapaaehtosiks. Sit Leena sano, et ”Hyvänen aika, ymmärräthän sinä itsekin, että tänne ei ole pyydetty ketään, vaan sinä itse keksit koko asian! Kenelle te muka tarjouduitte? Ette ainakaan minulle! Ja sitä paitsi juuri teiltä tässä kaivataan suojelua!” Mie sanoin ilosesti, et ”Ai jaa!” Miul välähti mieles, et mie oon ollu vastaavas tilantees joskus ennenkii. Leena mutis jotai, et jos vanhat merkit paikkansa pitää, ni miu toimille ei löytyis järkevää selitystä.

Sit poliisit olikii jo pihalla. Leena sano, et hää soitti ne heti ku näki miut ja Kjerpen lähestymäs hei kämppää. Sini tuli olohuoneeseen, ja kysy, et mitä siel tapahtuu. Mie sanoin, et ”Ai moi Sini, myö tultii Kjerpen kaa morjestaa!” Sini kysy, et ”Ai keskellä yötä vai?” Mie sanoin, et ”Niii!” Sini puisteli päätää, ja sano, et hää tulee huomenna kattoo minuu poliisiasemalle. Leena sano, et ”Sini, sinä et mene sinne!” Sini sano, et hää menee jos haluu, ja et Leena ei häntä määrää. Leena vaikutti entistäkii vihasemmalta. Hetken päästä mie ja Kjerppe jo istuttiiki poliisiautos matkalla kuulusteluihin. Sielt poliisiasemalta löyty jotku vanhat paperit meist, ja ne poliisit sano, et ”Ai tää on taas näitä tapauksia.”

Sini keijupuvus

2008-02-26T15:19:00.002+02:00

Eilen miu ja Sinin elokuvailta tyssäs siihen, ku Leena päräytti kommuunille. Leena huus miulle, et mie oon kidnapannu Sinin, ja et hää vois ilmottaa poliisille. Sini vaa tuijotti tylsänä telkkarii, ja mie tuijotin oravan näkösenä Leenaa. Sini on vissii tottunu siihe, et Leena huutaa sillee. Leena taas valitti, et mie en pystyis ottamaa mistää vastuuta, ja sit hää sano, et mie en enää sais tavata Sinii. Mie ajattelin mielessäni, et kylhä mie häntä tapaan! Sit Leena näki siin sohvan reunal hopeisen keijupuvun, ja katto sitä nyrpeenä. Ennen ku Leena ehti kysyy, ni mie päätin ottaa ohjat käsii, ja selitin, et mie ostin Tukholmasta Sinille keijupuvun naamiaisasuks! Miulle tuli sellanen tunne, et Leenan ei ois hyvä tietää sitä, et Kjerppe pukeutuu siihe pukuu sillon ku hänelle tulee juoppohulluuskohtaus, ja hää luulee olevansa Helinä-Keiju. Miul itellä ei oo koskaa tullu mielee, et mie oisin keiju. Sit mie aloin nopeesti vetää sitä pukuu Sinin päälle, ku mie halusin todistaa, et se on Sinin. Kjerppe makas keittiön pöydän alla, ja mie toivoin, et Leena ei näkis häntä.

Sini katto minuu sellasel ilmeel, et hää ei haluis pukeutuu siihen pukuu, mut hää oli kuitenkii juones mukana, ja lopulta Sini sai sen puvun päälle. Hää istu sohval vihasena siin puvussa ja katto Jurassic Parkkii. Sit mie kuulin, et Kjerppe alko heräillä, ja mie päätin, et nyt Leena pitää saada ulos kommuunista. Mie sanoin ilosesti, et nyt myö lähetää koko porukkkaa hommaamaa Sinille niit lääkkeitä! Myö ajettii miu autolla Citymarketin apteekille, ja Sini istu vihasena keijupuvus takapenkillä. Mie päätin, et myö haetaan Kjerpen kans se puku Leenan ja Sinin kämpältä takas kommuunille seuraavan yönä.

Miu lomatoimet: Lumilingol ajeluu ja Jurassic Parkkii

2008-02-25T14:41:00.004+02:00

Tänää miul onkii ollu hauska päivä, ku mei pihaa toimitettii aamulla lumilinko! Mie huomasin niist papereist, et se oli tuotu sielt mei putiikist, ja mie päättelin, et pomo on lähettäny sen miulle testattavaks. Mie ja Leena ei taaskaa olla väleis, ku Leenan mielest mie oon syypää siihen, et Sinille tuli keuhkoputken tulehdus. Nyt Sini ei oo pystyny menemään kouluun. Leena ei heltyny siitäkää, ku mie toin hänelle tuliaisiks paketin Geishoi. Hää sano, et mie saisin käyä apteekist hommaamas Sinille lääkkeitä.

Mie ajelin sil lumilingol täysii ympäri kommuunin maita. Yhtäkkii mie näin, ku pomon auto tuli pihalle, ja pomo nousi autosta reippaan näkösenä. Hää huus, et ”Ääninen, nyt se lumilinko tänne kuin olis jo!” Mie ajoin sil heti häne luokse, ja pomokii peitty lumeen siin hötäkäs. Pomo selitti jotai, et joku asiakas on valittanu, ku hänen tilaamansa lumilinko ei oo tullu perille. Pomo sano, et lopulta hää joutu ite lähtee kattoo tilannetta. Hää oli kuulemma ollu sen asiakkaan kans häne pihal ihmettelemäs tilannetta, kunnes hää näki, et pienen etäisyyden päässä mie ajan sil lingolla niiku viimestä päivää. Pomo vaikutti vähä vihaselta ja stressaantuneelta, ja sit hää nappas sen lingon miulta, laitto peräkärriin ja lähti ajamaa.

Se ilo loppu siihen, mut sit mie päätin hakee Sinin kattomaa miu kans filmei, ku hää on nyt sairaana. Mie menin Leenalle ja Sinille, ja onneks Leena oli just käymäs kaupassa, ni mie sain otettuu Sinin mukaa. Myö otettii Leenan kaapist popcorneikii. Mie ajattelin, et se tavallaa korvais sen, et mie en oo hakenu Sinille niit lääkkeit. Nyt myö ollaa kateltu filmei ja syöty ne Leenan popcornit. Parin tunnin sisäl miu kännykkää on 23 puheluu Leenalt, mut mie oon pitäny kännykkä äänettömäl enkä oo vastannu.

Mie, Sini ja Kjerppe eli kolme muskottisoturii risteilyllä

2008-02-20T14:17:00.003+02:00

Moi! Nyt myö tultii takas sielt risteilylt. Menomatkal myö ostettii pitkä-Shellilt Kjerpelle snorkkeli, ja hää joi siel kaljaa. Sini söi pullaa ja joi kahvii. Miekii otin kahvin ja munkin. Sit myö jatkettii ajamist kohti Helsinkii. Myö ku lähestyttii satamaa, ni se laiva olikii jo lähös! Myö juostii täysii, ja hypättii kaikki kolme tiikerihypyllä laivaa. Seuraavan päivän lehes oli Kjerpen kuva, ku hää on siin hypyn keskivaihel. Takana näytää mie ja Sini, ja niit kuvii oli sekä Suomen et Ruotsin puolen lehdistös. Ku myö saavuttii laivaan, ni mie sanoin huojentuneena, et ”hyvä että selvittii!” Samalla laivapoliisi tulikii jo ohjaamaa meit eteenpäin. Sit jonkii ajan kuluttua myö saatii hytti, ja Kjerppe joi siel kaljaa. Yhtäkkii mie tajusin, et buffetti on alkamas kohta! Myö lähettii ettimää sitä, ja päädyttii jonottamaa alkupalapöytään, ja mie vilkuilin oravan näkösenä ympärilleni. Moni katto meitä sen näkösenä, et hyö tuntis meiät. Illal myö Sinin kans tanssittii diskos, ja Kjerppe joi kaljaa.

Seuraavan aamuna myö mentii Tukholmaa, ja yhtäkkii poliisi nappas miut. Aamupäivä menikii poliisiasemal selvitelles, et mie oon tullu Suomest samana aamuna. Kjerppe selitti niille ruotsalaisille poliiseille, et ”Han är inte bombplan, vi är från Finland och vi anlände med fartyg till Stockholm i dag.” Mie ajattelin, et ku mie en ollu sanonu viel mitää, ni miu pitäis puhuu omasta puolestani. Yhtäkkii mie sanoin, et ”Jag är bomplan!” Kjerppe otti minuu ryntteist kiinni, ja sano, et ”Hitto sie et mikää pommittaja oo! Hitto mie yritän puhuu meit täält pois ja sie vaa mesoot omias! Hitto anna miu hoitaa puhuminen!” Sini käveleskeli odotushuonees. Lopulta ne poliisit oli yhteydes sinne laivaa, ja meiät päästettii menemää. Kjerppe sano, et ne poliisit luuli, et mie oisin Södermalmin pommiuhkauksen takana.

Sit ku myö päästii takas laivaa, ni myö mentii syömää ravintolaa, ja Kjerppe joi siel kaljaa. Sini ja Kjerppe söi pihvii, ja mie miekkakalaa. Illalla tuli aika kova myrsky, ja mie sanoin Sinille, et ”Mennää kannelle!” Siel kannel mie en yhtäkkii enää nähnykkää Sinii missää! Mie kattelin ympärille, ja huomasin, et Sini roikkuu laivan ulkopuolel kaiteesta, ja et siel on kauhee ihmisjoukko auttamas häntä. Miekii menin mukaa väkijoukkoon kattelemaan. Sini saatii vedettyy sielt laivaa, ja joku kysy hänelt, et ”Onko tuo sinun isäsi?” ja osotti minuu. Sini sano, et ”Ei ku se o Hassu.”

Paluumatkal Sinille nousi kuume ja Kjerppe joi autos kaljaa. Mie ajoin ja kuvittelin olevani safarirallissa.

Leena pehmitetty!

2008-02-18T09:35:00.003+02:00

Moi! Lauantaina mie marssin tomerasti Leenan ja Sinin luo kylää. Myö kaikki istuttii olohuonees sohvilla, ja se Leenan uus mieskii oli siellä. Mie aloin kertoo Leenalle siit risteilyst. Leena kysy, et eiks miul oo töitä, mut mie sanoin, et miul on pääsiäisloma. Se mies alko kysymää, et ”Pääsiäinenhän on vasta kuukauden kuluttua, miten on mahdollista, että…” Leena keskeytti hänet sanomalla nopeesti ja vihasesti, et ”Hassarin kohdalla se on mahdollista. Tämä mies on voinut käydä vaikka kuussa, en yhtään ihmettelisi!” Mie sanoin siihe ilosesti, et ”Ja nyt mie lähen Tukholmaan!” Miul väikähti mielessä sellanen näky, et mie lennän avaruudes kuuraketilla, ja Leena kattoo vihasena pihalla.

Sit Leena jatko, et ”Sini ei lähde sinne risteilylle ilman vastuullista aikuista.” Mie sanoin ilosesti, et ”Ai jaa!” Yhtäkkii mie tokasin, et ”Kjerppekii lähtee sinne!” Sini yritti ilmeel viestittää miulle, et nyt mie en edistäis mei asiaa. Mut mie tiesin mitä mie tein. Leena sano, et ”Ahaa…”. Mie näytin sille miehelle Kjerpen kuvaa yhest miun, Leenan ja Sinin vanhast perhepotretist. Se mies katto sitä kuvaa sen näkösenä, ku Marjukka katto Fifii (eli miu edesmennyttä koiraa) pentuna, ku mie sanoin, et se on kultanen noutaja. Leena vetäs sen kuvan pois miu kädestä, ja työnsi laatikkoon. Sit hää puisteli päätään, ihan niiku hää ei ois halunnu muistella sitä kuvauspäivää. Leena sano, et ”Hassu, Kjerppe kävi täällä yksi päivä myymässä Invaliidiliiton kevätmerkkejä.” Mie tuijotin Leenaa oravan näkösenä. Sit hää jatko, et ”Kjerppe on kuulemma myös auttanut Siniä matikan laskujen kanssa.” Kaikki oli vähä aikaa hiljaa, ja sit Leena tokas, et ”Jos Kjerppe lähtee Sinin valvojaksi, niin Sini saa lähteä”. Sit Leena viel muistutti minuu, et miekii oon vastuullinen aikuinen.

Eilen mie pakkailin kamoja, miulle ja Sinille snorkkelit, muta Kjerpelle miul ei ollu. Mie päätin, et myö ostetaa sellanen huoltoasemalta matkalta.

Miut lomautettii!

2008-02-15T15:37:00.002+02:00

Ai moi! Miul on taas melkost sählinkii menos, ku miut lomautettii sielt putiikist. Pomo soitti aamulla ja sano, et miu ei enää tarvis tulla sinne! Hää sano, et mie oon jättäny huomiotta kaikki häne ohjeet ja käskyt ja valehdellu hänelle. Mie vastasin siihe ihmeissäni, et ”Ai jaa!” Sit pomo huokas ja sano, et katotaa tuunks mie järkiini, jos hää lomauttaa miut pariks viikoksi. Kjerppe sano, et se tarkottaa sitä, et mie en sais mennä sinne putiikki kahtee viikkoon.

Mie rupesin heti järjestämää miulle ja Sinille hiihtolomareissuu. Kerran myö oltii Sinin kans Tampereella, mut nyt mie varasin meille risteilyn. Myö ollaa seaside-hytissä ja meille on varattu buffetti. Mie soitin Sinille ja sanoin et ”Sini, sie lähet miu kaa risteilylle ens maanantaina!” Sini sano, et ”Joo, jos Leena vaan päästää.” Myö sovittii, et jos Leena ei suostu, ni mie haen Sinin salaa edellisen yönä, ja jätän viestin Leenalle et Sini on iha turvassa ja et hää on miu seurassa. Sini sano, et miu ei välttämättä kannata kirjottaa iha noilla sanoilla, ku se kuulemma saattais ärsyttää Leenaa. Mie päätin mennä viikonlopul kylää Sinille ja Leenalle ja pehmittää Leenaa, et hää antais Sinille luvan lähtee. Sit mie laitoin Leenalle tekstarin, et ”Mie tuun kylää huomenna! T. Hassari” Leenalt ei oo tullu vastausta. Sit mie otin Marjukan auton ja lähin dinosaurusjahtiin.

Pomo kommuunilla

2008-02-14T13:48:00.001+02:00

Eilen tapahtu hassu juttu, ku miu pomo tulikii yhtäkkii kommuunille! Hää pimpotti miu ovikelloo, ja mie menin oravan näkösenä avamaa. Miu kissa vilahti taustalla. Siin ku se ovi avautu ja mie seisoin sen takana, pomon ilme muuttu. Sit pomo sano, et ”Ääninen” Sinäkö täällä asutkin? Minun piti tulla tapaamaan aaa… Eijaa.” Mie sanoin, et ”Aaa…, hää asuu tos talon toises päädys.” Sit pomo jatko matkaa sinne ja mie katoin ikkunasta.

Pomo soitti Pertin ja Eijan ovikelloo, ja Pertti tuli avaamaa. Pomo kysy, et ”Onko Eija paikalla?” Pertti sano, et ”No mie en oo, mut mei Eija vois olla!” Sit Eija tuli ovelle. Pomo sano, et ”Tämä Pertti on sopinut meille tapaamisen, voinko tulla sisälle?” Eija sano vähä ihmeissään, et ”Tulkaa vaan” ja hyö meni keittiön pöydän ääree istumaan. Pomo sano, et ”Te kuulemma toimitatte värillisiä kännykän akkuja, saisinko katsoa tuotteitanne?” Eija sano, et hää ei todellakaa toimita sellasia, ja et hää on sairaanhoitaja. Pomo oli vähä ihmeissään, ja sano, et ”Myyjäni Ääninen vakuutti, että teillä olisi niitä akkuja myynnissä”. Eija sano kyllästyneellä äänellä, et ”Ahaa”, ja sit hää sano että se mies vieny häneltä jo rullaluistimet, ja nyt se on sekoittamassa häntä ties mihin kummallisiin akkuihin. Pomo kysy, et ”Eikö teillä ole mitään tekemistä kännykän akkujen kanssa, olette siis tavallinen sairaanhoitaja?” Eija sano, et ”Kyllä, näin on.” Pomo sano Eijalle, et ”Kiitos ajastanne” ja Pertti seiso oravan näkösenä vieressä. Sit pomo lähti nyrkkiä puiden menemää miu asuntoo kohti. Mie olin kuitenkii tupsahtanu Pertin ja Eijan asuntoo keittiön viereisee huoneesee, joten mie en ollu kotona!

Putiikkielämää

2008-02-13T15:59:00.001+02:00

Eilen Kjerppe sano miulle, et se Plasma-tv ilta ei menny iha putkee, ja et miu pitäis panostaa nyt töihi et mie saisin pitää miu työpaikan siin putiikis. Tänää mie menin töihi klo 7.00, ja avasin putiikin heti, vaik se muuten avautuis klo 9.00. Päivän ensimmäiselle asiakkaalle mie aloin myyä koval tohinal kännykän akkuu. Mie kysyin heti, et ”Minkäs värist sie aattelit?” Hää sano, et ei niis akuis taida olla eri värejä, mut mie sanoin, et ”Jos ei oo, ni niit voiaa tilata!” Siin ku mie olin täyttelemäs tilauskaavaketta sinisest akusta, ni pomo tuli paikalle. Hää katto sitä kaavaketta, ja kysy, et ”Ääninen, minne tämä tilaus on menossa?” Mie en tienny mitä sanoo, mut sit mie tajusin! Mie sanoin, et ”Yhelt miu naapurilta voi tilata tällasii”, ja annoin hänelle Pertin puhelinnumeron. Sit pomo soitti Pertille ja kyseli, et onks hänel myynnis värillisii kännykän akkuja. Se puhelin oli aika kovalla, ja mie kuulin, et Pertti vastas et ”No miul ei oo, mut mei Eijal vois olla.” Sit pomo sopi Pertin kans, et pomo tulee illalla kommuunille tapaamaan Eijaa, ja neuvottelemaan niist akkujen toimituksist.

Ruokatunnil mie käyskentelin elokuvateatterin ympäristös ja kuvittelin olevani Tom Cruise. Sit mie palasin takas putiikkii ja seisoin tiskin takana oravan näkösenä siihe asti, ku seuraava asiakas tuli sisää.

Mie plasma-TV:n varjossa

2008-02-06T14:44:00.000+02:00

Eilen mie olin siel Plasma-tv illassa. Joku kysy miult, et ”minkälainen kuvanlaatu tässä tv:ssä on?” Mie ajattelin, et mitähä hää semmosii kyslee, ja vastasin, et ”Noo, sitä tietoo miul ei oo!” Se asiakas tuijotti minuu hämmästyneen näkösenä. Mie päätin jatkaa ilosta jutusteluu, ja kysyin, et ”Minkäs värist sie aattelit?” Hää sano, et sil ei oo paljo välii, mut mie sanoin tomerasti, et ”Kylhä sil välii on!” Sit se asiakas sano, et ”no katsotaan sitten niitä värejä” ja sit hää pyys jotai esitettä niist väreistä. Mie sanoin, et ”Eihä meil väreist esitettä oo!” ja saman tien mie aloin näyttää värei kaikist esineist. Ekaks mie näytin hänelle punast omenaa, ja sanoin, et ”täs on punanen”, ja sit mie näytin hänelle sinist reppuu ja sanoin, et ”täs on sininen”. Sit hää kysy, et oisko niit keltasina, ni mie näytin yhtä keltasta kännykän kuorta. Sit se asiakas sano, et ”Selvä… no katsotaanko sitä itse tv:tä?”

Mie olin tuonu sinne edellisen iltana miu oman 42 tuumasen plasma-tv:n, ja se asiakas käveli sen luo. Mie sanoin, et ”Ethä sie sitä voi ostaa!” Hää katto minuu ihmeissää. Mie sanoin, et ”Sehä on miu plasma-tv!” ja mie kiskoin hänet pois sen tv:n luota. Sit hää sano vähä hermostuneen olosena, et ”No nyt katsotaan niitä myytävänä olevia televisioita eikä mitään muuta!” Mie tuijotin häntä oravan näkösenä ja sanoin, et ”eihä meil semmosii oo!” Siin vaiheessa se asiakas otti pöydältä miu tekemää torttuu ja söi vihasena palasen. Sit hää lähti kävelee ulos putiikist ja mie jäin oravan näkösenä tuijottamaa perää.

Plasma TV-ilta

2008-02-04T15:48:00.000+02:00

Ai moi! Meil on kommuunil jatkunut elämä entisee mallii, myö ollaa juotu kaljaa ja katottu bondei. Marjukka toi miulle lainaks Pan’s Labyrinth –elokuvan, mut Kjerppe sano, et hää ei sitä rupee kattomaan. Aamulla se lääkäri soitti miulle ja kysy, et onks miul edellee sellanen negatiivinen kausi menossa. Mie sanoin, et ”Eihä miul sellast oo!” Miul tuli mielee aseeton armeija ja ne dinosaurukset, joita mie siel hätistelin. Sillo mie en vaiennu niist, mut nyt mie vaikenin. Myö sovittii sen lääkärin kans, et miut tsekattais ain sillon tällön häne vastaanotol.

Tänää ku mie menin sinne putiikkiin, ni miu pomo kysy, et ”Hassu, miksi et tullut töihin viime viikolla?” Mie tuijotin häntä vähä aikaa oravan näkösenä, ja yhtäkkii mie sanoin ilosesti, et ”Mie olin plasma-TV messuilla!” Sit mie kerroin, et mie olin saanu sielt paljo tietoo plasma-TV:istä ja et mie voisin hyödyntää niit tietoi myyjän hommissa. Pomo meni iha hiljaseks, ja sit hää sano, et ”No seuraavan kerran tällaisista messu-asioista sovitaan etukäteen, ja minä päätän, mille messuille lähdetään.” Sit mie kävelin oravan näkösenä takahuoneeseen kattomaa lomalistoja.

Sit tulikii ruokatunti, ja mie lähin ostamaa K-kaupasta eväitä. Mie mietin, et pitäisköhä miu ostaa kaljat jo sieltä, vai vasta illalla lähikaupasta. Mie päätin ostaa ne sieltä. Sit ku mie olin kävelemäs sisää kaljakorin kans, pomo tuli ovella vastaa vähä vihasen näkösenä. Hää sano jotai, et ”Jos tämä työ on sinulle tärkeä, niin kaljan hommaamisen saat hoitaa vapaa-ajallasi. Asiakkaiden nähden täällä ei kaljaa kanneta!” Sit mie kuulin itteni sanovan, et mie oon järjestämässä sellast Plasma-TV iltaa siel putiikis, ja et ne kaljat ois sinne tarjoiluit. Sit mie viel jatkoin, et mie oon jo laittanu ilmotuksenkii paikalliseen lehteen. Mie tuijotin pomoo oravan näkösenä, ja hää sano, et ”Ääninen, sen illan on oltava eduksi yritykselle, ja kaikki on sinun vastuullasi! Muussa tapauksessa ei tarvitse enää näyttää naamaa täällä!” Sit mie katoin oravan näkösenä paikallist lehtee, ja siin olikii ilmotus Plasma-TV-illast! Siin on miu kuva ja miul on 42 tuumanen plasma-tv sylis.

Mie tulin takas!

2008-01-30T11:29:00.000+02:00

Ai moi! Nyt mie pääsin takas sielt laitoksest. Mie olin pihalla, ku Kjerppe tuli hakee minuu. Kjerppe sano, et ”Hitto ne on syöttänyt siulle pajunköyttä, siu ei tarvi olla täällä jos sie et haluu!” Mie ajattelin, et mie oon viihtyny siel hyvin. Välil miul kävi mieles, et mitäköhä ne siel putiikis on ajatellu, ku mie en oo tullu töihi. Kjerppe ja joku hoitaja selitti miulle pitkää jotai, ja lopulta se hoitaja kysy, et ”Ääninen, mikä on oma käsityksenne terveydentilastanne?” Mie sanoin, et miul on nuha ja lukihäiriö. Hyö yritti selvittää miulta, et oonks mie siel omast tahdostani, mut miulle jäi sen keskustelun tarkotus vähä epäselväks. Mie päätin soittaa Marjukalle. Mie kysyin hänelt, et ”Marjukka, oonks mie tääl laitokses omast tahdostani?” Marjukka kysy, et ”Onko sinulle sanottu, että olet vaaraksi itsellesi tai muille?” Mie sanoin, et ”Ehä mie vaaraks oo!” Vaik Leena kerran sano, et mie oon hazardi. Sit Marjukka sano vihasesti, et ”No hyvänen aika, siinä tapauksessa voit tehdä mitä haluat!”

Mie en vieläkää tiiä, olinks mie siel omast tahdostani, mut hetken päästä mie olin Kjerpen kans ajamassa kommuunille. Kjerppe selitti, et miut oli passitettu sielt ulos, ku mie olin kuulemma esiintyny vääril papereil, ja miul ois siit eessä oikeudenkäynti. Sit ku se lääkäri oli kuullu, et miut oli vapautettu, ni hää oli käskeny hakee heti miut takas tarkkailtavaks. Mut nyt mie olin taas menos kommuunille, eikä se lääkäri viel tiiä siit! Miust tuntuu, et ne hoitajat oli innoissaa miu kotiuttamisest. Myö ku tultii takas, ni Sini oli pihalla oottamassa. Sini kysy, et ”Oot sie Hassu nyt kunnos?” Mie vastasin ilosesti, et ”Joo!” Sit Sini pyys minuu luokanvalvojaks heiän luokan kevätretkelle Helsinkii.

2008-01-28T14:39:00.000+02:00

Hyvät lukijat, tänään mie soitin sinne laitokseen. Mie sanoin: ”Hitto työ ette voi siel ihmist pitää ilma häne omaa suostumustaa!” Sit se sihteeri vastas: ”Herra Ääninen on täällä omasta tahdostaan. Hän istuu parhaillaan iloisena puutarhakeinussa.” Mie sanoin, et ”Ai jaa”. Sit mie soitin Hassun kännykkää, ja hää vastas heti. Mie kysyin: ”Hitto oot sie siel omasta tahdostas?” Hää sano reippaasti: ”Ehä mie tääl omast tahdost oo!” Mie tajusin, et Hassarii on johdettu harhaan täs asias. Mie haen hänet sielt huomen aamul takas, ja Hassu Ääninen jatkaa blogin ylläpitämistä. Hyvää jatkoa kaikille lukijolle miun puolesta.

T. KJERPPE

2008-01-25T13:51:00.000+02:00

Hyvät lukijat, mie oon Kjerppe. Mie kirjotan nyt tätä blogii toistaseks. Hassu Ääninen on viety takas hoitoo ku mikäkii kiraffi. Hitto ku myö istuttii sohval juomas kaljaa, ni ne miehet tuli hakee Hassarii. Mie sain jäädä kommuunille. Hitto mie hommaan Hassarin sielt takas.

T. KJERPPE

Mie ja Kjerppe laitoshoidos

2008-01-22T14:05:00.000+02:00

Mie pääsinkii vast tänää pois sielt hoitolaitokselt! Siin kävi sillee, et mie ku olin menossa hakee Kjerppee vierotuksest lauantaina, ja mie olin kävelemäs reippaasti selkä suorana siin pihalla, ni miut otettiikii suoraan hoitoo! Siin tuli vastaa jotai valkotakkisii miehii, ja hyö kysy miult, et ”Olikos teillä niitä ongelmia auktoriteettien kanssa?” Mie sanoin, et ”Joo!” Sit hyö vähä keskusteli keskenää ja mie kuulin, ku yks niist sano, et ”Onko tässä nyt kysessä oleva potilas?” Mie sanoin siihe heti, et ”Ehä mie se potilas oo!” Seuraavas vilaukses miut olikii jo laitettu pakkopaitaan. Sit joku niist sano, et ”Kyllä tässä varmasti joku potilas on kyseessä.” Mie näin, ku Kjerppe istu häne normaaleis vaatteis pihalla sellases isos keinussa, jossa istutaa vastakkain.

Sit iltapäivällä miu piti mennä sellasen valkotakkisen naisen puheille, ja hää kysy, et ”Mitenkäs teillä on päivä mennyt?” Mie sanoin siihe, et ”Ehä mie tiiä!” Hää katto minuu pitkää ja sano, et miu kans pitäis alottaa terapia. Sit hää sano, et ”Näkemiin herra Tiainen”. Mie lähin kävelee sielt oravan näkösenä ja miut passitettii heti omaa huoneesee. Mie vähä ihmettelin, ku siel huonees oli sellasii tavaroit, mis luki Erik Tiainen, mut mie en kiinnittäny niihi sen enempää huomioo. Siin parin päivän ajan miulle tehtii kaikkii kokeita ja hoitoi. Sit yhes vaihees miulle näytettii jotai kuvioit, joita miu piti tunnistaa, ja se hoitaja kysy miult, et ”Mikä kuvio tässä on teidän mielestänne herra Tiainen?” Mie kuulin jostai kaukaisuudest Kjerpen äänen, joka sano, et ”Hitto hää ei mikää herra Tiainen oo”! Sit joku toi sinne huoneesee sellaset paperit, mis oli ensimmäisel sivul iso naamakuva miusta ja sit siin oli lisäks kuva jostai toisesta miehestä. Se hoitaja kutsuttii vähäks aikaa huoneen ulkopuolelle, ja mie jäin tuolille istumaa ja tuijottamaa sitä kuvioo. Hetken pääst minuu työnnettiiki jo ulos sielt hoitolaitoksest, mie näin sivusilmäl, ku Kjerppe laskeutu villiviinii pitkin ulos íkkunasta neljännest kerroksest. Mie kävelin oravan näkösenä autolle ja Kjerppe veti siin juostessaa keijupukuu päälle. Sit meil olikii suunta takas kommuunille!

Kjerpen nouto

2008-01-19T12:35:00.000+02:00

Tänä aamuna mie heräsin siihe, ku pihalta kuulu jotai helinää. Mie menin yöpuvussa kattomaa ikkunasta, ja siel oli Kjerppe hopeises keijupuvussa. Siihen pukuun kuulu taikasauva, jonka pääs on tähti ja hopeiset kengät. Hää näytti tosi tukevalta, ja häne naamal oli sellanen irvistys. Seuraavas hetkessä Marjukka tuli vihasen näkösenä ulos ovesta, ja hää veti samal takkii päälle. Marjukka työnsi Kjerpen häne autoo, ja Kjerppe meni sinne selkä notkolla ja kalja kädessä. Marjukka vilkas ohi mennessää minuu ku mie tuijotin ikkunasta.

Mie istuin oravan näkösenä uudelle sohvalle, ja ihmettelin, et mitäköhä mie nyt tekisin. Miul tuli hetkeks mielee, et miehä voisin olla tv-ohjelman juontaja. Sit mie päätin myöhemmi lähtee moikkaa äitiä ja isää. Mie siivoilin ja tiskailin ja valmistin tuliaistorttuu. Mut siin ku mie olin vispaamas vaahtoo, ja se vaahto lensi päi seinii ja ikkunoit, ni puhelin soi. Mie vastasin, et ”Hassu”, ja painotin sanan loppuosaa. Siel oli Kjerppe. Hää sano, et ” Hitto Marjukka vei miut vierotukseen, tuu hakee miut täältä!” Mie kysyin, et mite hää saa soittaa sieltä, ku yleensä sielt vierotuksest ei saa olla yhteydes ulkomaailmaan. Vaik onha Kjerppe tosi monta kertaa aikasemminkii soittanu miut hakee hänet sieltä. Kjerppe sano, et ”Hitto mie sanoin niille hoitajille, et mie soitan miu perheelle, et miut on tuotu tänne.” Hyö ei vissii ois antanu lupaa soittaa kommuuninaapurille. Kjerppe sano, et ”Hitto miul on keijupuku mukana, mut tuo kaljat!” Mie heitin välittömästi sen tortun ikkunasta ulos. Nyt miu pitää lähtee hakee Kjerppee vierotuksest! Mie laitan bondit valmiiks koneesee ja kerron teille sit myöhemmin lisää.

Mie lähen takas aseettomaa armeijaa

2008-01-18T13:58:00.000+02:00

Tänä aamun mie kävelin hessu hopo -pyjamas kommuunin pihan läpi hakee miu ja Kjerpen postit. Marjukka käveli minuu vastaa ja mulkas vihasesti. Sit mie menin sisälle ja Kjerppe oli siel istumas sohvalla ja juomas kaljaa. Miul oli sylis miulle tullu kirje ja mie mietin et pitäsköhä miu leikellä siitä lumihiutale vai avata ja lukee se. Mie meinasi kysyy Kjerpen mielipidettä mut sit ku mie näin Kjerpen ilmeen ni mie aattelin et parempi antaa häne jatkaa Mission Impossible 3:n kattomist. Sit mie avasin oravan näkösenä sen kirjeen ja toivoin et sieltä tulis dinosaurusten kuvii mut siel lukikii et "Herra Ääninen...". Miu silmät mulkoili ekan sinne tänne ja sit mie jatkoin lukemista. Siin sanottii et miu pitäs kesäl mennä kertausharjotuksii aseettomaa armeijaa. Siin sanottii myös et miu pitäs hyvis ajois ilmottaa jos miu pitää lykätä sinne menoo. Miul on viime aikoin ollu semmone negatiivine kausi jote mie aattelin mielessäni et "ehä mie sitä heille ilmota".

Mie piirsin apaton siihe kirjeesee ja aloin kattoo Mission Impossiblee. Siin samas mie rupesin kuitenki aattelee et jos mie menisin sinne kertausharjotuksiin ni miust saattas tulla vähä niinku Tom Cruise. Vaik oonha mie nytki vähä sen tyylinen. Sillo ku mie palvelin aseettomas armeijas ni mie ain toivoin et miut värvättäs koviin taistelutehtävii. Useimiten mie olin ain vartiointitehtävis ja sit mie toivoin et miu ohi rymistäis esimerkiks dinosauruksii ni mie voisin hätistää niit pois. Joskus mie jouduin jättää sen vartiointipaikan ja lähtee niitte liskojen tai muitten tunkeilijoitten perää mut siit ei useimiten seurannu hyvää. Ain ku huomattii et mie olin kadonnu vartiointipaikalt ni pistettii pystyy esitutkinta ja usei mie olin sotaoikeudes. Miu isä kerra soitti miulle sinne sotaoikeutee ja sano et niist dinosauruksist kannattaa vaieta. Niihi aikoihi miul oli myös satunnaisest negatiivisia kausia ja mie vastasin et "ehä mie niist vaikene". Seuraavin viikkoin mie palvelin prikaatin mielenterveysklinikal.

Elossa ja kuolleena

2008-01-17T20:47:00.000+02:00

Eilen ku mie tulin töist kotii, ni Kjerppe oli miu sohval tekemäs ristasanatehtävii. Hää kysy, et minkä takii mie oon piirrelly niihi ruutuihi dinosauruksii, mut mie sanoin, et ”Ehä mie tiiä!” Sit mie päättelin, et onha Marjukkakii saattanu tehä ne piirrokset, ja mie ehdotin, et myö mentäs kysymää Marjukalta, et onks ne hänen tekemii. Kjerppe sano miulle, et se Sotkan reissu Marjukan kans ei menny ihan putkee, ja et mei pitäis vältellä Marjukkaa jonki aikaa. Mie en ymmärtäny mist on kysymys, mut mie päätin kuunnella Kjerppee. Hää on monesti tienny nää jutut. Vaik on hää joskus järjestänyt miulle hautajaisii, vaik mie oon ollu elossa! Useesti mie oon ollu itekkii mukana niis järjestelyissä.

Kerran ku myö istuttii sohval juomas kaljaa, ni Kjerppe yhtäkkii tokas vihasesti, et ”Hitto mie en täl sohval rupee vainajan kans istumaa!” Sit hää sano, et hää lähettäis miut miu viimeselle matkalle. Mie rupesin ilosena pakkaamaan. Mie kuulin ku Kjerppe samaa aikaa puhu puhelimee jotai et ”Hitto miu naapuri on kuollu ja tääl tarvitaa arkkuu välittömästi!” Sit Kjerppe tuli nappaamaa minuu ryntteist kiinni, ja sano etuhampaat näkyen, et ”Hitto myö lähetää valitsee se arkku nyt!” Myö mentii Marjukan autolle, ja Kjerppe lähti kaahaamaa kaljapullo toises kädessä. Mie istuin takapenkillä. Arkkuliikkeen mies sano meille, et ”Otan osaa suruunne”, ja miekii sanoin, et "Kiitos". Sit se mies kysy, et ”Minkäs tyylist arkkuu työ aattelitte?” ja et ”Minkä kokoinen vainaja on?” Sit Kjerppe sano, et ”Hitto se vainaja on Hassari.” Se myyjä sano, et ”Ahaa…”. Sit siin tuli sellanen hiljanen hetki. Miul oli päällä työpaita, jossa oli rinnassa kyltti, jossa luki Hassu Ääninen.

Sit samana iltana myö tehtii Kjerpen kans jotai kukka-astelmii ja suuniteltii tarjoilui. Mie olin kirjottamassa muistokirjotusta, ku Marjukka tuli sisää. Marjukal oli vissii ollu vähä huono päivä, ku hää sano miulle vihasesti, et ”Hassu, nyt äkkiä käymään minun asunnollani.” Mie kysyin Marjukalta, et onks hänel ollu huono päivä, mut Marjukka sano, et ”Minulla on ollut huonoja päiviä niin kauan, kuin olen tässä kommuunissa asunut poislukien ne, kun sinä olet ollut pidätettynä tai vanhempiesi huostassa.” Mie käsitin, et Marjukka tarkotti sitä, et hää tuntee ittesä vähä yksinäiseks kommuunilla. Mie ajattelin, et miu pitää alkaa viettää enemmän aikaa häne kans. Marjukka sano miulle et ”Etkö sinä hyvä hölmö ymmärrä, että sinun naapurisi oireilee järjestämällä sinulle hautajaisia, sinä et saa missään nimessä mennä mukaan siihen hullutukseen!” Mie en ymmärtäny, mist Marjukka puhu. Sit hää sano, et ”Kjerpellä ei ole ketään läheisiä ihmisiä sinun lisäksesi, joten hän pelkää kuollakseen, että sinä Hassu kuolet.” Mie sanoin, et ”Ai jaa!” Marjukka sano, et miu pitäis selittää Kjerpelle, et mie en oo kuollu, enkä oo kuolemassa. Mie kävelin oravan näkösenä takas omaa kämppää, ja ku Kjerppe näki miut tulemas ovesta sisää, hää sano, et ”Hitto sie ootkii vielä elossa!” Mie sanoin hänelle, et ”Ehä mie elos oo!”

Sini kävi kylässä

2008-01-15T20:14:00.000+02:00

Eilen se sohva tuotii miulle! Pihaa ilmesty yhtäkkii Sotkan auto, ja mie tuijotin sitä oravan näkösenä ikkunasta. Sit ku ne miehet oli kantanu sen sohvan sisälle, hyö kysy, et vietäskö se vanha sohva saman tien pois. Mie vastasin siihen, et ”Noo, sitä tietoo miul ei oo.” Sit ne miehet katteli toisiaa, ja yksi niist kysy miult, et ”Ettekös te ole tämän talon isäntä?” Mie vaa tuijotin niit miehii oravan näkösenä. Samal hetkel Sini astu sisää, ja sano niille, et ”Joo, Hassu on tääl isäntä.” Mie katoin Sinii ja tajusin taas kerran, et Sinillä sitä älyä riittää! Sit ne miehet taas kysy miult, et ”No isäntä, mites tän sohvan kanssa on?” Sini sano miulle, et ”Eiks toi vanha rotisko kannattais viiä pois?”, ja mie vastasin siihen, et ”Joo!” Saman tien ne miehet oli jo kantamassa sitä vanhaa sohvaa ulos. Mut sit tapahtukii yllättävä käänne: sielt sohvan välistä tipahti seepra! Kjerppe alko tuijottaa sitä seepraa, käveli sen luo ja sano, et ”Ai sie oot nyt täällä.” Sit hää otti sen seepran ja meni omaa kämpäänsä. Sinikii katto iha ihmeissään.

Sini alko selittää miulle jotai häne loppukokeista, ja et hää ei osaa ratkasta jotai matikan tehtävii. Sini sano, et Leena oli käskeny tulla kysyy miult apuu, ku Leenal on kuulemma joku uus mies. Leena haluu viettää aikaa sen miehen kans, eikä vissii jaksa neuvoo Sinii. Sini ei kuulemma tykkää siit miehest. Mie katoin oravan näkösenä niit Sinin laskui, mut mie näin niis vaa dinosauruksen kuvii. Sit Kjerppe tuli takas miu kämppää, ja hänel oli taas se uus paita ja mahaa oli vähä hävinnyt. Se reppukii oli mukana. Kjerppe kysy, et ”Hei Hassari, keitetääks myö kahvit?” Mie en tienny mitä sanoo, mut Sini sano reteesti, et ”joo keitetää vaa”. Sit Kjerppe kysy, et mitä myö Sinin kaa katotaa. Mie näytin hänelle niit Sinin laskui, ja Kjerppe sano, et hää vois opettaa Sinii. Kjerppe selitti Sinille, et miten niit tehtävii lasketaa, ja hää piirteli siin jotai kuvioit. Mie toivoin, et ne kuviot alkais näyttää dinosauruksilt. Sit Sini sano Kjerpelle, et nyt hää tajuu, et miten niit pitää tehä. Miul meni aina nuorena koulussa kaikki kokeet vähä huonosti, ku miust näytti, et niis papereis oli batmanin ja dinosauruksen kuvii, ja mie värittelin niitä. Joskus mie taittelin niist papereist joutsenii.

Sit Kjerppe meni keittiöö, ja Sini kysy ihmeissää miult, et ”Mikä toho Kjerppee on menny, ennenhä se ei ees tajunnu kuka mie oon!” Sillon miekii tuijotin Sinii pitkää ja yritin muistella, et kuka hää on. Mut Sinihä on miu tytär, vaik Leena ei sitä uskokkaa. Leena on selittänyt jotai, et Sini oli 7-vuotias ku hyö muutti Suomeen, ja et hyö ei ollu koskaa nähnykkää minuu ennen sitä. Eikä viel vähää aikaan Suomessakaa.

Mie pelkäsin, et Kjerppe ei oo iha kunnossa. Sit mie ja Sini liityttii netissä Anna Abreun fani-klubiin. Illalla mie istuin oravan näkösenä sohvalla, ja se Kjerpen uus reppu oli siin vieressä. Ku Kjerppe ei huomannu, ni mie kurkkasin sinne reppuun. Siel oli se Kjerpen normaali paita, kaljakori ja keijupuku. Mie ku mie olin laittamassa bondeja pyörimää, ni Kjerppe yhtäkkii sano, et ”Myöhä katottii tää bondi just pari päivää sitte, katotaaks välillä Mission Impossiblee?” Mie laitoin oravan näkösenä Mission Impossiblet pyörimään.

Mie, Kjerppe ja Marjukka sohvaostoksil

2008-01-13T18:07:00.000+02:00

Miust tuntuu, et Kjerpel on menos joku erikoinen vaihe elämäs, ku eilenkii hää oli koko aamupäivän iha erilainen ku yleensä. Eilen aamulla ku mie heräsin, ni Kjerppe ei ollukkaa sohvalla eikä hänel ollu kaljaa kädes! Hää oli keittelemäs puuroo, ja sitä puuroo ei ollu lennelly ympäri seinii niiku miulla. Mie kävelin oravan näkösenä olohuoneen läpi vessaan, ja mietin, et mitäköhä miu pitäis tehä. Mie päättelin, et myö lähettäis kohta Citymarkettii ostaa kaljaa. Yhtäkkii Marjukka tulikii ulko-ovest sisää, ja sano, että ”Hassu sinun äitisi pyysi minua lähtemään mukaan avuksi, kun ostat uutta sohvaa, onko nyt sopiva aika?” Ennen ku mie olin ehtiny tajuta mist on kysymys, mie sanoin, et ”Eihä tää sopiva aika oo!” Sit Marjukka sano vähä vihasen näkösenä et ”No sitten kun on, niin tule ilmoittamaan.” Miul rupes aivois raksuttaa, et saankoha mie nyt sen uuden batman-puvun! Sit Kjerppe sano, et ”Hassu, tää sohva on täynnä kaljatahroja ja tonne välii on työnnetty kaikennäkösii pehmoeläimii. Lähetää Marjukan kans ostamaa uutta sohvaa.”

Mie aloin heti haaveilee niist pehmoeläimist, mut hetken päästä mie ja Kjerppe kuitenkii seisottii Marjukan ovella, ja Marjukka tuli vihasen näkösenä avaamaan. Sit hänelle tulikii yhtäkkiä yllättyny ilme naamalle, ja miekii muutuin heti iha oravan näköseksi. Sit ku myös käveltii Marjukan autolle siin pihalla, ni mie huomasin, et Kjerpel on päällä sellanen uus tumma villapaita ja häne maha on pienentyny! Sit Kjerpel oli viel sellanen reppu, jota mie en ollu ennen nähny. Kjerppe puhu Marjukan kans jostai remontist, ja Marjukka muuttu vähä ilosemmaks. Myö matkustettii Marjukan autol Sotkaa, ja aina ku se auto kiihdytti, ni se kiihdyttämisen ääni kuulosti iha miu ääneltä.

Sit ku myö oltii peril siel liikkessä, ni mie kävelin Marjukan ja Kjerpen perässä oravan näkösenä, ja hyö puhu jotai siit, et millanen sen sohvan pitäis olla. Mie kuikuilin sellasii mis ois iso, kulunu, keltanen, likanen kangas päällä, mut niit ei näkyny. Vähän ajan pääst mie en enää nähnykkää Kjerppee, mut Marjukka yritti näyttää miulle jotai punertavaa sohvaa. Sit ku myö käveltii eteenpäin, ni mie näin yhes nurkkaukses Kjerpen istumassa sellasel keltasel nahkasohvalla. Hänelle oli tullu se vanha paita ja maha takas, ja siin vieres oli kaljakori. Sitä reppuu ei enää näkyny missää. Marjukka muuttu jostai syystä tosi vihaseks ja sano, et ”Voi hyvänen aika!” Sit hää meni hakee Kjerppee sielt pois. Kjerppe katteli kulmiesa alta tosi vihasen näkösenä ku Marjukka lähti työntämään hänee ulko-ovee kohti. Kjerppe käveli polleena kalja kädessä selkä notkolla ja hänel oli naamal tavallaa sellanen irvistys.

Marjukka huus, miulle, et ”Nyt mies valitse se sohva!” Mie osoitin oravan näkösenä myyjälle sitä punertavaa sohvaa, ja hää kysy, et mite se toimitetaa kommuunille. Mie sanoin, et ”Ehä mie tiiä!” Se myyjä katteli vähä Marjukkaa päin, ja Marjukka huus ovelta, et otetaan kotiinkuljetus, ja samal hää työnsi Kjerpen ulos sielt liikkestä. Mie ojensin Marjukan pankkikortin sille myyjälle. Mie olin nimittäi siel auton takapenkil ottanu Marjukan laukusta häne lompakon ja heittäny osan siit sisällöstä ikkunast ulos, mut se kortti miulle oli jääny. Yhtäkkii Marjukka tuli vähä vihasen olosena nappaamaan sen kortin siit välistä ja mie näin liikkeen ikkunasta, ku Kjerppe istu Marjukan autossa juomassa kaljaa.

Mie ja Kjerppe uusis kuviois

2008-01-10T16:45:00.000+02:00

Ai moi! Mie huomasin, et kukaa ei oo kirjottanu tähän miu blogii, ni mie päätin kirjottaa ite! Oonhan mie kyl nää kaikki aikasemmatki tekstit kirjottanu ite. Miul meni joulu vähä surullisis merkeis, ku mie en saanu joululahjaks uutta batman-pukuu, vaik mie sellast toivoin. Marjukka vei sen vanhan lumpuks, ku häne mielest se vissii oli jo nii huonokuntonen. Mie marmatin äidille kaikki joulupyhät siit puvusta, ni sit loppaisen hää pakotti miut lähtemään takas omaan kämppää. Kjerppe istu siel sohval juomas kaljaa iha niiku ennenkii. Sit ku miekii istahin sohvalle ja Kjerppe oli tökänny kaljan miu kätee, telkkarist alko tulla joku luontodokumentti. Siin vilisteli seeproi savannilla, ja mie tuijotin sitä oravan näkösenä. Ensiks mie ihmettelin, et miksköhä myö ei katota bondia, mut sit mie tajusin, et voiaahan myö sitä luontodokumenttiiki kattoo! Sinikii varmaa tykkäis enemmän siitä, ja kyl Sini tietää, et mitä kannattaa kattoo! Sini valmistuu pian meteoriitiks.

Sit Kjerppe alko näyttää vähä kummaliselta, ja yhtäkkii hää tokas, et ”Hassu, tää kaljan juonti ei varmaan tee hyvää!” Mie en ollu ite koskaa ajatellu asiaa silt kannalt. Kjerppe on vaa aina työntäny miu kätee kaljan, ku mie oon tullu kotii sielt putiikist, ja viikonloppun myö ollaa haettu Citymarketist lisää kaljaa. Vaik kylhä mie joka päivä viikolkii lähikaupast haen. Mie ajattelin, et mei pitää lopettaa kaljan juonti! Vaik mie oon ennenkii yrittäny tarjota Kejrpelle mehuu juotavaks, ni hää on aina oksentanu sen pois, ku se on häne mielest maistunu iha kauheelta. Seuraavas hetkes mie näin, et Kjerppe onkii keittiös keittämäs teetä!

Marjukka oli antanu miulle jouluahjaks sellasen herkkukorin, jos oli kaikkee syötävää, ja mie olin työntäny sen nurkkaan piiloo, ku mie en tienny, et mitä mies sen kaa tekisin. Joulun jälkee mie välil kattelin oravan näkösenä sinne nurkaan päin. Ni sielt korist Kjerppe oli ottanu jotai vihreetä teetä! Yhtäkkii, Kjerppe oli kattanu pöydälle sellasen häne hienon posliinisen perintöastiaston ja teeleipii. Sit myö alettii juomaa teetä ja syömää niit teeleipii. Mie ajattelin, et oha se hyvä tietää muistakii juomavaihtoehdoist ku kaljasta. Siin ku myö hörpittii sitä teetä, ni yhtäkkii Kjerppe alko näyttää tosi vihaselta, ja hää katteli ympärillee sillee, et näkeeks kukaa. Sit hää yhtäkkii kysy vihasena, et ”Mitä hittoo tää safka ja roina on?” Mie sanoin, et ”Siin on siu tekemii teeleipii ja siu perintöasiasto!” Sit Kjerppe sano, et ”Hitto miul ei sellasii oo!” Sit hää haki jääkapist kaljan miulle ja itelleen, ja mie pistin bondit pyörimää.

Mie ja Kjerppe meikkiostoksilla

2007-11-19T15:36:00.000+02:00

Yks päivä miul sytty idealamppu, ja siin sanottii, et miu pitää taas alkaa kokeilla kaikkii usii ammatteja, ja et niist löytyis niinku miulle se oikee. Mie olin ensin vähä epäileväinen, mut sit mie päätin kysyy Kjerpeltä, et mitä mieltä hää on. Mie kysin, et ”Kjerppe, kannattasko miu kuunnella sen idealampun ääntä?” Kjerppe vastas siihen laiskasti ja vihasesti, et: ”Mistä minä tiiän.” Mie päättelin, et se tarkottais sitä, et miu pitäis kuunnella sitä lamppuu! Seuraavas hetkessä mie olinkii jo selaamaas aikuiskoulutusopasta, ja mie päätin valita ensimmäisen, jonka mie sielt huomaan, ja se oli kosmetologi. Mie soitin Sinille, ja sanoin, et ”Sini, miust tulee kosmetologi!”. Sini vähä ihmetteli, ku hää vissii luuli, et mie en tiiä säästä mitää. Mut sit Sini rupes kyselee jotai, et tiiänks mie mitää meikeistä. Mie sanoin hänelle, et ”Ehä mie niist mitää tiiä!”. Minuu jäi vähä vaivaamaa se puhelu, ja sit mie päätin, et mie rupeen tutustuu niihi meikkeihin, jos niil vaik jotenkii piiretää siihen sääkarttaan.

Seuraavana päivänä mie sanoin Kjerpelle, et: ”Kjerppe, myö lähetää nyt ostaa Citymarketist meikkejä!” Kjerppe sano miulle, et ”Mie en semmosee lähe!” Hää painotti noita kahta viimest sanaa. Mut sit ku mie sanoin, et samalla myö voijaa ostaa kaljaa, ni Kjerppe pakkas heti kaljat mukaa ja myö lähettii Marjukan autolla kaahaamaan kohti Citymarkettia. Matkalla mie olin näkevinäni tyrannosaurus rexin pellolla laiduntamassa. Sit myö mentii sinne Citymarkettii, ja ne meikit olikii heti siin mei eessä! Mie otin kärryt, ja aloin lappamaa sinne meikkei kauheel vauhilla. Kjerppe sano, et ”Hassu, pitäsköhä siu kattoo, et mitä meikkei sie ostat?” Mie ihmettelin, et mites Kjerppe alkaa tollasii puhumaa, ja heti sen jälkee Kjerppe kattelikii nopeesti ympärilleen tosi vihasen näkösenä ja otti kaljasta tosi ison kulauksen. Mie kuitenkii tajusin, et Kjerppe on oikeessa! Miu pitäis kokeilla niit meikkei siellä. Mie aloin laittaa itelle luomivärii ja huulipunaa, et mie tietäsin, et miltä ne näyttää. Hetken päästä siihen tulikii jo vartija paikalle, ja kysy, et: ”Aiottekos te pojat ostaa nää kaikki meikit?” Mie sanoin, et: ”Ehä mie tiiä!” Kjerppe katteli vihasen näkösenä ympärilleen. Sit se vartija sano, et mei pitäis lähtee, ku ne tuotteet pitää kuulemma ekaks ostaa, ennen ku käyttää, ja et siel ei sais juua kaljaa. Mie ajattelin, et ehkä se sääennustajan homma ei ollukkaa minuu varten.

Illalla Marjukka sano, et miu naama näyttää nyt todella paljon oudommalta ku normaalisti. Ja sit hää sano vielä, et miu tapaukses se on jo melko erityinen saavutus. Mie en iha tienny, et mitä hää sil tarkotti, mut miust tuntuu, etä hää yritti hienovarasesti viestittää, et miulle ois joku muu ammatti parempi ku sääennustaja.

Miu elokuvapyörityksii

2007-10-12T12:55:00.000+02:00

Ai moi! Miul onkii ollu melkost pyöritystä sen miu elämäst kertovan elokuvan ennakkonäytöksen jälkee! Mie en tiiä, et mite nää asiat yleensä filmitähdil menee, mut heti sen elokuvan jälkee velociraptori nappas miut paidan niskast kiinni ja lähti riepottaa minuu metsää. Siin vaihees mie ajattelin, et toivottavasti ne filmiporukat ei nähny. Kjerppe joutu lähtee sielt elokuvist kesken, ku hänel loppu kaljat ja sit hänelle tuli juoppohulluuskohtaus. Siin ku mie menin sen velociraptorin hampaissa, ni mie näin vilaukselta, ku se filmiryhmä yritti työntää Kjerppee keijupuvussa jonku auton takapenkille. Hyö vissii ajatteli, et se keijupuku ei sovi niihi elokuvakuvioihi, mut onha elokuvis ollu ennekii keijuja! Esimerkiks Helinä-keiju. Kerran pari vuotta sitte mie jostai syystä kysyin Kjerpeltä, et ”Kjerppe, onks siust ikinää tuntunu siltä, et sie oot Helinä-keiju?” Sit Kjerppe sano, et hänest on tuntunu siltä, mut hää ei kuitenkaa tiennyt, et onks se hyvä asia. Mie mietin mielessäni sitä, ku Kjerppe oli edellisel viikolla ollu kävelemäs kommuunin pihalla sellases tosi tiukassa hopeises keijupuvussa, johon kuuluu taikasauva. Siin mieles se oli jännää, koska Kjerppe ei yleensä ikinää nouse sohvalta ylös.

Siin velociraptorin hampaissa mie liidin ympäri karjalaa, ja yhes vaihees myö saatettii mennä kommuunin ohi, ja mie näin vilauksen siitä, ku Marjukka katto minuu jännän näkösenä ikkunasta. Viikon pääst siitä se raptori jätti miut Rautjärvelle ja mie juoksin sielt kommuunille. Ne filmiporukat oli siel vihasena oottamassa. Kjerppe oli sohval juomas kaljaa, ja joku siit filmiporukast nappas minuu kiinni ryntteistä ja veti sisää. Hyö valitti miulle jotai, et mie oisin tehnyt jonkuu sopimusrikkomuksen, ku mie en oo ollu mukana markkinoimas sitä elokuvaa. Sivusilmäl mie näin ku siin lattial oli lehti, jos oli sellanen otsikko, mis luki ”Mies ja hirmulisko herättivät kauhua Etelä-Karjalassa”. Joku filmiryhmän jäsen otti sen kätee ja sano, et ”Kaikennäköstä sitä nykyää kuulee”. Mie katoin oravan näkösenä toiseen suuntaa.

Nyt mie oon sit taas menos oikeutee, mut miullaha onkii sielt iha hyvii kokemuksii, ku viime kerralla Marjukka määrättii miu ja Kjerpen huoltajaks. Täl kertaa mie ajattelin, et jos Marjukka vois toimii miu lakimiehenä, ku myö ollaa Marjukan kans muutenki oltu yhes nii paljo oikeudes. Sil yhel kerral myö oltii hovioikeudes asti. Mut sit ku mie kysyin Marjukalta, et voisko hää toimii miu lakimiehenä, ni Marjukka sano, et mie en oo iha terve. Marjukka sano, et myö nähää oikeudes, mut hää ei todellakaa oo siel miu lakimiehenä. Mie ajattelin, et Marjukka on siel varmaa todistamas miu puolesta, ku hää näki miut menemäs sen liskon hampaissa. Et siin mieles miu ois ollu mahotonta olla mukana markkinomas sitä elokuvaa.

Mie ja Kjerppe täydellisin naisina

2007-09-25T09:56:00.000+02:00

Mie ja Kjerppe katottii eilen telkkarist täydellisii naisii ja juotii kaljaa. Myö ei pystytty kattoo Bondeja, ku Marjukka on takavarikoinu miu Bondit. Mie kysyin Kjerpeltä, et ketä niist naisist mie hänen mielest muistutan. Kjerppe sano vihasesti, et: ”Mistä minä tiiän.” Mut sit hää kuitenkii sano viel vihasemmin ja ärtyneemmin, et ” Susanii”. Mie ajattelin, et Kjerppe muistuttaa eniten sitä Ediee, ku hääki joi kaljaa sohvalla. Sit ku se ohjelma loppu, ni siin mainostettii sellast testii, mist saa tietää, et kuka niist naisista on! Mie menin heti miu matkatietokoneel nettii ja tein sen testin. Mie tajusin, et kyl Kjerppe taas ties, ku siit testist miulle vastaukseks, et mie oon Susan! Siin testin tulokses sanottii tällee:

Tarkoitat aina hyvää, mutta jostain syystä asiat eivät silti aina luista niin kuin on suunniteltu. Ei se haittaa. Otat elon sotkut vastaan kärsivällisesti ja hymyssä suin. Mutta koeta muistaa, että sinä olet perheessäsi se kypsä ja täysikasvuinen.

Kerran ku Sini ja mie oltii lähös Särkänniemee, ni Leena sano miulle, et miu pitäis sit muistaa, et mie oon se aikuinen, ja et miu pitäis huolehtii Sinistä. Sen huvipuistoreissun jälkee Leena ei oo oikeen mielellää antanu miu nähä Sinii, ku Leenan mielest se on miu vika, et Sinille tuli siel jotai murtumii ja aivotärähys. Miul tuli mielee, et liikkuisko ne Hollywood-porukat tääl sen takii, et hyö luulee, et täydellisii naisii kuvataa kommuunilla! Se oiskii aika jännää, ku telkkarist tulis täydelliset naiset ja siel näytettäski minuu ja Kjerppee! Mut sit mie katoin Kjerppee tarkka, ja tajusin, et ei hyö varmaa oo voinu sekottaa Kjerppee Edieen. Mie tajusin, et Kjerppe onkii enemmän sen Gabriellen näköne, ku Kjerpelkii on sellaset tummat kihartuvat hiukset, mut ei vaa yhtä pitkät.

Mie valmistelin Kjerpen juomahattuu, kävin Citymarketis ja soitin äidille

2007-09-23T18:52:00.000+02:00

Ai moi! Miul onkii taas ollu jännii hetkii, ku mie oon suunnitellu niit elokuva-asioit! Mie ja Kjerppe ilmottauduttiin sinne ensi-iltaan sellasel nettilomakkeel. Kjerppe näytti koko ajan tosi vihaselta ku myö ilmottauduttii, mut sit hää kuitenkii kysy miult tällee: ”Hitto pitääks sinne viiä omat kaljat?” Mie sanoin, et ”Ehä mie tiiä!” Mie oon hommannu Kjerpelle jo sellasen hatun, minkä sivuil on kaljat ja sielt tulee pillit suoraan suuhun. Kjerppe on jo testannu sitä monena iltana, mut niist pilleist ei kuulemma vieläkää tuu tarpeeks kaljaa kerralla, vaik mie oon säätänyt niit monesti. Huomena Pertti tulee auttelee minuu niitten säätämises.

Mie lähin lauantaina reippaasti Citymarkettiin ja kävelin sinne selkä suorana. Miu oli tarkostus ostaa Kjerpelle uusii vaatteit, mut hää ei pystyny ite lähtee mukaa, ku sielt kaupast kuulemma heitetää ulos jos juo kaljaa. Mie toivoin, et mie en yhtäkkiä alkais juua siel kaljaa. Sit ku mie törötin siel Citymarketis, ni mie en enää muistanukkaa, et miks mie olin tullu sinne! Mie kattelin oravan näkösenä ympärilleni ja näin ison kasan Koff-laatikoita. Mie kävelin sen kasan luokse iha jäykkänä ja miu silmät katteli sillee jännästi sivuille. Mie nappasin reippail otteilla sellasen laatikon kätee. Sit mie menin kassalle ja maksoin sen. Ku mie kävelin autolle, ni mie ajattelin, et jotai erikoist täs tilantees on. Sit ku mie saavuin kommuunille niitten kaljojen kans, ni mie näin ku Kjerppe istu sohvalla juomas kaljaa farkut ja flanellipaita päällä.

Sit mie päätin soittaa äidille. Mie kerroin ilosesti, et ”Äiti, miust kertova elokuva tulee pian ensi-iltaan!” Mie kysyin, et lähtiskö hää ja isäkii sinne. Mie en iha saanu selville, et oisko hyö tulos sinne, mut sit ku mie lopetin sen puhelun, ni se linja jäi tavallaa auki. Mie kuulin ku äiti sano vihasesti isälle, et ”No nyt siitä pojasta on tehty elokuva!” Mie seisoin keittiössä oravan näkösenä. Miust tuntuu, et äiti pelkäs, et se ois Batman-elokuva. Sillon ku mie olin nuori, ni äiti yritti vierottaa minuu siit Batman-puvusta vuosikausii.

Mie ja Kjerppe elokuvatunnelmis

2007-09-20T13:16:00.000+02:00

Rakas päiväkirja! Nyt sielt filmituotannost kerrottii, et se miu elämäst kertovan elokuvan ensi-ilta on aika pian, ja hyö sano, et miu ja Kjerpen ei välttämättä tarvi tulla sinne. Mie sanoin ilosesti Kjerpelle, et ”Kjerppe, myö mennää pian sinne miu elämäst kertovan elokuvan ensi-iltaan!” Siin kutsussa lukee tällee:

Ennakkovarattujen lippujen lisäksi lippuja saa ovelta ennen näytöstä. Näytökseen ei tarvitse ilmoittautua, mutta Hassu Äänisen ja Kjerpen tulee ilmoittautua viikkoa (7 vrk) ennen näytöstä.

Kjerppe sano vihasesti ja pontevasti, et ”Hitto mie en sinne ensi-iltaan tuu!”. Mie aloin kuiteski hommaamaan Kjerpelle sopivii vaatteita sinne. Sit mie meinaan hommata Kjerpelle sellasen juomasysteemin, mis hatun sivuilla on kaljatölkit ja siit menee pillit suoraan suuhun. Kjerppe nimittäi varmaan pelkää, et hänelle tulee siel juoppohulluuskohtaus, jos hää ei saa kaljaa. Miust tuntuu, et Kjerppe kuiteskii iha mielellää lähtee sinne mukaa, koska hää on näköjää vienyt sen keijupuvun jo valmiiks miu autoo. Hää tarvii välttämättä sen puvun mukaa, koska sit ku se juoppohulluuskohtaus tulee, ni Kjerpen on pakko pukeutuu keijuks. Miust tuntuu, et se puku voi ratketa, ku häne on ollu tosi vaikee löytää itellee sopivan kokost keijupukuu, ja se tuntuu olevan aika tiukka. Miul onkii ollu aika vaikeeta hommata Kjerpelle uusii vaatteita, koska hää ei oo suostunut lähtemää miu kans Citymarkettii ettii niit vatteita. Miust tuntuu, et Kjerpen pitäis saaha kuiteskii jotai uutta, ku hänel ei vissii oo muit vaatteita, ku yks flanellipaita, farkut ja keijupuku. Siihen keijupukuun kuuluu hopeiset kengät. Tavallaa Kjerppe on kuitenkii itekkii innoissaa lähössä sinne elokuviin, ku kerran mie näin, et hää katteli vaatteita Elloksen kuvastosta, ku mie en huomannu. Marjukka toi miulle sen kuvaston, ku hää sano, et miu pitäis ottaa se pyyhe pois ikkunasta ja laittaa siihen tilalle verhot, ja et jos mie en muuten saa niit verhoi hommattuu, ni miu pitäis tilata ne sieltä. Miul itel on sellanen yhest putiikist saatu uus musta muodikas paita ja sit miul on lisäksi sellaset eri farkut, mitkä miul ei yleensä oo päällä. Sinikii kerran ihmetteli, et mite mie oon pukeutunu nii muodikkaasti ja nuorekkaasti! Nuorena miul oli sininen paita.

Sini ja filmi-porukat

2007-09-19T12:21:00.000+02:00

Moi! Yks päivä ne filmiporukat kysy miulta, et oonks mie tajunuu, et tätä blogii lukee vaikka kuinka moni ja et tää ei ois mikää miu yksityinen päiväkirja. Mie sanoin, et ”Ehä mie sitä oo tajunnu”, vaik mie kylhä mie tiesin, et tää on iha julkisena netissä. Välil ku mie oon kirjotellu tänne, ni mie oon tavallaa ajatellu, et tää ois miu oma päiväkirja. Mut sit välillä mie oon kirjottanu miu kaikille lukija-ystäville! Sen jälkeen hyö kysy miulta, et ”Hassu, minkä takia sinä pidät tätä blogia?” Mie vastasin, et ”Ehä mie tiiä”. Sit mie aloin miettimää, et minkäköhän takii mie tätä blogii pidän, ja päätin kysyä Kjerpeltä, et tietäskö hää. Kjerppe vastas laiskasti ja vihasesti, et ”Mistä minä tiiän”. Kjerpel on vissii ollu hankalii aikoi, ku häntä pyydetään koko ajan luennoimaan joihinki yliopistoihin, ja eihä hää pysty lähtee, ku se häiritsis kaljan juontii.

Eilen Sini tuli käymää. Hää suhtautuu vissii vähä epröiden niihi filmporukoihin, mut se on sitä nuoruuden vimmaa! Sini sano, et hää ei oo saanu tehtyy kaikkii niit hänen opiskelu-kurssei mitä häne ois pitänyt tehä. Mie päättelin, et Sini on varmaa tehny jo niitten ylempien luokkien kurssei valmiiks, ni hänel on sit jäänyt niit helpompii tekemättä. Kerran myö käytii Sinin kans Idols-karsinnois, mut se päätty siin mieles erikoisel tavalla, et mie seisoinkii oravan näkösenä siel esiintyjien jonos ja lauloin siel koelaulus Kaduilla tuulee, eikä Sini päässy esiintymään ollenkaa! Kjerppe vilkuili sohvalta vihasen näkösenä Sinii, ku hänelle ei vissii koskaa oo oikeen selvinny, et kuka Sini on. Kerran ku Sini oli lähössä bussille kouluun, ni mie vahingossa tartuin kiinni sen bussin perää, ja ku Sini jäi siel koulun pysäkillä pois, ni mie lehotin vaakasuoras bussin peräs ilmavirran mukana. Mie aattelin, et täs filmin teossaha Sinikii vois päästä mukaa Hollywood-bisneksee! Miust Sini vois olla sopiva niitte elokuvien sankaritareks. Toivottavasti siin asias ei kävis samal taval ku siel idolsissa, et Sini tilalt mie päädynkii jonku elokuvan sankaritareks.

Miu arki jatkuu niiku ennenkii

2007-09-16T19:05:00.000+02:00

Ai moi! Yks päivä ne Hollywood-porukat kysy miulta, et jos hyö sais sais tarkistaa nää miu tekstit ennen ku ne julkastaa täs blogissa. Mie suostuin heti ilosesti ja sanoin, et ”Joo”! Mu sit hetken päästä mie olinkii jo kirjottamas tänne blogii, enkä mie lähettäny sitä tekstii tarkastettavaks! Mie aattelin, et heil on muutenkii nii paljo tekemist ja selvitettävii asoit, et mie tavallaa autan heit tällee. Nyt hyö kuulemma yrittää järjestää sillee, et se teksti tulis suoraa hei tarkastettavaks, ku mie oon laittamas sitä blogii.

Viime päivin Kjerppe on juonu kaljaa enemmän ku yleensä. Mie ajattelin, et onkohan Kjerpel taas jotai niit Seepra-asioit käsiteltävänä, mut sit mie huomasinkii lattialla sellasen puoliks palaneen paperin, mis oli sellanen kuva, ku Kjerppe on kättelemäs jotai yliopiston rehtorii tohtorin hattu päässä. Kjerppe näytti siin kuvas tosi jäykältä ja vihaselta. Samal hetkel mie näin ovenraosta, ku Kjerppe oli keittiös sullomas sellast tohtorin hattuu roskii. Sit Kjerppe tuli vihasena sohvalle istumaa, otti kaljasta ison kulauksen, nosti pullon naamansa eteen ja tuijotti sitä pää takakenossa. Kjerppe ei oo poistunu miu sohvalta pitkii aikoihin, ni häähä saattas vaik eksyy miu kämppää!

Kerran miekii eksyin, ja yhtäkkii mie huomasin, et mie olinkii tupsahtanu Marjukan kämppää! Marjukka oli rauhallisesti lukemassa nojatuolissa, ku mie ilmestyin siihe vierelle ja sanoin ilosesti, et ”Moi!”. Marjukka toi miut tosi äkkii takas miu omaa kämppää sohvalle istumaa. Mie aattelin, et Marjukka ei varmaa tykkäis, jos mie ja Kjerppe yhtäkkii nyt tupsahettais häne kämppää. Mut sit mie ajattelin, et Marjukka saattais tarvita apuu jossai kotitaloushommis, ni itse asiassa oiskii hyvä, jos myö ilmestyttäis sinne. Marjukan mielest miu pitäis pitää huoli, et miu peräs ei enää ikinää tulis häne kämppää hirmuliskoi. Mie päätin, et mie ja Kjerppe mentäis sinne ikkunasta, ni ne liskot ei iha helposti pääsis mukaa. Tavallaa siin tuli pieni ongelmatilanne, ku mei kans samaa aikaa siit ikkunasta tunkikii lentolisko. Sit ku Marjukka oli saanu meiät kaikki kolme vedettyy sisälle häne kämppää (ekaks hää yritti työntää meit ulospäin, mut sielt olikii pukkaamas lisää niit lentoliskoi, ni häne oli pakko vetää meiät sisääpäin. Siin oli tavallaa liikaa painetta), ni mie sanoin reippaasti, et ”Marjukka, myö tultii auttelee sinuu kotitalousasiois!” Marjukka sano, et hää soittaa poliisit.

Hollywood kommuunilla

2007-09-09T15:30:00.000+02:00

Nythä miul onkii aika erikoisii hetkii, ku ne Hollywood-porukat on liikkunu mei kommuunin liepeillä yötä päivää. Tai saatto siel olla Perttikii. Kuitenkii hyö puhu sellast, et tää miu blogi on ihan liian epäuskottava, ja et heiän on pitäny jonkii verran kaunistella niit elokuvan tapahtumii, et siit tulis realistinen. Mie kuulin ikkunast, ku yks niist sano vihasena, et ei tästä mitä fantasia-elokuvaa pitäny tulla, vaa dokumentti miehestä. Sit hyö alko riitelee siit, et kene idea se oli, et se elokuva tehää miusta. Kukaa ei myöntäny, ja mie istuin oravan näkösenä sohvalla ja katoin Simpsoneita.

Kjerppe savutti miu asunnon iha mustaks, ku hää yritti polttaa takassa jotai papereit, mut hää ei jaksanu avata niit ilmaluukkui, ni kaikki savu tuli sisää. Hetken pääst siitä Kjerppe liihotikii jo keijupuvussa pihalla, ja se Hollywood-porukka muuttu viel vihasemmaks. Yks niist sano, et normaalisti erikoistehoisteist täytyy maksaa suurii summii, mutta täs elokuvas niit tulee pyytämättäkii, ja niit joudutaa poistamaa jatkuval syötöllä. Mie toivoin, et se metsän laidas rellestäny Albertosaurus ei tulisi iha heti kommuunin pihalle. Mie päätin soittaa Marjukalle, et voisko hää varmuuden vuoks lähtee hätistelee sitä liskoo.

Kissa ja batman miu elämäs

2007-09-07T13:31:00.000+02:00

Ai moi! Mie juoksin just ympäri kylii miu kissaa kiinni! Hää oli karannu, ja mie lähin perää. Sen verran mie siin ehin valmistautuu, et mie vetäsin sen miu nuoruuden aikasen Batman-puvun päälle. Kyl siin oli pientä häslinkiiki, ki Marjukka oli just tulos kaupasta autolla, ja hää näki miut viilettämäs kylil kissan perässä. Marjukka vissii aatteli, et se kissa pitäis saaha kiinni jollai muulla tavalla, ku hää ajo miu vierelle, ja vetäs miut siit ikkunasta vauhissa autoon sisää ja heitti takapenkille. Mie rupesin heti kattelee, et oisko siel takapenkillä edellee se miu edellisenä päivänä löytämä nanotyrannus. Mut eihä se siel ollu! Mie päättelin, et se oli päässy Marjukkaa pakoon takakontin kautta. Miust tuntuu, et Marjukal ei tavallaa oo mitää positiivisii tunteit niit miu löytämii hirmuliskoi kohtaa. Kerrankii yks velociraptori riehu Marjukan kämpässä, ku mie päästin sen sinne sisää. Marjukan mielest miu ois pitäny remontoia se kämppä. Sit mie kysyin Kjerpeltä, et pitäisköhä miu remontoia Marjukan kämppä, ni Kjerppe vastas, et ”Ei kai tässä mitää remontoimaa aleta”. Mie menin ilosesti ilmottamaan Marjukalle, et mie en remontois sitä kämppää! Siin vaihees Marjukka alko puhuu jostai oikeusjutust, ja muuta mie en sit häne puheist ymmärtänykkää. Jälkeenpäin mie ihmettelin, et onkoha Marjukka ryhtymäs lakimieheks! Seuraaval viikol mie katoin oravan näkösenä ikkunasta, ku Marjukan kämpälle oli menos remonttimiehii. Kjerppe joi sohvalla kaljaa.

Marjukka sano miulle, et kyl se kissa löytää takas kotii, ja sit ku se tulee, ni miu pitäis ottaa se sisää, eikä päästää enää karkuu. Mie menin oravan näkösenä sohvalle istumaa ja oottamaan, ja Kjerppe työnteli takkaa jotai papereita. Hetken päästä ne Hollywood-porukat olikii taas miu ovella. Hyö kerto, et miu elämäst kertova elokuva ois kuulemma tekeillä, ja et mie en sais enää ite kirjottaa tähä blogii, ku se kuulemma haittaa sen elokuvan markkinointii. Mie ajattelin Batmanii.

Kjerppe pääministerinä – ja miekii edustustehtävis

2007-07-04T10:31:00.000+03:00

Ai moi! Miul tuli mielee yks episodi täst jonkii ajan takaa, minkä mie voisinkii kertoo teille. Siit ei paljo kerrottu normaalis medias, ja Marjukka sano, et siihe on syynsä. Hää sano, et ihmisii tavallaa yritetää suojella liian järkyttävilt totuuksilta.

No mut kuitenkii kerran mie päätin keksii Kjerpelle jotai puhaa kaljan juomisen oheen, ja mie päätin liittää meiät yhtee puolueeseen. Sit mie sanoin Kjerpelle ilosesti, et ”Kjerppe, nyt myö lähetää puoluekokoukseen!”. Kjerppe sano laiskasti ja vihasesti, et ”Ai jaa”. Mie ku olin tarpeeks vakuutellu, et hää voi juua siel kaljaa eikä hänen tarvi tehä mitää, ni Kjerppe suostu lähtemään! Siel kokoukses kysyttii, et ketkä ois ehdolla puolueen puheenjohtajaksi, ja yhtäkkiä mie kuulin ehdottavani Kjerppee. Kjerppe istu miu vieres vihasen näkösenä, kulautti kaljaa kurkkuusa, vetäs suurel liikkeellä sen kaljapullon naamansa etee ja tuijotti sitä pulloo pää takakenossa. Miust tuntuu, et Kjerppe ei tajunuu, et hänest tuli ehdokas. No nii siin kuiteskii kävi, et Kjerppe valittiin, ku siin puoluees haluttii vissii kokeilla jotai iha uudenlaist puheenjohtajaa. Pian sen jälkeen tuli eduskuntavaalit, ja se mei puolue sattu voittamaa ne! Kjerpest tuli pääministeri.

Kjerppe joutu sit pitää puhetta jossai, ja siin hää sano, et ”Hitto mie en oo koskaa halunnu olla mikää pääministeri.” Sit joku lehtitoimittaja sano Kjerpelle, et ”Mutta tehän olette nyt presidentti!”. Kjerppe tuijotti sitä toimittajaa laiskasti ja sano, et ”Ai jaa”. Mie katoin yleisös sitä puhetta oravan näkösenä ja mietin, et missäs välis ne presidentin vaalit ehti olla.

Sit yhten päivänä Kjerppee tultii hakee kommunilta, ku häne piti lähtee valtiovierailulle Ruotsiin. Miu sohva otettii mukaa, ja miutkii. Hetken päästä myö jo saavuttii Tukholman linnaan, ja siel oli kuningas ja Silvia ottamas vastaan Kjerppee. Silvia yritii olla miullekii ystävällinen, mut miust tuntuu, etä hää ei iha ymmärtänyt, et kuka mie oon. Hyö oli tietyst oottanu, et Kjerpen puoliso tulis mukaa, ja nyt siel olikii kommuuni-naapuri, eli mie! Kjerppe meinas kerra mennä vahingos naimisii yhen pankkineidin kans, mut Kjerppe ei tiiä sen nimee. Kjerppe ja kuningas meni johonkii huoneesee jutteleemaan, ja mie kuulin sielt oven takaa, et kuningas kysy Kjerpeltä, et ”Pitäisikö meidän keskustella maidemme välisestä puolustusyhteistyöstä?” Kjerppe sano hänelle, et ”Ei kai tässä mistää puolustusyhteistyöstä keskustella”, ja mie kuulin avautuvan kaljapullon äänen. Kuningas sano sit, et hääki on aika väsyny aina keskustelee kaikist hankalist puolustusasioist ja et hääkii on oluen ystävä. Sil välil Silvia vei miut kierrokselle linnaa, mut siit ajast miul on jotenkii hämärät muistikuvat. Yhes vaiheessa Silvia saatto roikkuu henkensä hädässä apatosauruksen hännässä, ja se apato suihki häntää ympäriinsä.

Sit ku myö tultii takas siihe huoneesee, mis Kjerppe ja kuningas oli, ni Silvia sano, kuninkaalle, et tulisko hää käymää siin viereises huoneessa. Mie kuulin oven takaa, ku Silvia sano vihasena, et ”Nyt lähtee joko nää miehet tai hän, ja et Suomen ja Ruotsin väliset suhteet on nyt poikki”. Kuningas yritti rauhotella Silviaa, mut se loppureissu menikii aika jännis tunnelmis. Illallisella Silvia vilkuili minuu vihasen näkösenä, jaKjerppe joi kaljaa. Sit myö päästii takas kommuunille, ja se sohvakii tuotii saman tien takas.

Jonkii ajan päästä pääministerii vaihettii, ku Kjerppee oli nii vaikee saaha kommuunilta mihinkää kokouksiin ja valtiovierailuille.

Mie ja Sini Särkänniemes

2007-06-27T16:15:00.000+03:00

Rakas päiväkirja, mie palaan asiaa kesäloman merkeissä. Kerran mie olin kesäreissul Puuhaamaassa, mut nyt mie päätin lähtee Särkänniemee! Kjerppe ei taaskaa päässy lähteemää mukaan, ku hänen kaljan juonnit ois kärsiny siit, mut täl kertaa mie pyysin mukaa Sinin! Leena sano ekaks, et Sini ei sais lähtee miu kans, koska mie kuulemma aiheutan nii paljo vaaratilanteita. Mut Sini ku on nii fiksu tyttö, ni hää sai puhuttuu Leenalle sillee, et hää sai lopulta luvan lähtee! Leena sano miulle, et jos Sinin päästä katkee hiuskii, ni mie en enää ikinä näkis Sinii. Mie katoin Leenaa oravan näkösenä ja ajattelin sitä, ku Bondi menee hiihtohissillä siin yhes elokuvassa. Mie lähin ajelee selkä suorassa pyörällä takas kommuunille, ja suunnittelin Sinin ja miun matkaa.

Lähtöaamuna mie rysäytin autolla Sinin ja Leenan talon ovee, ja Sini tulikii heti kyytii. Sinin mielestä mei kannatti lähtee heti ajamaan, ennen ku Leena huomaa sen oven. Matkalla myö käytii huoltoasemalla syömässä välipalaa, ja mie otin kahvin ja kolmioleivän. Sini sano, et se leipä näyttää iha miu nenältä. Sit ku myö oltii saavuttu Tampereelle, ni myö hypättii pois autosta, ja ennen pitkää mie olinkii jo saanu työpaikan Satelliittipojilta. Sini rupes kyselee, et millos myö sinne Särkänniemee mennää, mut mie olin jo oravan näkösenä seisomassa tiskin takana Satelliittipoikien asussa. Sini päätti sit lähtee kattelee kaupunkii. Sini ku tuli takas, ni hä sano, et hää oli kuullu Tammerkoskesta sellast jatkuvaa ujeltavaa ääntä, ja mie ajattelin, et oonkoha mie menny siellä. Miulle tuli yhtäkkiä mielee, et mie olin saattanu käyä kaljalla Colorado-ravintolas, ja siin välis piipahtanu koskessakii. Mie ajattelin, et Leenan kannalta ois varmaan parempi, et hää et tietäis siitä, et Sini on kuullu miut menemässä siel koskessa.

Seuraavas hetkes minuu oltiiki jo työntämässä ulos Sateliittipojista, ja mie aattelin, et tässähä kävikii hyvin, nyt myö päästäs lähtee Särkänniemee! Sini katteli siin vieres, ku mie lensin ohjuksena ulos siit liikkeestä. Myö jonotettiin lippuluukulla rannekkeita jonkii aikaa, ja ekaks myö mentii korkkiruuvii. Sini sano, et niis kaarteissa hää kuuli sen saman äänen, joka oli kuulunu sielt Tammerkoskesta. Seuraavaks myö mentii vuoristorataa. Niit vaunui ku lastattii, ni niihin sai mennä vaa neljä ihmist aina yhtee, mut Sini ku oli nii innokas jo menemää, ni mie työnsin hänet viienneks yhtee vaunuu sinne perälle. Mie aattelin, et sillee hää pääsee nopeemmin kyytii! Mie sit siin kattelin ulkopuolel, ku Sini roikuu sen vaunu perässä jalat suorana taaksepäin. Välil miust näytti, et Sinin jalat kolkottaa joihinkii rautatelineisii. Sini sai siin hötäkäs vissii jonku aivotärähyksenkii ja jotai murtumii jalkoihi. Mie aattelin, et jos Sinilt vähä lähtee siin järkee päästä, ni eihä se haittaa, ku Sini on kuitenkii nii fiksu tyttö. Miulle tuli sellanen tunne, et Sini toipuis kaikkei parhaiten viettämällä miu kans aikaa, vaik lääkäri käski häne levätä. Miust tuntuu, et nykysi se vammojen aiheuttaja on se sama, jolla niit voi parantaa. Heti ku Sini oli saatu ulos silt klinikalta, ni mie työnsin hänet aikamattoon!

Sini oli nii tyytyväinen meiä matkaan, et paluumatkalla hää vaa nukku koko ajan! Mie aattelin, et ois varmaa parempi, et mie en herättäis Sinii, ku mie vien hänet kotii, et hää saa varmasti levättyy tarpeeks. Mie jätin Sinin siihe oven etee lepäämään, ja lähin ite kommuunille. Hetken päästä myö oltiinki jo Kjerpen kans sohvalla juomas kaljaa!

Ai moi taas maailma, mie tulin takas!

2007-06-21T10:45:00.000+03:00

Ai moi! Työ varmaa luulitte, et mie oon kuollu, ku mie en oo kirjotellu tänne, muta ehä mie kuollu oo! Täs kevään korvilla miulle tuli yhtäkkii sellanen ajatus, et mie voisinkii hakee yliopistoo opiskelee. Sit mie rupesin selailee kauheel vauhilla kaikkii nettisisivui, mis lukis, et millo niit pääsykokeit on. Mie huomasin et Joensuu yliopistos on yhet pääsykokeen ja sit yks oli Kouvolassakii. Jostai syystä mie päätin mennä niihi pääsykokeisii tonttupuvussa. Mie matkustin ekaks junalla oravan näkösenä Joensuuhun, ja hoipparoin itteni sinne yliopistolle.

Siel mie kattelin niit kaikkii ihmisii, enkä mie enää tienny, et miks mie olin tullu sinne! Teillekkii on varmaa joskus käyny sillee, ni siin tilanteessaha ei oikee tiiä, et mitä pitäis alkaa tekemää. Sit niit ihmisii alettii kutsuu sisää johonki saliin nimeltä, mut miu nimee ei sanottu. Mie ajattelin, et voiskohan se liittyy siihen, et ehä mie mitää hakupapereit ollu lähettäny, mut sit mie tulin siihe tuloksee, et todennäkösesti se ei liity siihe. Sit ku kaikki muut oli jo siel salis, ja mie en, ni mie päätin vetästä repusta sellaset valjaat, ja kiinnitin itteni vaijerin avulla yhteen puuhun, joka oli siin ulkopuolella sen salin vieressä. Sit mie heijasin itteeni siin vaijeris niin kauan, et mie rysähin siit salin ikkunast sisää pää eellä. Mie ihmettelin, et kukaa ei kovin paljo reagoinu minuu. Sit mie päätin mennä istumaan, ku kaikki muutki istu ja kirjotti jotai. Kaikki ihmiset istu niiku joka toises penkis, mut siel ei ollu enää vapaita penkkei, ni mie menin istumaa yhen tytön vieree. Miust tuntuu, et se tyttö huomas miut, ja välil miust tuntuu, et ne valvojatkii vilkuili minuu sivusilmäl. Mie olin paljo isompi ku useimmat niist kokees olijoista, ja miust tuntuu, et kaikki näki miut, mut tunnelma oli tavallaa vähä vaivautunu, paitsi miul.

Sit ilalla ku mie olin ollu niis yksis pääsykokeis, ni mie päätin lähtee Kouvolaa! Hetken päästä mie olinkii jo Kouvolassa, ja seuraavan aamuna mie muistaakseni rysähin niis valjais jonkuu hotellin ikkunan läpi. Se päivä meniikii pitkälti selvitelles sitä, et kuka sen ikkunan maksaa. Se poika, joka siin huonees oli yöpyny, ei ilmeisesti ois halunnu maksaa sitä. Sitä ne ei selittäny, et miks.

Jostai syyst näitten tapahtumien jälkee mie olin taas etsintäkuulutettu, ja mie ajattelin, et taas tää sama prosessikulku. Mie ku tulin takas kommuunille, ni Kjerppe sano, et miu äiti oli soittanu monta kertaa ja kyselly minuu vihasena. Kjerpen mielest miu oli siin tilantees parasta lähtee livohkaa, et miu äiti ja Marjukka ei sais minuu kiinni ja puhutteluu. Myö mietittii Kjerpen kans, et mihinköhä miu pitäis lähtee, ja Kjerppe keksi kaks vaihtoehtoo: kaappii piiloon tai mökille. Myö sit arvottii, et mie lähtisin mökille. Mie ku olin ollu siel mökil viikon, ni miu äiti tuli käymää siel ja sano jotai, et hää joutu takas sinne terapiaa, ku mie oo ollu nii vaikee lapsi. Äiti sano sillee, et miu ois pitänyt jo vähä järkiintyy 36-vuotiaaks mennessä, mut mius ei kuulemma näy mitää edistyksen merkkei! Mie katoin äitii oravan näkösenä ja rupesin kaivelee mökin kaappei, jos sielt löytys joku naamiasisasu.

Miu kevät ja se nainen

2007-04-21T10:35:00.000+02:00

Rakas päiväkirja, Marjukka ei oo enää miu ja Kjerpen huoltaja, ja mie oon yrittänyt lohduttaa Marjukkaa sillee, et hää kyllä voi muutenkii viettää miu ja Kjerpen kans aikaa ihan nii paljo ku hää haluaa. Mie oon käynykkii Marjukan luona nii usein ku mahollista. Marjukka on vissii yrittäny esittää urheeta, ku hää on aika usein työntäny miut saman tien ulos ovesta, ja sanonu, et hänel on muita hommia. Hovioikeus määräs sillee, et joku nainen käy välil kattoo, et miul ja Kjerpel on asiat kunnossa. Eka kerran ku se nainen tuli, ni myö Kjerpen kans istuttii sohvalla ja juotiin kaljaa. Pitkää mie ajattelin, et sen naisen käynnit oli jotai harhoja, ku Kjerppekää ei vaikuttanu reagoivan siihe naisee mitenkää. Kjerppe vaa joi laiskasti kaljaa ja mie istuin selkä suorana mut suu vinossa ja katoin sitä naista silmät pyöreenä. Sillonkii miut silmät tuntu harottavan vasempaa yläkulmaa. Ai nii, joku muinaiseläin on käyny sotkee Marjukan kukkapenkkii, ja ku mie menin sanoo Marjukalle siit, ni Marjukka sano, et mie oon sotkenu sen kukkapenkin, ja et muinaiseläimii ei oo olemassakaa, ja et mie nään harhoja. Marjukka sano, et hää löysi sielt kukkapenkistä Turtles-puvun haudattuna, ja yhtäkkiä mie aloin näyttää iha oravalta.

Yks päivä ku se nainen tuli taas kattoo, et mite miul ja Kjerpel menee, ni mie sanoin sille ilosesti, et ”Moi”! Se nainen kattoo minuu iha yllättyneenä niiku se ei tietäs, et kuka mie oon! Mut varmaa se johtu siitä, et sitä enne mie oon yrittänyt olla, niiku sitä naista ei ois olemassakaa, ettei se häiriintyis miusta. Mie toivoin, et ne ois sielt oikeudest ilmottanu, et kuka mie oon. Et siin mieles mie oon eläny hämentävii aikoi. Kjerpen kans myö ei olla ikinää puhuttu siit naisesta, vaik se on käyny säännöllisesti jo monta kuukautta. Miust tuntuu, et Kjerppe ei oo huomioinu sitä naista, ku siit koitus hänelle liikaa vaivaa, tai sit Kjerppe on pelänny, et se nainen haluaa hänen kans naimisiin. Viime viikolla mie yhtäkkiä aattelin, et mei pitäis jotenkii kiittää sitä naista siit, et se on huoltanu meitä, ja mie päätin järjestää sen kunniaks juhlat! Mie tein miulle ja Kjerpelle paperiset tötteröhatut, ja laitoin soittimee diskomusiikkii. Sit ku se nainen tuli, ni mie ja Kjerppe alettii tanssii sen musiikin tahdis, ja miu kädet liikku niiku joutsenel. Se nainen sano, et häne pitäis tarkistaa, et tarvitaaks myö jotai lääkityst. Seuraavas hetkes mie näin ikkunast, et Majukka oli viemässä multasta Turtles-pukua roskiin, ja mie aloin taas näyttää iha oravalta.

Mie erilaisis asuissa

2007-04-16T21:47:00.000+02:00

Rakas päiväkirja ja rakkaat lukijat, miul onkii täs ollu kaikennäkösii keväthulinoit, ni mie en oo vähää aikaa ehtiny kirjottelee. Mie voin kertoo niist miu kevättouhuist enemmä myöhemmis merkinnöis (se miu pitää sanoo heti, et joku muinaiseläin on vissii käyny tallomassa Marjukan narsissei). Nyt mie haluisin kertoo yhest asiasta, mikä miulle tapahtu kerran nuoruudes ja kerran aikuisuudes. Mie oon näis aiemmis merkinnöis kertonu, et miul oli nuorena sellanen tunne, et miust tulee lepakkomies. Kerran myös äidin kans saatii ostettua miulle sellanen batman-asu naamiaskaupasta, ku mie olin 15. Mie olin siit iha innoissani, ja liihottelin siin puvus melkein koko ajan. Yhten aamuna miulle tuli sellanen olo, et miu pitäis laittaa se lepakkopuku päälle kouluun. Mie rehasin sen puvun pääälle, ja pistin menoks (mie poljin pyörällä ilosena kouluun). Miu äiti sano, et hää oli herättyään ollu ihan kauhuissaan, ku hää huomas, et mie olin lähteny kouluun, ja lepakkomiespuku oli hävinny. Äiti lähti kaahaamaan autolla minuu kiinni, ja hää kuulemma toivo sydämensä pohjast, et mie en ois viel ehtiny kouluun. Äiti nappaskii miunuu ryntteist kiinni auton ikkunasta siin aika lähellä kouluu, ja veti miut sisää auton takapenkille. Siin vaihees se auto liikku viel eteenpäi. Siel takapenkillä oli viikattuna miun farkut, sininen paita ja punanen lippis, ja äiti käski pukeutuu niihin, ja jättää lepakkoasu sinne takapenkille. Sit ku mie olin saanu venkutettuu itteni niihi miu normaali-vaatteisiin, ni äiti sano, et nyt mie voisin mennä kouluun. Mie lähin kävelee sinne iha oravan näkösenä.

Illalla ku mie tulin koulusta, ni äiti ja isä pyysi miut istumaan sohvalle, ja hyö ite istu siin toisella sohvalla. Äiti sano, et: ”Hassu, ymmärräthän sinä, että kouluun ei voi mennä Batman-asussa?” Mie vaa katoin äitiä ja isää oravan näkösenä. Sen jälkeen äiti selitti tunnin jotai iha ihmeellist asiaa, mis miu mielest ei ollu päätä eikä häntää. Sit tunnin päästä äiti sano, et ” Hassu, vaikka sinä et ymmärrä, miksi sitä asua ei voi laittaa kouluun, niin sovitaan, että sinä et laita sitä päälles kouluun!”. Sit mie kävelin oravan näkösenä omaa huoneeseeni, ja kattelin sitä pukua.

Tänä talvena miulle kävi tavallaa saman tyylinen tapaus. Marjukka oli jonki aikaa miu ja Kjerpen huoltaja, ja sinä aikana mie puhuin Marjukalle lakkaamatta Turtles-asusta. Viime aikoina miul on ollu sellanen salainen toive, et mie oisin teini-ikänen mutantti-ninja-kilpikonna (teenage mutant ninja hero turtles). Sit lopulta Marjukka kyllästy niihin puheisiin, ja hää lupas ommella miulle sellasen asun, ja nii hää tekikii. Yhten päivänä, ku mie tulin töistä kotii, ni Marjukka tuli sisää miu kämppää Turtles puvun kanssa. Mie ajattelin, et mie en oo ikinää ollu näi onnellinen! Mie sovitin sitä pukuu, ja se oli niiku miulle tehty! Vaik niihä se olikii, ku myö ei oltu Marjukan kansa löyetty naamiaiskaupoist tarpeeks isoo pukua.

Yhten aamuna miulle tuli sellanen olo, et mie haluisin lähtee töihin siin Turtles-asussa. Miul häivähti mielessä ajatus siit keskustelust äidin ja isän kans sohvalla, mut mie ajattelin, et eihä se liity tähän tilanteesee millää tavalla. Mie lähin ilosena ajamaa töihin siin Turtles-puvussa. Marjukka käy joskus aamusin tarkastamassa, et miul ja Kjerpel on kaikki kunnossa, ja sillon tällön hää lähtee viemää Kjerppee vierotukseen. Sinä aamuna mie olin jo ehtiny lähtee ennen Marjukan tuloo, ja Marjukka kerto, et hää oli ihan kauhuissaan, ku huomas, et mie olin lähteny töihin, ja Turtles-puku oli hävinny. Marjukka lähti kaahaamaan autolla miu perää, ja hää kuulemma toivo sydämensä pohjasta, et mie en ois vielä ehtiny töihin. Aika lähel miu työpaikkaa Marjukka sai kiilattua miu auton ojaa, ja veti miut Turtles-puvun ryntteist ulos siit etuikkunasta, ja alko selittää jotai vihasena. Mie katoin Marjukkaa iha oravan näkösenä. Se tilanne pääty siihen, et Marjukka pakotti miut vaihtaa vaatteet. Hää oli tuonu miulle farkut, punasen paidan ja lippiksen. Sit mie menin töihin iha normaalisti. Vaik Marjukka usein sanoo, et miu kohalla ei voi normaalista puhua. Miust tuntuu, et mie voisin oppii jotai näist tapauksista, mut mie en oo viel selvittäny itelleni, et mitähä mie niist voisin oppii. Illalla mie kattelin sitä Turtles-pukua, ja päätin mennä seuraavana päivänä moikkaamaan äitiä siinä asussa. Mie aattelin, et äiti ilahtuis, mut se onkii jo sit toinen tarina.

Kjerpen kouluvuodet

2007-04-02T21:05:00.000+02:00

Mie kävin tänää miettii, et pitäsköhä miu kertoo Kjerpelle et hää omistaa Imatran elokuvateatterin ja ison pankkitilin. Sit mie kävin kuitenki aattelee, et hää ei välttämättä haluu ees tietää niistä. Ainaki kerran ku myö oltii tehty lottoo, ni Kjerppe tunnusti pelkääväsä et myö voitetaa se päävoitto. Hää aatteli, et siitä koitus tosi paljo vaivaa, ku pitäs lähtee lunastaa niitä rahoja. Kjerpel on usein myös sellasta, et jos myö ollaa esimerkiks marketissa tai pankissa, ni Kjerppe saattaa yhtäkkiä alkaa luulla et hää omistaa sen koko paikan. Viime viikol ku myö oltii Kjerpen kaa pankissa, ni hää yhtäkkiä murahti vihasena "hitto mie oon tän pankin johtaja!". Sen jälkee hää halus kiireesti paeta sieltä.

Eilen illalla Kjerppe katteli sitä citymarketist ostettuu seepraa ja oli jotenki herkistynees olotilas. Hää alko kertoo miulle nuoruudestasa, niist ajoist mist miekii oon kertonu näis monis merkinnöis! Kjerppe oli kuulema ollu sillon ammattikouluu alottaessa semmonen innokas opiskelija ja aika erilainen ku nykyää. Hää oli itseasias käyny lukioo samaa aikaa ammattikoulun kans.

Kjerpen isä ain ihmetteli, et mite sen poika voi olla nii erilainen ku isäsä. Kjerpen isä oli semmonen tosi laiska, pullee ja epätyytyväisen näkönen mies ja hää joi kaiket päivät kotona kaljaa. Ain sillon tällön se kuulema murahti et "hitto tuo ei oo miu poika" ja alko jahtaamaa kitaran kans Kjerpen äitiä. Se äiti joutu ain selittää, et Kjerppe on varmaa periny häneltä sen älykkyytesä. Jossai vaiheessa Kjerpen isäkii joutu sit hyväksyy, et heiän poika on älykäs.

Siin vaihees ku Kjerppe tuli täysikäseks, ni hääkii alko juomaa isäsä lailla kaljaa. Kjerppe oli koko ikäsä nähny, et kaljaa voi juua iha janojuoman, joten hääkii alko tekee sillee. Ne oli niit koulun loppuaikoi, jollon miekii aloin nähä Kjerppee enemmän. Meil oli niihin aikoihin yhteisii kurssei koulus ja siel myö tehtii yhes se yks ryhmätyö. Kjerppe alko sillon näyttää aika samalt ku nykyääkii ja hänel oli useimiten kaljat koulussa mukana.

Kjerppe oli kuulema muuttunu omaks itekseen vasta ylioppilaaks valmistumisen jälkee. Hää oli viel kevääl yrittäny pysyy innokkaana, mut sit se oli kesäl kostautunu hänelle ku postilaatikkoo oli tullu ilmotus et Kjerppe on päässy lääkikseen. Hää oli vaa tokassu et "ei kai tässä mihinkää lääkikseen mennä" ja repiny ne paperit. Siin kesän mittaa Kjerpellä olikii sit aika paljo hankaluuksii, ku niit kutsukirjeit alko tulee vaik mistä kouluista. Kjerppe ties kuitenki jo sillon, et häne elämäsä ei sittekää oo opiskelu vaa sohvalla istuminen ja kaljan juonti on tärkeintä.

Yhten päivän lehes luki kaikki kevää ylioppilaat ja Kjerpenkii nimi luki siel. Hää oli kuitenkii ehtiny jo huijata kaikille, et hää ei oo päässy ylioppilaaks ku muuten sitä oltais painostettu liikaa opintoihi. Mie sillon ku myö Kjerpen kaa tultii sielt hevikeikalta, ni vähä ihmettelinkii ku hää pyys minuu tulee heille sisälle ja väittämää itteeni Kjerpen kaimaks. Mie seisoin heijä eteisessä ja sanoin ilosena Kjerpen isälle, et "mie oon siu poikas kaima!". Kjerpen isä tuijotti minuu epäuskosena ja mieki rupesin heti näyttää oravalta.

Se koko kesä oli Kjerpelle vaikee, ku hänen täyty peitellä jälkii siit et hää ois ylioppilas. Hänel oli iso rovio, mis Kjerppe poltteli niit koulukutsuja. Nyt jälkeepäi hää on muistellu niit lukiovuosii ja hyviä arvosanoja, ja ajatellu et tulipa sillon nuorena hölmöiltyä.

Kjerppe kerto eilen illalla tän kaiken miulle. Sit ku hää lopetti puhumisen, ni hää irvisti ja kulautti kaljaa suuhun niin ku mitää ei ois tapahtunu. Mie laitoin bondit pyörimää.

Miu ja isän vaikeet ajat

2007-03-27T20:47:00.000+02:00

Rakas päiväkirja, nyt mie palaan niihi hetkii ja tunnelmatilanteisii, ku miu äiti joutu lähtee sinne hoitoo joksikii aikaa. Näi jälkeepäi miulle selvis, et se miun piirtämä iso hiiliteos miu huoneen tapetis tavallaan oli viimenen pisara äidille. Siin myös isän kans ihmeteltii, et mitäköhä myö nyt tehää. Miu isä rupes ekana selvittää, et mist myö saatas ruokaa, ja hää päätti, et myö mentäs yhessä kauppaa! Myö lähettii kattelee, et oisko siel naamiaiskaupan ja videokaupan tienoil ruokakauppoi, ja oliha siel joku marketti. Siel marketis mie näin taas Kjerpen, ja Kjerppe oli siel iha häne näkösen miehen kans, ja mie päättelin, et sen täytyy olla Kjerpen isä. Se isä oli vähä isompi ku Kjerppe, ja naamaltaa jonkii verran epätyytyväisempi ku Kjerppe. Kjerppe ja häne isä lappo kärryy kaljaa ja makkaraa, ja miekii ehotin miu isälle, et pitäisköhä meiänkii ottaa heist mallii. Mie kurkin hyllyjen takaa kiraffin näkösenä, et mitäköhä muuta hyö vielä ostaa. Vaateosastolla mie näin, ku Kjerpen isä sovitteli Kjerpen päähä jotai pipoja, ja Kjerppe seiso vaa siin tukevasti selkä notkolla. Mie ja miu isäkii päätettii ostaa kaljaa ja makkaraa. Tavallaa mie ihmettelin, et miksköhä myö otettii niis ostoksis mallii just Kjerpest ja häne isäst, eikä niist ihmisist, jotka osti maitoo ja leipää ja muit elintarvikkeit. Siin vaihees miul ei tullu mielee, et miu ois kannattanu alkaa leipomaa!

Sit myö isän kans istuttii illalla sohvalla, ja syötii niit makkaroit, juotii kaljoja ja kateltii bondia. Siin vaihees mie ajattelin enemmä ku ikinää, et miust varmaa tulee isona bondi. Yhtäkkiä miu isä alko ihmettellä, et mistäköhä myö saahaa nyt puhtait vaatteita, ja miekii tajusin, et ehä mie niis samos vaatteis voi joka päivä olla. Niihi aikoihin miul oli yleensä päällä sellanen sininen paita, farkut ja punane lippis, ja muutenkii mie olin aika hento. Nykysin miul on se sama lippis ja ne samat farkut, mut eri paita. Mie päätin, et mie soittasin äidille sinne hoitolaa. Mie sanoin, et ”Äiti, mi-mistäs myö isän kans saatais puhtait vaatteit?” Miust tuntu, et miu äiti huokas syvää, ja hää sano, et mei pitäis opetella käyttää pesukonetta. Mie mietin, et mikäs se on! Mie kysyin miu isältä, ja hää ties, et mei kylppäris ois sellanen. Myö muodostettii sellanen ketju, mitä pitkin myö saatii niit vaatteit sinne nopeesti. Sit mie tartuin nopeel liikkeel hyllystä johonkii pesuainepakettiin, ja katoin sitä iha oravan näkösenä. Miu isä tajus heti, et mie en tiiä, et mitä miu pitäis tehä, ja hää nappas sen aineen, ja alko kaksin käsin tyhjentää sitä sinne pesukoneeseen. Seuraavana päivänä myö jouvuttii alkaa selvittelee vesivahinkoi, ja myö kutsuttii kaikki ne naapurit asumaa meille, joitten asuntoihi se vesivahinko oli tullu! Illalla mie halusin taas soittaa äidille, ja miul oli iha sellanen olo, et mie oisin näyttäny kurjelta.

Pääsiäisvalmistelui

2007-03-20T20:04:00.000+02:00

Rakas päiväkirja, nyt mie oon alkanu aktiivisesti touhuta pääsiäistä! Kjerppe ei oo vissiin oikeen ymmärtäny, et mist niis miun puuhis on kysymys, ku se yks päivä kysy miulta, et”Mitä hittoo sie siinä hörräät?”, ku mie asensin kattoon isoo pääsiäis-mobilee. Mie lupauduin asentamaan Marjukalleki samanlaisen, ku Marjukka kysy miulta. Tai oikeestaan mie kävin siel Marjukan asunnossa salaa asentaa sen, ku Marjukka ei ite päästäny minuu sisää. Marjukka oli pari päivää jossai taiteilijapäivillä, ni miun oli helppo mennä sinne kämppään silleen, et Marjukka ei huomaa.

Miul on jo alkanu leipomisetkii! Mie toin sielt putiikist kotii kommuunille sellasen yleiskoneen, johon pysty laittaa taikina-ainekset. Mie viskelin sinne kaikkii aineksii, ja pistin sen koneen päälle, mut sit siin kävikii nii, et ne ainekset lenteli ympäri kämppää, niiku miekii. Seuraavan päivänä miu pomo kysy, et ”Hassu, mihin täältä on hävinnyt yksi yleiskone?” Mie vaa jähmetyin ajattelee sitä konetta, mut lopulta mie vastasin, et ”Ehä mie tiiä!”. Miust tuntu, et ois parempi, etten mie puhuis siitä koneesta, ku Kjerppe löi sitä konetta kitaralla, ja miust tuntuu, et se meni vähä epäkuntoon. Kjerppe yritti hutkii minuuki sil kitaralla, vähä niiku hää ois pyydystäny kärpäsii kärpäslätkällä, ku mie loikin ympäri kommuunii. Miust tuntuu, et Kjerpel tuli sillon mieleen joku muisto, mikä liitty siihen seepraan. Mie oonkii suositellu Kjerpelle jotai terapia-istuntoi, et hää sais tavallaa käsiteltyy niit seepra-asioit. Miulle tuli sellanen olo, et mie saattasin olla sopiva terapeutti.

Eilen illalla olikii jännä päivä, ku mie olin perustanu sellasen terapia-klinkikan, ja miu tarkotus oli ottaa Kjerppe potilaaks. Se klinikka oli Marjukan kämpässä. Sit Marjukka sattu tulee kotii sielt taiteilijapäiviltä. Siel oli kauhee määrä potilait jonottamassa miu vastaanotolle, ja mie olin joutunu pyytämään Kjerpenkii sinne terapeutiks, et myö ehittäis hoitaa ne kaikki ihmiset. Mie näin oven raosta, ku yks ihminen oli siel Kjerpen vastaanotolla, ja Kjerppe kysy epätyytyväisen näkösenä pipo päässä, et: ”Mikäs siul on?” Sit se potilas sano, et ”Noo mie oon alkoholisti.” Kjerppe vastas siihen painokkaasti, et ”Hitto nii oon miekii.”. Mius näytti et Kjerppe ois vähä heilunu siin tuolissa sen kaljapullon kans.

Miu luokse oli just tulossa yks potilas, ku Marjukka tuli sisää. Mi katoin vaa oravan näkösenä Marjukkaa ja sitä potilasta. Marjukka sano, et: ”Miten tää voi olla mahdollista, että te ootte perustanu minun asuntooni jonkun klinikan?” ”Eihän teillä oo tähän mitään koulutusta saatikka sitten lupaa käyttää minun asuntoani!” Siin vaihees mie ajattelin, et ”Oho.” Mie en iha ymmärtäny, et mitä Marjukka halus sanoo. No sit mie sainkii uutta ajateltavaa, ku siin odotushuonees (tai tavallaan Marjukan olohuonees) sellanen pääsiäis-mobile tippu muutaman ihmisen päälle, ja myö lähettii Marjukan kans viemään niit ihmisii terveyskeskukseen. Mie aattelin, et oha tääkii ollu taas melko vilkas päivä. Myö ku tultii sielt takas, ni Kjerppe oli pitämässä jotai ryhmäterapiaa alkoholisteille, ja mie aloin tehä styroksipalloist tipuja.

Mie ja Kjerppe hevikeikalla

2007-03-12T22:23:00.000+02:00

Rakas päiväkirja, miulle tuli täs mielee lisääki tapahtumii miu nuoruudesta. Sillon mie vissii opiskelin viel amiksessa. Mie olin hento ja Kjerpel alko olla jo se pipo päässä, mitä hää käyttää nykysin sisälläkii. Siin vaihees Kjerppe oli jo alkanu tukevoituu, mut miust tuntuu, et Kjerpen hiukset ei vielä sillon harottanu siin mieles pipon alta, miten ne nyt harottaa. Mie näin kerran, ku jotku pojat kysy Kjerpeltä koulussa, et lähteeks Kjerppe niitten kans kattoo hevikeikkaa. Kjerppe oli sillon viimesil amis-luokilla tavallaa arvostettu tyyppi, ku se uskalsi tuua kaljat kouluunki. Mut miust tuntuu, et Kjerppe kuiteski vietti suurimman osan ajasta iteksee ja joi kaljaa. Sit Kjerppe vastas niille pojille, että ”Ei kai tässä mihinkää hevikeikalle lähetä”. Minuu oli tavallaa alkanu kiinnostaa hevarin elämä, ku miul oli itel sellaset pitkät hiukset, tai niinku tavallaan takatukka. Oha miul ne vieläkii. Mie toivoin, et oispa ne pojat pyytäny minuu sinne hevikeikalle.

Mie päätin joka tapaukses lähtee sinne keikalle! Mie aattelin, et siinähä mie saisin tutustuu hevarin elämää, ja sit mie voisin päättää, et rupeenks mie hevimiehen ammattiin. Miu isä ei suostunu hakee minuu sieltä keikalta, ku kerran ku sen piti hakee miut elokuvista, ni minuu ei ollu näkyny missää, ku mie olin jo juossu kotii. Sillon ku miu isä heitti miut sinne elokuvateatterin pihalle, ni mie olin saman tien unohtanu, et miks miut sinne tuotiin! Mie päätin lähtee sinne keikalle pikkukaunottarella. Sit ku mie saavuin sinne hevipaikan pihalle, ni siel oli kaikkii hevareita heiluttelemassa tukkiaan, ja mie mietin, et pitäisköhä miukii alkaa heiluttaa takatukkaa. Miulle tuli kuitenkii sellanen tunne, et miu suun toinen puoli ois alkanu vääntymään alaspäin, ja miu koko keho tuntu iha jäykältä. Mie päätin, et mie en viel ala heiluttaa tukkaa, ja sellasena mie kävelin sen pihan poikki sisää. Siel sisällä se hevibändi oli jo soittamassa, ja ne pojat, jotka oli pyytäny Kjerppee sinne keikalle, oli siel eturivissä hyppimässä.

Sit mie huomaisn, et Kjerppe olikii siel huoneen takaosassa! Hänel oli kaljapaketti olalla. Miust tuntuu, et Kjerppekää ei ollu siel iha niiku kotonaa, ku hää vaa seiso vihasen rennosti siin yksiksee. Miekii jäin seisoo sinne takosaa, ja tuijotin sitä bändii. Mie yritin kuvitella itteni sinne lavalle, mut miu mielee tuli vaa koko ajan bondi, ku se hyppeli yhes elokuvas krokotiilien päällä, ja välil mie näin itteni liitelemässä lepakkomiehen asussa ympäri kylii. Yhtäkkii mie kysyin Kjerpeltä, että tietääks hää, et mikä tää bändi on. Kjerppe vastas, et ”Ei kai tässä mistää bändistä tiietä”. Mie mietin, et näkiköhä Kjerppekii ittesä liitelemäs lepakkopuvussa taivaalla.

Sit yhtäkkii Kjerppe kysy miulta vähä ärtyneenä, et ”Hei Hassu, heittäsit sie miut kotii?” Mie muutuin heti iha oravan näköseksi, ja mietin mielessäni, et nythä miul ois tilaisuus saaha uus kaveri! Sit hetken päästä mie sain sanottuu reippaasti, et ”Joo”! Miust tuntuu, et miu silmät katteli jonnekkii tosi sivulle. Mie ihmettelin, et mistä Kjerppe ties miu nimen, mut vissii se johtu siitä, et myö oltii kerran samassa jälki-istunnossa, ku mie olin kesken tunnin menny koulun pihalle haravoimaan lehtiä, ja Kjerppe oli juonu kaljaa tunnilla. Miust tuntu, et Kjerppe saatto luulla, et miul ois auto, mut miul ei ollu. Miul olikii se vaaleenpunanen pikkukaunotar! Sit ku myö päästii sen pyörän luokse, ni Kjerppe kysy vihasena, et ”Hitto tollaks sie miut meinaat heittää?” Mie sanoin ilosesti, et ”Nii!” Kjerppe mutis iteksee, jotai sellast, et ”Hitto ko täst keikalle tulemisest oli niin paljo vaivaa”, mut kuitenkii istu siihen tarakalle. Sit mie poljin selkä suorana ja Kjerppe istu niitten kaljojen kans tarakalla. Mie kysyin Kjerpeltä, et ”Mi-missäs sie asut?” Kjerppe tokas, et ”Saareksinmäellä”. Mie käänsin keulan kohti Saareksinmäkee ja siin myö Kjerpen kans viiletettii nuorina. Lopulta ku myö oltii siel Kjerpen pihalla, ni Kjerppe sano laiskasti, et ”Morjens”, ja mie näin siit talon ikkunasta sellasen miehen profiilin, joka muistuttaa Kjerppee nykyään.

Sit ku mie menin kotii, ni mie luin lehestä jostai lupaavasta nuoresta Marjukka-nimisestä kuvataiteilijasta, ku se oli saanu jonku palkinnon. Mie ajattelin saman tien, et pitäsköhä miunkii ryhtyy taitelijaksi! Mie aloin heti piirrellä miu huoneen tapettii sellasta isoo hiiliteosta. Seuraavana päivänä miu äiti näki sen teoksen. Siitä alkokii miulle ja miu isälle vähä hankalat ajat, ku miu äiti joutu johonkii hoitoo joksikii aika.

Eduskuntavaalit

2007-03-09T11:58:00.000+02:00

Mie tajusin tänää, et miuha pitäs äänestää eduskuntavaaleissa! Miulle tuli heti perää muistikuva siitä, ku mie ekan kerran elämäs kävin äänestämäs. Mie olin sillon nuori ja hento ja mie selkäsuorassa pyöräilin kohti vaaliuurnia. Matkan varrel mie pysähyin jäätelökioskille ja sanoin sille myyjälle, et eskimo. Miust alko sillä hetkellä tuntuu, et miekii haluisin olla töis jäätelömyyjänä. Seuraavaks mie rupesin polkee yhtä putiikkii kohti, ku miu äiti oli käskeny miun poiketa ostaa perunajauhoja.

Mie hipsuttelin arkana siel jauho-osastol ja ihmettelin ku siel oli nii monii erilaisia. Sillä hetkellä miust alko tuntuu, et miust vois tulla isona myös kokki. Sit mie tuntisin kaikkii erilaisii jauhoi. Siin seisoskellessa mie näin vilahuksen Kjerpest, ku se oli myös samaa aikaa siel putiikissa. Kjerppe käveli kaljat olalla kohti kassaa. Mie huomasin heti, et Kjerppe oli muuttunu vähä eri näköseks. Hää oli ottanu käyttöö sen pipon, mikä hänel viel nykyääkii on käytössä ja häne naamaki alko olla jo siin muodossa mitä nykyää. Niihi aikoihi mie en viel kuitekaa tuntenu Kjerppee, mie vaa tiesin hänet koulust. Mie valitsin hyllystä kaks pussii vehnäjauhoi ja menin Kjerpen perää jonottaa kassalle. Kjerppe vilkas miuta nopeesti semmosel epätyytyväisel ilmeellä ja käänti sit pään laiskasti pois. Mie seisoin ne vehnäjauhot käsissä ja mietin bondeja.

Mie lähin taas polkee pikku kaunottarella kohti äänestyspaikkaa. Sen pyörän mie oon periny miu siskolta (mie käytän sitä vieläkii!), tai ainaki miu isä ain sano nii. Ooha mie ain vähä ihmetelly sitä, ku eihä miul siskoo oo. Mut tämmönen tää meiän perhe on, saattaahan miul kuulema identtinen kaksoisvelikii olla mut siitäkää kenelläkää ei oo mitää varmaa tietoo. Mei perhees ei olla nii tarkkoja näist asioista.

Siinä ku mie jonottelin vehnäjauhojen kans, ni mie yhtäkkiä kuulin itteni kysyvän Kjerpeltä, et meinaaks hääkii lähtä äänestää. Kjerppe vaa murahti "no en".

Tänää mie istahin Kjerpen vieree sohvalle ja kysyin hänelt saman kysymyksen. Hää vastas et "no hitto en" ja jatko kaljan juomista. Mie päätin kuitenki viiä myös Kjerpen heti maanantaina äänestyspaikalle. Heti perää mie kävin miettii, et ketäköhän mei pitäs äänestää. Miulle tuli mieleen, et jos Marjukka on ehdokkaana, ni myöhä voitas äänestää sitä! Torstaina hovioikeus päätti, et Marjukan ei tarvii enää olla miu ja Kjerpen huoltaja, joten hänel ei enää sitäkää juttuu oo estämäs menemäst eduskuntaa. Meille palkattii joku nainen käymää ain kerran päiväs kattoo et mie ja Kjerppe pärjätää.

Mie pimpottelin iltapäiväl Marjukan oven takana ja sit ku se tuli avaamaa, mie kysyin tohkeissani, et onks hää ehdokkaana vaaleissa. Marjukka pudisti päätäsä ja löi oven kiinni miu nenän eest. Loppupäivä myö Kjerpen kaa pohdittii, et voiskohan joku muu mei talolaisista olla ehdokkaana. Illalla mie soitin miu äidille ja kysyin, et onks hää tai isä ehdokkaana. Miu äiti vaikutti jotenki ärtyneeltä, mut se voi johtuu siitäki ku hää on viime aikoin nii useest joutunu luulee et mie oon kuollu ja saanu sit ain pettyä, ku mie seuraavas hetkes jo moikkailen ikkunan takan. Miu äiti sano, et hää tai isä ei kumpikaa oo vaaleissa ehdokkaana ja löi luurin korvaan.

Ens kerral mie asetan joko miut tai Kjerpen ehdokkaaks eduskuntaa, ni sit ei ainakaa oo tätä ongelmaa ettei tietäs yhtää ehdokasta!

Miu ja Leenan ero

2007-03-06T21:43:00.000+02:00

Rakas päiväkirja, tänää mie löysin miu ja Leenan hääkuvan yhest laatikost. Fipsukka on vissii vähä pureskellu sitä, ku siin on jotai hampaitten jälkii, mut muuten se on iha hyvä kuva. Miust tuntuu, et mie oon miettiny aseetonta armeijaa siin kuvaustilanteessa. Mie rupesin välittömästi muistelee miu ja Leenan hyvii aikoi, ja sit eroo. Myö vietettii iha onnelist perhe-elämää Leenan ja Sinin kans. Sit Leena rupes hermostuu, ku mie kaatelin vahingossa seinii ja kaikkii muita esineitä aika usein. Kerran miu veli oli meil kokkaamassa, ja sit ku Leena meni seuraavan kerran keittiöö, ni se keitto oli lattialla ja miu veli (eli Sinin eno!) oli siel liukastelemassa siin keitossa. Miust tuntuu, et kaikki huipentu yksii Sinin synttärijuhliin. Mie olin leiponu torttui ja kakkui, mut osa niist tippu lattialle. Mie aattelin, et siinähä kävi hyvin, nyt meiä koirat voi syyä ne! Sinil ja Leenal on sellanen Tupa-koira. Myö usein lenkitettii Fifii ja Tupaa yhessä, ja välil mie join kaljaa siel lenkilläkii.

Siel Sinin juhlis oli kauheesti sakkii, enkä mie tienny, et ketä ne on. Mie en oo varma, et tieskö Leena ja Sinikää. Miul oli sellanen epävarma aavistus, et mie oisin saattanu viiä kauppojen seinille sellasii ilmotuksii, et meil ois iha kaikille avoimet juhlat tarjoiluinee ja ilmapalloinee päivinee. Siel mie näin Kjerpenkii pitkästä aikaa amis-päivien jälkee. Miust tuntuu, et Kjerppe ei iha sulautunut joukkoo, ku se vaa istu sohvalla ja joi kaljaa. Muut ihmiset keskusteli sellasis pienis ryhmissä. Mie ja Kjerppe ei sillee varsinaisesti tunnettu amikses, ja myö oltii ilmeisesti eri linjoillakii. Mut yhel samal kurssilla myö oltii, ja myö tehtii siel yks ryhmätyö yhessä. Myö ku oltii esitelty se työ luokan edessä, ni se opettaja sano, et myö ei saaha yhessä tehtyy minkäänäköstä järkevää ja hyväksyttävää työtä, ja et meiä pitäis tehä se uuestaan joissai eri ryhmissä. Sit se opettaja viel sano, et myö ei oltu ymmärretty sen tehtävän aihetta. Miust myö tavallaa oltii ymmärretty, ku kylhä täs maailmas kaikki liittyy kaikkeen. Yhten päivänä sitä on haravoimas koulun pihaa ja toisena päivänä sitä on heittämässä naapurisa tyttären sohvaa ulos parvekkeelta. Sen jälkee myö tehtii sitä ryhmätyötä eri ryhmis, mut kuitenkii myö välil vilkuiltii toisiimme, ja miust tuntuu, et jo sillon myö tunneettii jotai yhteekuuluvaisuuden tunnetta.

Niit juhlii ennen Leena oli jo valitellu miulle, et pihalla melskaa millon minkäkilaisii eläimii. Yks ilta ku Leena oli laittamas ruokaa, ni siel pihalla karju Tyrannosaurus Rex, ja mie vaa katoin selkä suorana nurkan takaa, et mitä siel tapahtuu. Leena oli sitä mieltä, et mie oon syypää siihen, et ne eläimet tulee sinne pihalle, ja miekii pahoin pelkään, et niil eläimil saatto olla jotai tekemist miu kans. Leena sano, et hää ei kerta kaikkiaan ymmärrä, et miten miu seurassa normaaliki ihminen alkaa nähä sellasii eläimii. Mut minkäs teet, muinaiseläimet tuntuu olevan yleistymässä. Leena sano, et mei elämä on sen takii kauheen rauhatonta. Sillon synttärijuhlapäivänä mei pihalle rynnisti iso biisoni, ja hetken päästä mie olinki jo sen biisonin selässä, ja jotenkii Leenaki oli onnistunu joutumaan sen biisonin selkään. Leena sano jälkeen päin, et siin biisonin kyydis sillä hetkellä hää mietti, et onks tää nyt sitä, mitä hää elämält haluu. No nii siin sit kävi, et myö erottii, vaik eihä se miulle iha selvä asia pitkää aikaa ollu.

Yhten jouluna sen eron jälkeen mie vein Leenalle ja Sinille kuusen, mut siin kävi sillee, et Leenalt hajos joitai huonekalui, ku mie hiissasin sitä kuusta sisälle. Yks ikkunakii siin tais mennä epäkuntoon, ja mie singahin vahingos Sinin huoneen oven läpi. Mie lupasin tulla korjaa ne huonekalut ja samalla tekee jotai sähkötöitä, mut Leena vaa sano, et hää ei edes uskalla ajatella, et mitä siit seurais, ja et mie en tosiaankaan sais tulla tekee niitä korjauksii. Mie jäin miettii, et mitäköhä Leena sil tarkotti. Miust tuntuu, et Leena saatto, pelätä sitä, et miu mukana tulis taas jotai eläimii sinne mesoamaa.

Miu viikonloppu

2007-02-28T20:12:00.000+02:00

Tänää mie menin juoksemal töihin, ku miu oma auto oli viikonlopul unohtunu metsään ja Marjukka on kieltäny miut ja Kjerppee ajamast häne autolla. Mie jäin lauantai aamun kiinni siitä, et mie käytän Marjukan autoo. Marjukka oli just lumikenkäilemäs luonnonhelmassa, ku mie yhtäkkiä kaahasin häne autol vastaan keskellä luontopolkua. Marjukal oli tosi vihanen ilme, mut mie lepyttelin Marjukkaa tarjoomal kyydin kotii. Marjukka meinas tehä miust rikosilmotuksen, mut samas hää jo muistikii et hää on vastuussa miu ja Kjerpen tekemisist. Marjukka ain hokee, et hänel on jo paperit vetämäs hovioikeudessa, et hää pääsis siit huoltajuudest eroon. Mut miust tuntuu, et Marjukkakii pohjimmiltaa tykkää siit, et hää saa nykyää viettää paljo aikaa miu ja Kjerpen kans.

Lauantai-iltan Marjukka määräs miut kotiarestii ja sito miut narulla kylppärin putkee kiinni. Hää sano, et se auton varastaminen oli viimenen niitti miu toilailus. Mut mie sanoin ilosena et hääkii saa vastavuorosesti lainata miu autoo ain ku haluaa. Sen jälkee Marjukka lähti pois ja paukautti kylppärin oven kii. Mie seisoin aamuu asti siin putkeen sidottuna ja miust tuntu et mie näytin ihan kiraffilta. Kjerppe ei tienny, et mie seison siel kylpyhuoneessa ja se alko taas luulla et mie oon kuollu. Seuraavan aamun ku mie pääsin vapaaks ni mie huomasin, et Kjerppe on järjestäny mei kämppään muistotilaisuuden miun muistolle. Miekii kerkesin just vastaanottaa Kjerpen kaa niit surevii vieraita. Myö seisottii ovella ja käteltii niit sisälle astelevii vieraita. Ne vieraat mulkoili miuta jotenki omituisen näkösinä, mut sisälle ne kuitenki tuli.

Sunnuntai kulukii sit siinä, ku mie kuuntelin muistopuheita itestäni. Jopa miu kauan kadoksissa ollu kaksoisvelikii oli saapunu paikalle. Tai ainakii ne muut omaiset väitti nii, vaik ehä mie häntä nähny missää. Jossai vaihees miu äiti taputti miu olkapäätä ja kysy, et haluisinks miekii sanoo sanasen miu veljestä. Siin vaihees mie tajusin, et mie oon se miu veli. Mie aloin heti näyttää ihan oravalta, mut mie toivoin ettei kukaa muu huomaa sitä. Miust tuntu hetken siltä, et miu ois jo heti alku vaihees pitäny tunnustaa et mie oon elossa. Mie aattelin kuitenki, et kylhä se Kjerppe ain osaa hoitaa nää asiat, joten mie yritin selvitä kunnialla siit tilaisuudesta.

Kaikki päätty kuitenki siihen, ku Marjukka tuli käymää mei kämpässä. Marjukka tajus, mitä oli meneillään ja hää huus kaikille vieraille et "Nyt loppu tää pelleily! Hassu Ääninen on elossa, ja tuossahan se istuu teiän joukossa. Nää kaks älykääpiötä on sairaita miehiä ja niitten hullutuksiin ei pidä lähteä mukaan!".

Miun mielest Marjukka ylireagoi.

Elämänmenoo, lintui ja asiakkaita

2007-02-27T22:27:00.000+02:00

Rakas päiväkirja, tänää mie kävin miu äidillä ja isällä. Oikeestaa mie käyn siel sen verran usein, et miu äiti on välil joutunu heittää miut ulos, ku se on halunnu jo alkaa nukkumaan. Joskus mie vaa käyn moikkailee takapihan ikkunast, mut en mee sisään, ettei miu äiti hermostu. Kjerpel on sellanen juttu, et usein ku mie lähen jonnekki, ni se luulee, et mie oon kuollu. Sit Kjerppe alkaa aina soittaa heti miu ädillekii, et mie oisin kuollu, ja miu äiti on jo iha kyllästyny niihi puheluihin. Usein sillon ku Kjerppe soittaa, mie saatanki olla jo miu vanhempien ikkunan takana moikkailemassa äidille! Tänää mie vein miu äitille ja isälle herukkatortun tuliaisiks. Miul sattu olee yks asiakas kyydis, ja sekii joutu tulee mukaan miu äidille ja isälle, ku mie menin sinne suoraan töistä. Mie olin vahingossa pyytänyt sitä asiakasta kattoo miu voileipägrilliä, ja hetken päästä se jo istukii miu autossa, ja mie mietin, et mitäs nyt. Miu äiti kuiskas miulle, et ”Kuka toi on?”, ku se asiakas seiso siel miu äitin ja isän olohuoneessa, ja mie sanoin, et ”Ehä mie tiiä”! Miu isä vaa tuijotti sitä asiakasta sohvalta ja miekii seisoin siin hetken aikaa iha jähmettyneenä.

Onneks miu vanhemmat on jo tottunu siihen, et miu seuras saattaa tulla mukana jotai joukkoja, ketä mie en tunne. Kerrankii mie toin mukana ison parven muuttolintuja, ja miu vanhemmat vähä ihmetteli, et oonks mie seonnu! Mie selitin, et miu piti ottaa ne linnut, ku kevät oli ekaks alkanu liian aikasin, ja sit tulikii taas pakkaset, eikä ne linnut ois muuten selvinny. Sit miu oli pakko viiä ne linnut omaa kämppää kommuunille, ku äiti sai jonkuu raivokohtauksen, ku kaikki paikat oli ihan linnun jätöksissä. Mie yritin siivota niit jätöksii, mut miust tuntuu, et ne vaa levis sitä enemmän, mitä kovemmin mie kuurasin. Siit ajasta miul jäi vaa mielee sellanen, et Kjerppe joi vihasena sohvalla kaljaa, ja ne linnut hörräs siin ympärillä.

Kjerppe istu sohvalla juomassa kaljaa, ku mie tulin kotii sen asiakkaan kans. Siinä vaiheessa, mie olin jo unohtanu, et minkä takii se asiakas on mukana, ja kattelin sitä vähä ihmeissäni. Mie aattelin, et se asia pitäis jotenkii selvittää, mut kuitenkii myös kaikki kolme istuttii sohvalla jotai kolme tuntia ja Kjerppe joi kaljaa. Sit ku myö jatkettii sitä sohvalla istumista pari tuntia, ja mie katoin sitä ihmistä tarkemmin, ni mie tajusin, et eihä se ookkaa mikää asiakas vaan miu naapuri Pertti! Miulle jäi epäselväks, et oliks se ihminen vaihtunu jossai välissä, mut hyvihä tää näikii meni!

Marjukan palkinto

2007-02-20T20:56:00.000+02:00

Rakas päiväkirja, mie ja Kjerppe mietittii eilen, et mitenköhä myö voitas kiittää Marjukkaa siitä, et se ryhty meiän huoltajaks. Kjerppe ehdotti (tai saatoin se olla miekii), et vietäs kukkia. Mut sit miul tuli yks joulu mieleen, ku mie vein Marjukalle joulukukan, ja hetken päästä se ruukku oli Marjukan päässä, ja Marjukka näytti aika vihaselta. Siitä mie päättelin, et joku muu vaihtoehto vois olla parempi. Mie näin ikkunasta Pertin kävelemässä pihalla, ja mie päätin pyytää Pertinki mukaan miettimään. Myö istuttii siin miu pöyän ääressä jotai kolme tuntii, ja mietittii sitä asiaa. Sit lopulta mie kysyin, et mitä mieltä Pertti on, ja Pertti sano, et ”No mie en tiiä, mut mei Eija vois tietää!” Sit myö kaikki kolme porhallettiin Eijan ja Pertin ovelle kysyy Eijalta. Mie siin mietin, että kyl tää päätöksenteko nykyaikana on vaikeeta. Eija sano, että ”Viekää se vaikka ravintolaan syömään”. Mie mietin, et istuttasko myö Kjerpen kans autossa sen ajan, ku Marjukka syö, mut sitte mie sainkii Eijan puheista sen käsityksen, et mie ja Kjerppeekii syötäs siel ravintolassa!

No tänää myö Kjerpen kans mentii Marjukan ovelle, ja siit oven ikkunalasista heijastu miun ja Kjerpen naamat. Sit Marjukka tuli avaamaan, ja mie sanoin, et ”Marjukka, nyt myö lähetää ravintolaan syömään”! Marjukka sano, et ”Tervemenoa vaan”, ja laitto oven kiinni. Mie aattelin mielessäni, et ”Oho”. Sit Kjerppe sano miulle, et ”Meiän pitää selvittää Marjukalle, et sekii ois lähössä mukaa”! Kjerpen etuhampaat näky tosi selvästi. Mie tajusin, et nii pitääki! Välillä Kjerpel on tosi hyvii ideoita. No sit myös taas seisottiin siin Marjukan oven takana, ja meiän naamat näky siin oven lasissa. Mie aattelin, et Marjukka ei varmaan tykkäis, jos miu naama heijastuis sen jokaisesta ikkunalasista ja peileistä. Sit ku Marjukka avas oven, ni Kjerppe alko mesoomaan, et ”Hitto Marjukka sie lähet mukaa sinne ravintolaa!” Mie vaa kattelin siin vieressä, ja miust tuntu, et mie en ihan näyttäs omalta iteltäni. Miu naama ja kaula tuntu jotenki pitkiltä ja mie kattelin sinne sun tänne.

No hetken päästä myö oltiinki jo miu autossa menossa kohti ravintolaa. Marjukka ajo, Kjerppe joi pelkääjän paikalla kaljaa, ja mie moikkailin ihmisille takapenkiltä. Marjukka sano, et saattais olla parempi, et hää ajaa, ku Marjukka vissii tuntee suorimmat reitit niihi ravintoloihin. Kerran ku mie etin meiän lähikioskia, ni siin välis mie kävin Lapissa! Sit hetken päästä myö istuttii Rossossa. Kjerpeltä otettii ovella kalja pois kädestä, tai muuten myö ei oltas päästy sisään. Marjukka tilas siel sisällä Kjerpelle heti uuen kaljan, ku Marjukka vissii pelkäs, et Kjerpelle tulis juoppohulluuskohtaus. Miullekkii tilattii Koffi. Sit myö avattii ruokalistat, ja mie ihmettelin, et täällähä on melkosta valikoimaa. Mie kysyin Kjerpeltä, et ”Mitäköhän miu kannattais tilata?” Kjerppe sano, et hää tietää ratkasun. Kjerppe vetäs esiin ison vihkon paperia, mut sit Marjukka sano, et nyt pitäski jo tilata, ja mie hätäännyin, et mitäs myö nyt tehää! Mut sit Marjukka sano, et mieti nyt vaan, mitä haluat syödä. Mie tajusin välittömästi, et mie haluun syyä pitsaa! Kjerppekii tilas salamipitsaa.

Myö mätettiin niit pitsoi naamaa, ja mie mietin pääsiäistä. Marjukka yritti jutella meille jotai, mut mie en tiiä, et tajusko Kjerppe mistä se puhu. Mie en ainakaa tajunnu. Se oli varmaa jotai taiteilijajuttuja. Sit ku myö oltii syöty, ni se tarjoilija kysy, et ”Maistuiko?” Mie sanoin, et ”Joo!” Sitte ku meille tuotiin lasku, ni Kjerppe sano, et sil ei oo rahaa, ja miekii olin siin matkalla heittäny lompakkoni ulos auton ikkunasta. Sit Marjukka kaivo vihasena lompakon laukusta, ja myö lähettii menemään.

Siin vaihees mie aattelin, et täähä menikii ihan hyvin, ja Marjukkakii varmaan tykkäs. Sit illalla myös taas istuttii Kjerpen kans miu sohvalla ja juotiin kaljaa, iha niinku myö ei oltas ikinää oltukkaa siel ravintolassa!

Kjerppe ja mie oikeudessa

2007-02-13T22:14:00.000+02:00

Rakas päiväkirja, eilen mie olin oikeusistunnossa! Myö Kjerpen kans istuttii yhel penkillä, ja Marjukka tuli todistamaan. Mie aattelin, et täällähä onkii miu tuttuja enemmän ja vähemmän. Marjukka puhu jostai pahoinpitelystä, mut mie en iha tavottanu sitä, et mistä siin oli kysymys. Kjerppekii ois halunnu mahollisimman nopeesti pois, koska miu sohvalla ois paljo mukavampi juua kaljaa, ku siel oikeussalissa. Mie ja Kjerppeki lausuttii siel jotai jostai tilanteesta. Mie rakentelin ne tapahtumaat uuestaan mielessäni, ja mainitsin siit seeprastakii, ku mie jo kovasti ootin, et myö päästäs puuhaamaan sen kans. Sit myö jouduttii käytävää oottelee, ku tuomari lähti tekee ratkasua. Myö kuultii Kjerpen kans oven takaa, ku ne puhu siellä, sillee että: ”Ei voi olla totta, että se tappelu on alkanu jostain lelusta! Nää miehet ei kyllä oo ihan järjissään, näkeehän sen jo naamoistakin!” Mie aattelin, et harmi ku miu naama meni nii oravan näkösek siellä poliisikuulusteluissa. Mie katoin Kjerppee miun vieressä, mut senki naama näytti miusta iha siltä miltä yleensäki. Nykyaikana sitä on nii kovat vaatimukset tuolle ulkonäöllekii.

Jotenki siin kävi nii, et oikeus päätti määrätä miut ja Kjerpen holhouksen alaisiksi, ja meijän huoltajaks pääsi Marjukka. Miust se tuntu ekaks hyvältä ratkasulta kaikille! Marjukka sano heti, että hänel ei olis mitää velvollisuutta alkaa miu ja Kjerpen holhoojaks, ku hää ei kuulemma todellakaan oo samaa sukua tai perhettä. Sit se tuomari näytti jonku paperin, jossa luki, et meiän talo eli kommuuni, on määritelty omakotitaloksi. Sit se tuomari sano, et kerran ku myö asutaa kaikki samassa omakotitalossa, ni myö periaattes oltais niinku samaa perhettä, ja sen takia Marjukan pitäis alkaa meiä holhoojaks. Marjukka katto sitä paperia ja vilkas vihasesti minuu. Miust näytti ihan siltä, et mie oisin allekirjottanu sen paperin. Marjukka puhu jotai, et hää valittaa hovioikeuteen siit päätöksestä.

No sit myös lähettii sielt oikeudesta, ja Marjukka sano, et ”Nyt molemmat istumaan takapenkille!” Mie mietin, et tarkottaakoha tää huoltajuushomma sitä, et Marjukka revittää tästä lähtien miun kans ympäriä metsiä ettimässä dinosauruksia. Marjukka saatto meiät ovelle, ja käski olla ihmisiks. Tänä aamuna Marjukka tuli miu ovesta omilla avaimilla, ja sano, et ”Nyt lähettii Citymarkettii.” Myö istuttii taas Marjukan auton takapenkillä, ja Kjerpellä oli kalja kädessä. Marjukka huus jotai, et takapenkkiä ei saa sotkee. Mie mietin, et toivottavasti myö ei olla kovin pahasti sotkettu sitä autoo niil reissuil, ku myö ollaa etitty dinosauruksii. Kerrankii miul oli Gallimimus siel takapenkillä, mut saatto se olla miu Kissakii. Kyl miul sekii tuli mieleen, et miksköhän mie en oo tehny niit reissui miu omal autolla. Siel marketin pihassa Marjukka sano, et ”Toinen teistä tulee näyttämään, minkälainen se seepra on!" Kjerppe lähti. Mie istuin autossa ja muistelin aseetonta armeijaa. Sielläkii mie istuin aika paljo, mut ennimäksee kuitenki hinailin. Sit Marjukka ja Kjerppe tuli takas, ja Kjerpel oli kainalossa sellanen uus seepra! Marjukka oli vähä vihanen, ku mie olin irrottanu auton radion, ja olin just antamassa sitä yhelle pojalle. Miulle vaa tuli yhtäkkiä sellanen tunne, et se poika tarvii sitä enemmän ku Marjukka, ja miust se oli siin mieles oikee teko Marjukkaa kohtaan.

Tänä iltana myö ollaa leikitty niil seeproilla iha kunnolla. Myö juoksutettii niitä siinä miu matolla, ja miust tuntuu, et Kjerppeki on nyt iha uus ihminen. Kjerppe on tavallaa herkistyny ja äskenkii se oli tunnin juomatta kaljaa, ku myö leikittii. Sit Kjerppe nousi polvillee ihan oudon näkösenä, ja sen naama väänty sellaseksi ku se oli ennen niit seeproja. Sit Kjerppe meni jääkapille hakee kaljan. Miust näytti, et ikkunan takana ois ollu triceratops, mut se olikii Marjukka! Marjukka pyöritteli päätään, ja mie ajattelin, et täs onkii alkamassa meillä kaikilla uudet paremmat ajat. Siin mieles mie oon kuitenkii onnelises asemassa, et eihä täs miu elämäs tähänkää mennessä oo mitää sen kummempii ongelmii ollu!